G: munasolujen luovutus? (kaikille!)

[Riivinrauta]

\

\

Äiti lapselle on se, joka lapsen sisällään kantaa ja synnyttää. =)

Sit varmaan isälläkään ei ole väliä, kun siltäkin tulee vaan geenejä, ei kanna lasta.

Siis huhhuh mitä ajattelua. Etkö osaa kuvitella omalle kohdalle miltä tuntuis, jos et koskaan sais tietää biologisia juurias? Musta se olis tosi ahdistavaa ja vaivais mua ikuisesti, jos en tietäis missä mun oikeet vanhemmat on.
Itsekästä, ajatellaan vaan omaa napaa.
Eikö jo ole tarpeeksi lapsia joita voisi adoptoida, eikä lisää tehdä juurettomia ja onnettomia ihmisiä.

Itseasiassa mä mietin tätä asiaa ennen luovutusta ja tulin siihen tulokseen että Jos mä olen perheeseen syntynyt, ja siinä perheessä myös kasvanut sen 18 vuotta, mulle ei ole muuta perhettä kuin se mihin synnyin. Toki ehkä mielenkiinnosta saattaisin pohtia ja ehkä ottaa selvääkin siitä ketä on se luovuttaja joka on tehnyt mahdolliseksi sen että minä olen saanut mahdollisuuden elämään.

Mun mielestä se että olet luovuttanut solun niin ei tee sinusta lapsen äitiä.
Ja jos taas olisin vastaanottaja, ei mieleeni tulisi että tää lapsi ei olisi minun kun kerta lapsen odotan ja synnytän ja kasvatan.

Mutta tässä piilee se juju että jos en näin ajattelisi, ei minua olisi huolittukkaan luovuttajaksi

 

[vierailijana komment]

Siis oikeestiko on näin paljon ihmisiä, joiden mielestä "oikea vanhempi" on se jonka sukusolut lapsella on. Riippumatta siitä onko synnytyksen jälkeen osallistunut mitenkään lapsen elämään? Itsestäni vanhemmuus on todellakin muutakin kuin sukusolutasolla osallistumista lapsen elämään.

Enkö adoptioäitinä ole lasteni "oikea" äiti. Mielestäni olen heidän äitinsä ja mieheni isänsä ja lisäksi heillä on biologinen äiti ja isä, jotka eivät vaikuta arjessaan kuin genetiikan kautta. Tiedossa oleva tieto biovanhemmista ei tule meillä olemaan salaisuus kunhan lapset ovat vastaanottavaisemmassa iässä.

Itse olen tarjoutunut luovuttamaan munasolujani ja jos olisivat kelvanneet - olisi niistä aikaansaatu lapsi mielestäni ollut geneettisesti osin jälkeläiseni, mutta äitinsä ja isänsä olisivat olleet kyllä munasolujen saajat.

 

[vicy]

\

1. Voisitko luovuttaa munasolujasi En!
2. Mitä tykkäisit, jos miehesi luovuttaisi spermaa? En tykkäisi!
3. Haittaako sinua, jos mahd. lapsi ottaisi sinuun 18v:nä yhteyttä?
Juu, ei haittaa, kun näin alkunsa saanutaa lasta ei voi olla olemassakaan.

Vastaan samoin!!! Mieheni on myös sanonut että ei voisi ikinä luovuttaa spermaansa koska hän tulisi pian hulluksi kun rupeaisi vahtaamaan jokaista vastaan tulevaa lasta "onkohan tuossa mitään samaa kun meidän lapsissa"...

 

[taustalla]

Perimällä on merkitystä. Ihminen reagoi elämän tapahtumissa eritavoin riippuen siitä, että minkälaisen perimän on saanut. Itseään oppii tuntemaan parhaiten, kun kasvaa biologiset sukulaisensa tuntien. Ei tule ulkopuolisuuden tunnetta, kun näkee yhtenäväisyytensä äitiinsä, isäänsä, sisaruksiinsa, mummoihin, vaareihin ja itse voi muuttaa niitä piirteitään, joita ei taustassaan arvosta... En tieten tahtoen halua ketään siihen tilanteeseen, ettei saisi tuntea biologista sukuaan. Kaikista kauheinta olisi, jos ei saisi tuntea edes 18 v täytettyään, mutta onneksi hedelmöityshoidoista syntyneille ollaankin nyt Suomessa turvaamassa tämä oikeus lainsäädännöllä. Itse vastaan sukusoluistani ja nissä on perimäni 100% toisin kuin jossain veressä, vaikka siinäkin toki siirtyy mm tautihistoriani vasta-aineiden muodossa. Tautihistoriassa on myös osa elämäntapaani, mitä tauteja olen saanut tai olenko ollut varomaton saadessani jonkin taudin mm. Verensolut eivät saa vastaanottajassa niin suurta muutosta aikaiseksi ja sen seuraukset eivät ole niin totaaliset kuin uuden lapsen syntymä, joten voisin luovuttaa verta. En luovuta ja miehenikään ei luovuta eikä muutenkaan levitä spermaansa ympäriinsä.

