G: montaako kieltä perheessänne puhutaan

Kuinka montaa eri kieltä perheessänne puhutaan?

Osaavatko kaikki perheenjäsenet kaikkia kieliä?

Onko monikielisyys tuottanut ongelmia lasten kielelliseen kehitykseen esim. puheen alkamisen viivästymisenä tai "puolikielisyytenä" (eli ei osata mitään kieltä kunnolla oikein vaan sekoitetaan kielet keskenään)?

Muoks. Lisäksi vielä, että missä vaiheessa ja miten lapsille on opetettu kieliä?

 

Meillä puhutaan kahta. Tosin vasta 3viikkoa kunnolla(kun lapsi syntyi) joten en ole paras tähän vastaamaan

Mutta kiinnostaa vastaukset. MERKS!

 

Mikä lasketaan perheeks? Totaaliyhärinähän voisin sanoa, että meillä puhutaan vain ruotsia, mutta kyllä tyttö kuulee "perheensä" puhuvan päivittäin kolmea eri kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Suomeksi osaa jo aika paljon sanoja ja ymmärtää vissiin paljon. Englantiakin ymmärtää jonkun verran, mutta ei osaa sanoa ku "byebye" ja ehkä 2 muuta sanaa.

Itse olen alunperin kaksikielisestä perheestä, myöhemmin kolmikielistyneestä perheestä. Kaikki on kyllä osannu kaikkia kieliä ihan tyydyttävästi. Tärkeää on, että aikuinen puhuu aina samaa kieltä samalle lapselle eikä kieliä sekoiteta. Heikommassa asemassa oleva kieli tarvitsee ekstra tukea. Kirjallisuutta ja muuta kulttuuria pitää olla saatavilla lapsen kaikilla kielillä.

Muoks ja lapsi siis nyt täyttämässä kaksi. 1,5v alkoi puhumaan jo lauseita, eli ei mitään viivästymiä tms. Siskon lapsetkin alkaneet puhumaan ihan normaali aikataulussa vaikka heillä vielä sekavampi kielitausta. Nuorin tosin nyt ehkä vähän myöhemmin aloittaa, on jo 1,5v mutta puhuu lähinnä yksittäisiä sanoja... Vanhin poika puhuu sujuvasti suomea ja ruotsia ja osaa todella hyvin englantiakin. Ikää on 4,5v. Joskus jotkut yksittäiset sanat hyppelevät kielestä toiselle, mutta ihan sujuvasti kyllä kokonaisuudessaan puhuu.

 

Perheemme on kaksikielinen. Toinen vanhemmista omaa vain yhden äidinkielen eikä puhu toisen vanhemman toista äidinkieltä. Lapsen puhe ei oleviivästynyt, eikä merkkejä puolikielisyydestäkään ole havaittavissa. Oikeastaan lapsemme puhuu paremmin kuin moni ikäisensä. Ei ilmiömäisen hyvin, mutta oikein hyvin kuitenkin.

Jokus lapsi saattaa puhua kahta kieltä sekaisin, eli korvata lauseesta/ virkkeestä yhden sanan tai ilmaisun sillä toisella puhumallaan kielellä.

Lapselle puhutaan kotona kahta kieltä, toinen vanhempi toista ja toinen toista. Myös päivähoito tapahtuu muulla kuin suomenkielellä.

 

kaksi kieltä suomi ja ruotsi plus tukiviittoma. Toinen lapsista puhuu kahta kieltä, toinen ymmärtää molempia mutta kommunikoi viittomaksi (syyt eivät ole kahdessa kielessä vaan muussa). Mies ymmärtää ja osaa molemmat kielet, minä ymmärrän molempia mutta puhun vain suomea. Lapsille puhutaan vain ja ainoastaan omaa äidinkieltämme. Toiselle lapselle viitotaan se mitä osataan. Keskenään miehen kanssa vaihdetaan välillä suomea välillä ruotsia. Kuullostaa sekavalta mutta käytännössä ei ole. Päivähoito ja muu asuinympäristö on ruotsinkielistä. Oikeastaan lapset kuulevat suomenkieltä vain minulta, parilta perhetuttavalta ja muutama lasten kaveri puhuu suomea. Ja kyllä asutaan Suomessa!

