G: onko kukaan koskaan kieltäytynyt kummiudesta tms. kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Nimittäin minä pahoin pelkään,et joudun kieltäytyyn kummiudesta,en usko et pystyisin antamaan tälle lapselle parastani. mulla paljon töitä, välimatkaa paljon, hyvä et aikaa edes itselleni. kummilapsia mul ei oo ennestään,jonka vuoksi kummilapsi olisi ihana asia,mut minusta ei pitäs ottaa kummiutta vastaan, jos ei kykene kuitenkaan lapsen elämässä olemaan mukana. Teenkö väärin, jos kieltäydyn ja miten kummiudesta ylipäätään rohkenee kieltäytyä? Voinko sanoa vain puhelimessa (emme näe juuri tuon välimatkan vuoksi kuin muutaman kerran vuodessa), että en usko olevani hyvä kummi / ettei lapsi ansaitse minua kummikseen, mutta olen kuitenkin otettu pyynnöstä?
 
Miusta on parempi että kieltäydyt kun tiedät ettet pysty kummin juttuja haluamallasi tavalla hoitamaan. Jos siitä loukkaantuu niin omahan on häpeänsä, miusta tuo on vaan fiksua kunhan kauniisti esität asian =)
 
Juu tosiaan en aio töksäyttää asiaa ilkeästi, sillä olin hirmuisen otettu kun minua kummiksi pyydettiin. mut tosiaan, haluan lapsen parasta, sillä olin todella onnellinen lapsen syntymästä, ja uskon, että minun kummius olisi vain pettymys lapselle ja hänen vanhemmilleen, muutoin kyllä haluan olla lapsen elämässä mukana jos vanhemmat sitä haluaa, sen minkä ehdin. kummina epäonnistuisin juuri mainitsemieni asioiden vuoksi.
 
Olen kieltäytynyt kerran. Henkilö ei mielestäni ole hyvä kasvattaja eikä hyvä äiti ja sen vuoksi en halunnut lapsen kummiksi (menisi koko ajan käsitykset ja periaatteet ristiin lapsen äidin kanssa ja tappeluksi menisi aina) ja muutenkin olisin asunut kaukana kun muutin sitten vielä kauemmaksi. Mielestäni ei ole sopimatonta/törkeää kieltäytyä kummiudesta. Koska mielestäni siihenkin pitäisi täysillä ryhtyä jos ryhtyy.
 
Mulla just pelko, että mitä jos kummeiksi kaavailemamme ihmiset kieltäytyvät :ashamed: tai toisaalta pelko siitä, että eivät kehtaa kieltäytyä, jos eivät oikeasti halua kummeiksi. :| Näillä ihmisillä on kaksi isoa kummilasta jo entuudestaan, joten en tiedä, vieläkö olisi lisätarvetta... Mulle riittäisi yhteydenpidoksikin hyvin se, että nähdään niin usein kuin nähdään, muutaman kuukauden välein. Olemme kuitenkin puolin ja toisin muistaneet toisiamme ja toistemme lapsia tarpeellisina merkkipäivinä ja nähdessämme ja olemme tunteneet yli kymmenen vuotta. Uskon, että ihan sellaisina kuin ovat noista ystävistämme tulisi hyvät kummit.

En silti usko, että loukkaantuisin, jos tämä tuttavapariskunta ei suostu. Mietin vain, tuleeko hankala tilanne. Ja he tietysti siinä tapauksessa miettivät samaa. ;)
 
voit toki kieltäytyä kummiudesta, mutta minusta muutenkin voi olla lapsen elämässä mukana, vaikkei näkisikään kuin pari kertaa vuodessa. en minä ainankaan odota, että lapseni kummit kävisivät joka viikko tai edes kuukaisi lasta katsomassa ja meilläkin yksi kummeista asuu 300km päässä ja nähnyt nyt 7kk tytön vain kaksi kertaa. vähän vanhempana sitten voi olla lapsellekin jännittävää mennä vaikka itse reissuun kummin luokse joka asuu kauempana. minä muistan omasta lapsuudestani tälläisiä reissuja, jo alle kymmenen vuotiaana äiti vei linja-autoon ja kummi tuli vastaan määränpäässä ja kyllä oli kivaa! tietysti jos tiedät ettet koskaan ehdi olla missään tekemisissä lapsen kanssa ehkä silloin kannattaa kieltäytyä, eikä siitä mielestäni vanhempien pidä loukkaantua.
 
Olen kieltäytynyt ja kieltäydyn jatkossakin jos joku pyytää.En halua kummilapsia.Kaksi on tyhmyyttään tullu hommattua enkä kummankaan kanssa ole tekemisissä.Siinä ei kummius toteudu kun ei saa kummilapsia edes nähdä.
 
Kavereille kävi niin, että pysivät tytölleen heidän kaveria (jonka minäkin tunnen ) kummisedäksi, mutta tämä kieltäyty. Oli perustellu siten, että on varmasti vastuullisempiakin ihmisiä, jotka haluavat juuri sen lapsen kummiksi, ja voivat hoitaa sen osan kunnialla alusta loppuun.
 

Yhteistyössä