 

[Marakatti]

\

1. Voisitko luovuttaa munasolujasi?
2. Mitä tykkäisit, jos miehesi luovuttaisi spermaa?
3. Haittaako sinua, jos mahd. lapsi ottaisi sinuun 18v:nä yhteyttä?
4. Eikö sinua häiritsisi, että munasolustasi syntyvä lapsi olisi muiden lastesi sisarus, jota lapsesi eivät koskaan tapaa?
5. Eikö se merkkaa sinulle mitään, että lapsi on biologisesti sinun jälkeläisesi, omaa lihaasi ja vertasi?
6. Pystyisitkö olla ajattelematta, missä mahd. lapsi on ja mitä hänelle kuuluu?

1. voisin
2. ei haittais. (mulla ois mies)
3.ei
4.ei
5.kyllä

Lopuksi:
EVVK koko aihe

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voisin luovuttaa, jos se olisi vaivatonta ja vastaanottaja hyväksyisi tietoisesti mahdollisuuden saada adhd-lapsi. Solu on solu. Luovutan vertakin.

Tietenkin miettisin, mitä luovuttamilleni munasoluille kuuluu, mutta ei siitä sen enempää. Ei ole minun elämääni.

Jos mahdollinen lapsi haluaisi tavata täysi-ikäisenä, en osaa sanoa, miten reagoisin. Kyseessähän olisi minulle täysin vieras ihminen joka on kasvanut minulle vieraiden ihmisten keskuudessa. Mitä meillä olisi yhteistä? Paitsi osa perimästä?

Ja minun puolestani spermanluovutus on ihan ok. Vaikka sitten mieheni haluaisi luovuttaa. Ei ole minulta pois.

*mutta taas, tästäkin on niin paljon vaivaa, että saa olla tekemättä*

 

[Malviina]

En luovuttaisi, enkä haluaisi miehenikään spermaa luovuttavan.

 

[Miimiäinen]

\

Periaatteessa voisin luovuttaa, eikä sille olisi mitään esteitä, mutta käytännössä en voisi... minusta se on ihan mahdollista, että munasolustani kasvanut lasten puolisisarus voisi tutustua ja rakastua lapsiini, ja seuraukset eivät olisi mukavia. Suomi on kuitenkin pieni maa...

Mieheni ei luovuttaisi spermaa ja se sopii minulle.

Loppuihin kysymyksiin ei varmaankaan tarvitse vastailla asioiden ollessa näin

=)

Täysin samat mietteet täälläkin

=)

 

[nöppönen]

\

1. Voisitko luovuttaa munasolujasi?
Kyllä
2. Mitä tykkäisit, jos miehesi luovuttaisi spermaa?
Ei siinä mitään pahaa olisi. Jos haluaa saa hän luovuttaa vaikka saavillisen.
3. Haittaako sinua, jos mahd. lapsi ottaisi sinuun 18v:nä yhteyttä?
Ei.
4. Eikö sinua häiritsisi, että munasolustasi syntyvä lapsi olisi muiden lastesi sisarus, jota lapsesi eivät koskaan tapaa?
Ei.
5. Eikö se merkkaa sinulle mitään, että lapsi on biologisesti sinun jälkeläisesi, omaa lihaasi ja vertasi?
Ei, koska lapsi ei olisi minun lapseni, vaan jonkun muun lapsi.
6. Pystyisitkö olla ajattelematta, missä mahd. lapsi on ja mitä hänelle kuuluu?
Totta kai miettisin olisiko munasoluistani mihinkään. Onko niistä edes kehittynyt mitään ja onko joku saanut kaipaamansa lapsen. Huolissani en hänestä olisi.

täysin samat vastaukset multa.