 

Meillä puhutaan kotona keskenämme vain yhtä kieltä, mutta ympäristössämme toista kieltä jolla siis myös kommunokoidaan monien tuttavien kanssa, hoidetaan kaikki asioinnit yms ja se on käytössä myös lapsilla päiväkodissa.

Puheen kehityksessä on ongelmia ollut molemmilla, vaikkei niillä ole kyllä tekemistä kaksikielisyyden kanssa. Esikoinen on 5v down-lapsi jolla epäillään myös autismia, kuopus 4v taas autisti. Esikoinen ei puhu mitään ja viittoo hyvin vähän. Ymmärtämistäkin on vaikea arvioida, jotkut jutut hoksaa hyvin ja toisinaan taas ei ole lainkaan kiinnostunut. Kuopus viittoo sujuvasti (tukiviittomat on "kolmas kielemme" ) ja on alkanut puhua molempia käytössä olevia kieliä. Joskus sekoittaa mutta aika hyvin osaa pitää ne erillään. Puheessa kuitenkin paljon toistoa ja keilioppikin usein hakusessa. Jokatapauksessa ihana tunne kun kuulla lapsen puhuvan. :heart:

muoks. meillä siis kotikieli suomi ja ympäristön kieli ruotsi. Ruotsalaiset tukiviittomat käytössä.

 

kaksi kieltä suomi ja ruotsi plus tukiviittoma. Toinen lapsista puhuu kahta kieltä, toinen ymmärtää molempia mutta kommunikoi viittomaksi (syyt eivät ole kahdessa kielessä vaan muussa). Mies ymmärtää ja osaa molemmat kielet, minä ymmärrän molempia mutta puhun vain suomea. Lapsille puhutaan vain ja ainoastaan omaa äidinkieltämme. Toiselle lapselle viitotaan se mitä osataan. Keskenään miehen kanssa vaihdetaan välillä suomea välillä ruotsia. Kuullostaa sekavalta mutta käytännössä ei ole. Päivähoito ja muu asuinympäristö on ruotsinkielistä. Oikeastaan lapset kuulevat suomenkieltä vain minulta, parilta perhetuttavalta ja muutama lasten kaveri puhuu suomea. Ja kyllä asutaan Suomessa!

Saanko kysyä miksi nuo tukiviittomat ja minkä ikäinen niitä käyttävä lapsi on?

Niin ja kumman kielen viittomat teillä on käytössä?

 

Madicken04: ehdit ensin! olin kirjoittamassa sulle, heti osuu silmään kun joku muukin perhe tukiviittoo En tiedä kumman kielen viittomat käytössä, kai suomenruotsalaiset viittomat, hehheh
Tyttömme on dysfatikko (kohta puolen virallinen dg tulossa) ja viittomat hän on ottanut paremmin käyttöön kuin kuvat. Kohta 3v on tyttömme ja olemme viittoneet enemmän ja vähemmän syksystä asti. Nyt keväällä viittomat ovat olleet käytössä aktiivisemmin ja tyttömme on alkanut viittoa. Ihan muutama sana käytössä.

 

Meillä kotona puhutaan kahta kieltä, joskus kolmattakin. Eli minä oon suomenkielinen, mies turkinkielinen, ja yhteinen salakielemme on joskus englanti (aikojen alussa yhteinen kielemme oli enkku, sittemmin turkki, nykyään se on suomi).

