G: Oletko ihastunut muihin ollessasi parisuhteessa?

Siinähän se tulikin. Ja jos olet niin oletko tehnyt asialle jotain vai et?

 

En ole ihastunut, yhdessä kymmenen vuotta (aviossa viisi).

 

En yhtään kertaa sen jälkeen kun aloin seurustelemaan nykyisen aviomieheni kanssa vuosikausia sitten.

Joskus aiemmin kyllä, tosin en koskaan tainnut sitä seurustelukumppania ihan oikeasti edes rakastaa. Sillon on kyllä aika helppo ihastua muihin..

 

Olen joskus. Oikeastaan ihastunkin aika herkästi. Olen silloin kiinnittänyt huomiota siihen omaan suhteeseeni ja miettinyt, mitä voisin tehdä, jotta rakkaus pysyisi tuoreena siinä omassa suhteessa.

 

Olen joskus aikaisemmassa suhteessa, mitään en ole asialle tehnyt..
Tässä suhteessa en ole.

 

nuorena ennen lapsia.naiseen.suhdetta kesti puolisen vuotta.

 

Mä ihastun kans aika herkästi. Se on kai ihan luonnollistakin, se on sit eri asia kuinka sen käsittelee. Mä ihastuin mun pomoon, mutta en tehny siitä sen kummempaa numeroa, hän oli vapaa, mä naimisissa. Meillä oli tosi hauskaa töissä, joskus mietin, miltä tuntuis olla hänen kanssaan muutakin kuin ystävä, mutta siihen se jäi.

 

Oon monesti ihastunut. Oon aina muutenkin ollut sellaista helposti ihastuvaa tyyppiä. Yleensä se ihastus kestää aikansa ja mietin sitä ihmistä yms... mutta sitten jossain vaiheessa pakotan itseni unohtamaan sen. En kerro ikinä miehelle siitä. Miksi kertoisin? ei se hyödyttäisi mitäään. Kumminkaan en ikinä ole tehnyt asialle mitään (siis pettänyt tai mitään) muuta kuin haaveillut...

 

Olen. tälläkin hetkellä ja en tiedä mitä asialle teen.

 

Oon monesti ihastunut. Oon aina muutenkin ollut sellaista helposti ihastuvaa tyyppiä. Yleensä se ihastus kestää aikansa ja mietin sitä ihmistä yms... mutta sitten jossain vaiheessa pakotan itseni unohtamaan sen. En kerro ikinä miehelle siitä. Miksi kertoisin? ei se hyödyttäisi mitäään. Kumminkaan en ikinä ole tehnyt asialle mitään (siis pettänyt tai mitään) muuta kuin haaveillut...

Olen samanlainen eikä mielestäni haaveilussa ole mitään vikaa. Niin kauan kun ne pysyy haaveina.

 

Oon monesti ihastunut. Oon aina muutenkin ollut sellaista helposti ihastuvaa tyyppiä. Yleensä se ihastus kestää aikansa ja mietin sitä ihmistä yms... mutta sitten jossain vaiheessa pakotan itseni unohtamaan sen. En kerro ikinä miehelle siitä. Miksi kertoisin? ei se hyödyttäisi mitäään. Kumminkaan en ikinä ole tehnyt asialle mitään (siis pettänyt tai mitään) muuta kuin haaveillut...

Mä taas oon miettinyt että jos ihastuisin, niin sanoisin siitä miehelle. Haluaisin että pystyttäis yhdessäkin miettimään niitä juttuja.

Samoin haluaisin tietää jos mieheni ihastuu, ja on sanonutkin että kertoo kyllä jos niin käy.

 

"ihastun" helposti mutta en tietenkään tee mitään asialle, meirän iskä on paras ja kyllä sen aina muistaa että miks on just sen oman miehen kanssa päätyny olemaan, en vois muuta kuvitellakkaan <3

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Mä vaan oon semmonen. Mutta kai täytyy sanoa, että ihastun myös omaan mieheen jatkuvasti. Tarvitaan joskus vaikka vaan kunnon suudelma.