 

[vierailijana komment]

Ehkä minusta geenit eivät ole perheenperustamisessa niin oleellisessa roolissa (meidän lapset adoptoituja), koska haluan ajatella jokaisen olevan yksilö enkä biovanhempiensa klooni.
Itse en tunne omiin geneettisiin perheenjäseniini paljoakaan yhtäläisyyttä esim.luonteenpiirteissä. Ulkonäöllisesti kylläkin.
Adoptiotyttäreni kanssa meitä yhdistää samanlainen temperamentti, mielenkiinnonkohteet, eleet, ilmeet... Ja samalla tuntuu hyvältä tiedostaa, että hän on ihan oma ihmisen alkunsa eikä omien geenieni jatkumo.
Minusta siis biolapsetkin kannattaisi nähdä omana itsenään eikä joko äitinsä tai isänsä kaltaisena.
Adoptiolapsia on tutkittu ja todettu, että esim. älykkyysosamääränsä vastaa paremmin adoptioperheensä äo:ta kuin biologisten/geneettisten sisarustensa äo:ta (kulttuurivapain testein testattu), joista erossa on kasvanut. Geeneillä on siis kuitenkin rajallinen merkitys siinä mitä meistä ihmisenä tulee. Fyysisiä asioita ne toki määrittävät huomattavassa mittakaavassa, mutta ihmisyys nyt on paljon muutakin ja siinä kaikessa muussa on esim. kasvatuksella merkittävämpi rooli.

Rönsyilin aiheesta, mutta minusta siis geenien kautta ei tulla automaattisesti "oikeaksi äidiksi" ja joskus voi olla haastavampaa kasvaa geneettisen äitinsä kanssa kuin esim. adoptiolapsena.

 

[WTF]

1. Voisitko luovuttaa munasolujasi? Voisin, jos MINÄ pysyisin salassa
2. Mitä tykkäisit, jos miehesi luovuttaisi spermaa? Kyllä, jos MIES pysyisi salassa
3. Haittaako sinua, jos mahd. lapsi ottaisi sinuun 18v:nä yhteyttä? Mahdollisesti
4. Eikö sinua häiritsisi, että munasolustasi syntyvä lapsi olisi muiden lastesi sisarus, jota lapsesi eivät koskaan tapaa? Ellei asiaa ajattelisi tuollalailla, ei häiritsisi
5. Eikö se merkkaa sinulle mitään, että lapsi on biologisesti sinun jälkeläisesi, omaa lihaasi ja vertasi? Hmm... tuossa tilanteessa en kokisi häntä omakseni
6. Pystyisitkö olla ajattelematta, missä mahd. lapsi on ja mitä hänelle kuuluu? Pystyisin, sillä en tietäisi onko munasoluja käytetty vai ei

 

[MissLEHMÄ]

1. Voisitko luovuttaa munasolujasi?KYLLÄ
2. Mitä tykkäisit, jos miehesi luovuttaisi spermaa?se vasta hienoa olisikin, & olenkin miestä pyytänyt menemään luovuttajaksi
3. Haittaako sinua, jos mahd. lapsi ottaisi sinuun 18v:nä yhteyttä?haittaisi, ehdottomasti täysin nimettömänä pitäisi luovutukset onnistua
4. Eikö sinua häiritsisi, että munasolustasi syntyvä lapsi olisi muiden lastesi sisarus, jota lapsesi eivät koskaan tapaa?EI, enhän minä tietäisi edes onko jomman kumman "tarpeista" lapsi(a) saanut alkunsa!!!
5. Eikö se merkkaa sinulle mitään, että lapsi on biologisesti sinun jälkeläisesi, omaa lihaasi ja vertasi?tässä tapauksessa EI, enemmänkin se että joku saa itselleen lapsen jota rakastaa OMANAAN!!
6. Pystyisitkö olla ajattelematta, missä mahd. lapsi on ja mitä hänelle kuuluu?miksi sitä ajattelisin???edelleenkään enhän tietäisi onko lapsia edes minun avuillani syntynyt, ja näin se kuuluukin olla

:wave:

on hienoa että perheet jotka eivät saa jostain syystä omia lapsia, mutta pystyvät kuitenkin esim inseminaatiolla tulemaan raskaaksi ja synnyttämään OMIA jälkeläisiä, niitä omia rakkaita lapsiaan :heart: :attn:

3lapsen äitinä suon tuon onnen muillekin!!!!!!