Tyttö on aina ollut ikäisiään edellä puheen kehityksen suhteen; puhui pitkiä monimutkaisia lauseita 1½-vuotiaana. Pojalla oli puheen kehityksen viivästymää; alkoi puhumaan kunnolla vasta 2 v 6 kk iässä, mikä tosin tietyillä paikkakunnilla/tietyissä neuvoloissa ei vielä edes ole viivästymää . Pojan suomen kieli todettiin kuitenkin jo 3 v iässä rikkaaksi ja ikätasolla olevaksi. Tukiviittomia käytimme mekin; pojalle viitottiin 2 v 3 kk-2 v 5 kk iässä suunnilleen, mutta ne jäivät pois kun hän oppi kaikki viittomamme sanat (suomeksi viitottiin pk:ssa ja kotona).

Lapset eivät sekoita kieliä keskenään. Suomi on huomattavasti vahvempi kieli kuin turkki; jos suomeksi vastaavat 150 sanalla johonkin kysymykseen (vaikkapa "Millainen päivä sinulla tänään oli?" ) niin turkiksi vastaavat vain 1-3 sanalla. Joskus korvaavat jotain turkin kielen sanoja suomalaisella, jos eivät tiedä sanaa turkiksi; esim. "ben juusto istiyorum" = haluan juustoa. Turkki vahvistuu viikko viikolta kuitenkin, ja lapsilla on kova kiinnostus siihen kieleen; haluavat mm. katsella päivittäin turkinkielisiä lastenohjelmia jotta oppisivat. Ikävä kyllä isä helposti käyttää suomen kieltä puhuessaan lapsille.

 

kyllä isä helposti käyttää suomen kieltä puhuessaan lapsille.

Piiskaa sitä :kieh: :kieh:

BTW, käyttekö Turkissa usein? Että pääseköö lapset käyttää Turkkia muittenkin kanssa? Ku tavattiin niin mainitsit, että käyvät ainakin jossakin kerhossa

 

kyllä isä helposti käyttää suomen kieltä puhuessaan lapsille.

Piiskaa sitä :kieh: :kieh:

BTW, käyttekö Turkissa usein? Että pääseköö lapset käyttää Turkkia muittenkin kanssa? Ku tavattiin niin mainitsit, että käyvät ainakin jossakin kerhossa

Ei me käydä ikinä . Mä ja tyttö käytiin v. 2005 viimeeksi...ja tyttö pääsi tapaamaan sukulaisia Hollantiin vajaat 2 v sitten. Poika ei oo Turkissa käynytkään.

On meillä kyllä turkkilaisia ystäväpiirissä, niistä suurin osa puhuu lapsille turkkia. Ja sitten se kerho kerran viikossa, nyt kesätauolla.

 

kyllä isä helposti käyttää suomen kieltä puhuessaan lapsille.

Piiskaa sitä :kieh: :kieh:

BTW, käyttekö Turkissa usein? Että pääseköö lapset käyttää Turkkia muittenkin kanssa? Ku tavattiin niin mainitsit, että käyvät ainakin jossakin kerhossa

Ei me käydä ikinä . Mä ja tyttö käytiin v. 2005 viimeeksi...ja tyttö pääsi tapaamaan sukulaisia Hollantiin vajaat 2 v sitten. Poika ei oo Turkissa käynytkään.

On meillä kyllä turkkilaisia ystäväpiirissä, niistä suurin osa puhuu lapsille turkkia. Ja sitten se kerho kerran viikossa, nyt kesätauolla.

Miksette käy? *uteleeuteleeutelee* Mutta kiva, jos saavat käyttää turkkia Mä niin pelkään ton tytön ruotsinkielen puolesta ja se on sentään virallinen kieli täällä, ja mä sitä sille puhun Aina ku oppii suomea niin mä mutisen ittekseni että "miten se nyt taaaaaaaaas...." Isäni propagandaa, selkeästi, se liputtaa suomenkielen puolesta

 

Miksette käy? *uteleeuteleeutelee* Mutta kiva, jos saavat käyttää turkkia Mä niin pelkään ton tytön ruotsinkielen puolesta ja se on sentään virallinen kieli täällä, ja mä sitä sille puhun Aina ku oppii suomea niin mä mutisen ittekseni että "miten se nyt taaaaaaaaas...." Isäni propagandaa, selkeästi, se liputtaa suomenkielen puolesta

Aina on tullut jotain esteitä. Viimeisin reissu jäi multa ja lapsilta väliin turvattoman tilanteen takia (prkleen kurdisissit!). Mies meni silloin yksin. Nyt miehellä on armeijanlykkäyspaperit ns. vaiheessa, eli jos mennään sinne niin mies joutuu samantien asepalvelukseen 1½ vuodeksi. Kun ne ollaan saatu kuntoon, niin pitäisi käväistä Turkissa; ehkä syyskuussa, todennäköisimmin vasta ensi kesänä.