 

Olin ihastunut vuosi sitten yhteen ihan tyhmään mieheen, onneksi se tunne on mennyt jo pois.
Tai on siitä jo yli vuosi.

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Todellakin on. Asian jätän mainitsematta täällä. Mutta tämä ihastuksen kohde kun edes koskee niin tulee sellasii ihanii kylmii väreitä mitkä tunnen vielä viikonkin päästä, kun edes ajattelen häntä.

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Todellakin on. Asian jätän mainitsematta täällä. Mutta tämä ihastuksen kohde kun edes koskee niin tulee sellasii ihanii kylmii väreitä mitkä tunnen vielä viikonkin päästä, kun edes ajattelen häntä.

Mites muilla?

 

Olen, mutta en todellakaan ole tehnyt asian suhteen mitään.

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Todellakin on. Asian jätän mainitsematta täällä. Mutta tämä ihastuksen kohde kun edes koskee niin tulee sellasii ihanii kylmii väreitä mitkä tunnen vielä viikonkin päästä, kun edes ajattelen häntä.

Mites muilla?

Kyllä oli.
Lähinnä mä varmaan ihastuin kyseiseen henkilöön, että hän oli sellaisessa asemassa, ettei meidän suhde olisi ikinä onnistunut, siis jos olis ehtinyt alkaakaan

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Todellakin on. Asian jätän mainitsematta täällä. Mutta tämä ihastuksen kohde kun edes koskee niin tulee sellasii ihanii kylmii väreitä mitkä tunnen vielä viikonkin päästä, kun edes ajattelen häntä.

Mites muilla?

Olen taipuvainen uskomaan, että vähäisellä romanttisella ja eroottisella huomioimisella ja aloitteellisuudella on tekemistä asian kanssa. Perusasiat kuitenkin kunnossa, mutta kieltämättä masentaa monesti kun ei tunne olevansa kovin "haluttu".

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Todellakin on. Asian jätän mainitsematta täällä. Mutta tämä ihastuksen kohde kun edes koskee niin tulee sellasii ihanii kylmii väreitä mitkä tunnen vielä viikonkin päästä, kun edes ajattelen häntä.

Mites muilla?

Ei ollut vajavaisuuksia. Mun mielestä on ihan normaalia, jos pitkän suhteen aikana ihastuu muihin. Se, millä on väliä, on mitä asian suhteen tekee (tai on tekemättä.) Itse en pettäisi, mutta jokainen tavallaan, kai...

 

Olen kyllä.

 

En koskaan ihastu, haluan tuntea ihmisen, ennenkuin tunnen siitä mitään.

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Suhteessa on aina se vajavaisuus, että se on jotain, mikä on/oli saavutettavissa. Ei jää tilaa haaveilla ja kaivata, kuin jotain ihastuksen kohdetta, josta tietää ettei sitä ikinä saisi kuitenkaan.

 

Te jotka ihastutte muihin, onko omassa suhteessanne jotain vajavaisuuksia mistä tämä johtuu?

Todellakin on. Asian jätän mainitsematta täällä. Mutta tämä ihastuksen kohde kun edes koskee niin tulee sellasii ihanii kylmii väreitä mitkä tunnen vielä viikonkin päästä, kun edes ajattelen häntä.

Mites muilla?

Olen taipuvainen uskomaan, että vähäisellä romanttisella ja eroottisella huomioimisella ja aloitteellisuudella on tekemistä asian kanssa. Perusasiat kuitenkin kunnossa, mutta kieltämättä masentaa monesti kun ei tunne olevansa kovin "haluttu".

Mulla varmaan aiheuttanut ihastuksia se, että joku mies on kuunnellut ja ollut kiinnostunut. Suhteessa usein tunnen olevani rumasti sanottuna pelkkä pillu miehelle (eikä ole pelkästään nykyisen suhteen ongelma). Ei lohduta olla haluttu 24/7, jos tuntee ettei kiinnosta ihmisenä toista yhtään tai että toinen ei oikein muuta halua, kaikki pyörii sen seksinsaannin ympärillä vaan. Vaik iltakin olis muuten miten kiva, miehen mielestä se ei ole mitään jos ei saa seksiä...jne.