G: Onko miehenäsi sellainen, jollaisen kuvittelitkin saavasi?

[Tyttö kuin taivas]

Ei, vaan paljon ihanampi :heart:

 

[Emiilia]

Mun mies on aivan ihana ja en kuvitellut saavani noin ihanaa miestä silloin. Varsinkin kun minä olen vaikea, tempperamenttinen ja oikeasti kaamea akka sille. Mun mies ei oo tainnut saada sitä mitä luuli saavansa.

 

[vieras]

En kuvitellut ihan tuollaista miestä itselleni, mutta paremman sain kuin osasin kuvitellakaan. Heti menoa, vaikka mies ei ihan ihannetyyppiäni ollut.

 

[Chick]

En nyt iha sitä tarkoittanut... Vaan että minulla ainakin oli nuorempana sellainen tietty miestyyppi joka vetosi... Mutta oma mieheni ei ole kyllä ollenkaan sitä tyyppiä. Mutta on NYT minulle unelmamies.

Jaa, no ei mulla kyllä ole ikinä ollut edes mitään tiettyä miestyyppiä, oikeastaan hirmu erilaisia on poikaystävätkin aina olleet. Mutta ehkä kuitenkin aina tosiaan on vedonnut enemmän semmoiset miehekkäät miehet, eikä mitkään metroseksuaalihenkiset... Ja kyllä mun aviomies on tietenkin mulle täydellinen mies. :heart:

 

[Bee]

Kuvittelin aina tulevan mieheni olevan sinisilmäinen ja vaalea. (en tiedä miksi niin kuvittelin) Kaikki, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ovat olleet aika tummia ja ruskeasilmäisiä. Nykyinen on kyllä aivan täydellinen minulle.. :heart:
Kun vaan aina muistaisi miten hyvän miehen onkaan saanut!!

 

[r u u s a]

Suurin osin, mutta yksi juttu olikin sitten ihan muuta. :headwall:

Luulen ainakin. :/

 

[ninni]

Paljon paremman sain, kuin osasin odottaa - tai olisin ansainnut.

 

[bambiino]

aika paljon on muuttunnut niistä 12 v jolloin tavattiin mutta löytyy vielä samoja hyviä piirteitä ja puoliakin hänestä ja kyllä rakastan vaikka onkin tommonen äijä ja välillä rasittavakin =) =)

 

[cothis]

No ei todellakaan ole, mut se on hyvä noin

 

[Micosa]

Mulla koskaan ole ollut mitään kuvitelmia tai unelmia miehen/miehien suhteen.
Miehenä hyvä mies jolla "vikansa"niinkuin minussakin mutta tiedettyjä ennen naimisiin menoa ja sellaisenaan hyväksyttyjä.

 

[samperi]

Mulla on miehenä niin hyvä mies, etten edes osannu kuvitella, et tuollasia on olemassa :heart:

 

[Inuistic]

Ei ole. Ajattelin pitkään (teinivuosina) etten tule koskaan löytämään ketään, joka ihan oikeasti rakastaisi mua, eikä vaan yritä päästä sänkyyn. Kaiken sen p*skan jälkeen mitä olen joutunut käymään läpi, olen ollut aivan tunteeton misantrooppi. Eikä ihme. Olin kokonaan "luovuttanut" miesten suhteen kun mieheni tapasin. Silloin mulla oli ykkösprioriteettina saada pääni kuntoon, että mulla olisi tulevaisuuttakin ja osaisin ajatella nykyhetkeä pidemmälle.

Ajattelin myös että hankin lapsen, ilman miestä, koska kuka nyt mun kanssa jaksaisi olla.

Niin vaan sattui, että tapasin miehen; ymmärtäväisen (koska itsekin kokenut niin paljon kaikkea), älykkään, tunteellisen ja sellaisen jolle pystyin puhumaan ilman valheita, joka oli jo todella paljon silloin.

Toki meille on mahtunut vaikka mitä neljän vuoden sisään, mutta olen todella onnellinen ettei mies ole päästänyt irti musta, vaikka sitä olen kerjännyt useasti eri elämäntilanteissa. Rakkaus kukoistaa, siitä ei ole ollut koskaan pulaa. Ja nyt meillä on lapsikin yhdessä, joka ainakin meidän kohdalla on vielä entisestään parantanut suhdetta.

Eli omasta mielestäni olen saanut jättipotin kun mieheni kanssa päädyin yhteen :heart:

 

[Honostooppari]

Ei.

 

[Tuuli ja tuiverrus]

Rakastan ukko kultaani tosi paljon, mutta olen huomannut tässä vuosien varrella, että hänen perusluonteeseen kuuluu pessimistisyys. Tämä ei mielestäni tullut esille vielä ensimmäisten seurusteluvuosien aikana, ainakaan kovin vahvasti.Se on joskus tosi rankkaa. Itse yritän ajatella asioista aina niin, että kaikesta selviää, ja asioilla on tapana järjestyä. Joskus kun on rahahuolia ym., niin kaipaisin että toinen tzemppaisi, ja sanoisi että kyllä näistä selvitään.
Tästä ollaan miehen kanssa puhuttukkin, ja hän on luvannut että yritää kiinnittää huomiota siihen pessimistisyyteensä, mutta eipäs sitä omaa luonnettaan niin helposti muutetakkaan..