Sujuvalla suomella Evelyn ainakin ilmoitti haluavansa keinumaan

 

Madicken04: ehdit ensin! olin kirjoittamassa sulle, heti osuu silmään kun joku muukin perhe tukiviittoo En tiedä kumman kielen viittomat käytössä, kai suomenruotsalaiset viittomat, hehheh
Tyttömme on dysfatikko (kohta puolen virallinen dg tulossa) ja viittomat hän on ottanut paremmin käyttöön kuin kuvat. Kohta 3v on tyttömme ja olemme viittoneet enemmän ja vähemmän syksystä asti. Nyt keväällä viittomat ovat olleet käytössä aktiivisemmin ja tyttömme on alkanut viittoa. Ihan muutama sana käytössä.

Meidän autistitytöllä oli 3v iässä vain muutama hassu sana joita käytti harvakseltaan ja jokunen viittoma vaikka hänelle oltiin viitottu ihan vauvasta asti. Nyt kuitenkin tämän vuoden aikana on tapahtunut hurjasti kehitystä mm. juuri kommunikoinnin suhteen. Ensimmäinen logopedi silloin joskus alle 3v iässä tykkäsi ettei tyttö oppisi viittomaan (eikä ihan heti puhumaankaan) ja siksi suositteli että panostettaisiin vaan kuviin jotka eivät kuitenkaan alkaneet toimia.

Down-poika alkoi viittoa 2v iässä, 2-3v ikäisenä tuli paljon uusia viittomia, 3-4v oli aikaa jolloin ei tapahtunut mitään kehitystä ja 4v jälkeen alkoi viittomat kadota. Sanoja ei ole koskaaan ollutkaan. Tutkimukset autismista on loppusuoralla ja 1.7 pitäisi sitten saada tulokset. Hänen kohdallaan pitäisi alkaa panostaa oikeasti noihin kuviin jos sitten tuollaisivat peremmin tulosta...

 

Milloin tytöllä on autismia alettu epäillä? Meillä alkaa tutkimukset olla loppusuoralla dysfasiaan, myöhemmin sitten nähdään jos jotain muutakin on. Välillä tulevaisuus huolestuttaa, tätä äidinhuolta. Eihän elämästä voi mitään varmaksi sanoa. Vaikea sanoa lukua, mutta jos jotain heitän niin arvioisin tytöllä olevan noin 50-/+ viittomaa jota käyttää aktiivisesti itse.

 

Miksette käy? *uteleeuteleeutelee* Mutta kiva, jos saavat käyttää turkkia Mä niin pelkään ton tytön ruotsinkielen puolesta ja se on sentään virallinen kieli täällä, ja mä sitä sille puhun Aina ku oppii suomea niin mä mutisen ittekseni että "miten se nyt taaaaaaaaas...." Isäni propagandaa, selkeästi, se liputtaa suomenkielen puolesta

Aina on tullut jotain esteitä. Viimeisin reissu jäi multa ja lapsilta väliin turvattoman tilanteen takia (prkleen kurdisissit!). Mies meni silloin yksin. Nyt miehellä on armeijanlykkäyspaperit ns. vaiheessa, eli jos mennään sinne niin mies joutuu samantien asepalvelukseen 1½ vuodeksi. Kun ne ollaan saatu kuntoon, niin pitäisi käväistä Turkissa; ehkä syyskuussa, todennäköisimmin vasta ensi kesänä.

Sujuvalla suomella Evelyn ainakin ilmoitti haluavansa keinumaan

Nykyään laskee myös paremmin suomeks :kieh: Ennen laski sujuvasti kymppiin ruotsiks, nyt menee ruotsiks 1-8-9-10-10-10, suomeks ihan 1-2-3-4-5 Mistä se senkin oppi?!?!

 

Milloin tytöllä on autismia alettu epäillä? Meillä alkaa tutkimukset olla loppusuoralla dysfasiaan, myöhemmin sitten nähdään jos jotain muutakin on. Välillä tulevaisuus huolestuttaa, tätä äidinhuolta. Eihän elämästä voi mitään varmaksi sanoa. Vaikea sanoa lukua, mutta jos jotain heitän niin arvioisin tytöllä olevan noin 50-/+ viittomaa jota käyttää aktiivisesti itse.

Kehitysviivettä oli aika pienestä asti, mutta niille oli aina löytyvinään joku syy tai ne eivät vaikuttaneet niin vakavilta. Itse alunperin huolestuin motoriikasta kun tyttö oli jotain puolivuotias eikä oikeatsaan tehnyt elettäkään liikkuakseen mihinkään. Oppi lopulta ryömimään 1v iässä ja kävelemään 1v9kk. Nyt vähän alle 4v ikäisenä todettiin olevan motoriikan osalta 2v ikätasoaan jäljessä.

Kielenkehitykseen kiinnitettiin ekakertaa huomioa neuvolassa siinä vähän alle 2v iässä kun ei ollut kuin se pari sanaa. Itse en tuolloin viela huolestunut ja päiväkodissakin tykkäsivät että ihan normaalia tytön tilanteessa (useampi kieli, puhumaton isoveli, kävelyyn panostaminen) että kieli on vähän jäljessä. Kuitenkaan edistystä ei alkanut tulla ja joskus ehkä reilu 2,5v iässä alettiin epäilemään kuuloa kun ei tuntunut normisti reagoivan puheeseen. Kuulo oli kuitenkin ok ja siinä muyutama kuukausi tämän jälkeen lastenlääkäri oli ensimmäinen joka sitten nimesi autistiset piirteet ja laittoi heti lähetteen tutkimuksiin, joihin sitten päästiin siinä 3v ikäisenä.

Autismi-diagnoosin sai mutta kehitysvammaa ei vielä varmistetu vaikka sitä pidettiinkin tuon viiveen perusteella todennäköisenä. N. 5v iässä sitten tutkitaan tuokin puoli.

 

kahta. suomea ja saamea.

Ymmärtää hyvin molempia, tuottaa puhetta valtaisasti suomeksi. Joitain saamenkielisiä sanoja käyttää, lähinnä suomenkielen seassa.

Mies ja anoppi puhuu hänelle saamea, on saamenkielisessä päivähoidossa. Ei ole kaksikielinen koti hidastanut puheen kehitystä.

 

meillä tytöllä on jonkun verran autistisia piirteitä. Niiden oletetaan olevan ohi meneviä ja ikään sekä dysfasiaankin kuuluvia jotka sitten iän myötä lähteävät pois. Päivä kerrallaan elämää eteenpäin

 

Kolmea: suomea, härmän murretta ja taaperokieltä, hyvin ymmärretään toisiamme

 

Kiitos vastauksista. Kyselen, koska meillä tulee olemaan ainakin kaksi, jos ei jopa kolme kieltä ihan arkikäytössä. Minä puhun tulevalle lapselle omaa äidinkieltäni, mies omaansa ja yhteiskielenä on käytössä kolmas (tai mahdollisesti minun äidinkieleni). Monikielisyys on mielestäni rikkaus, joten aion tehdä parhaani, että lapsemme oppii ainakin molempien vanhempien kielet kunnolla.

 

Meillä käytössä kolme kieltä. Minä puhun lapsille suomea, isä puhuu omaa kieltään ja puhumme miehen kanssa keskenämme englantia. Esikoiselle 4,5v kielten määrästä ei ole ollut mitään haittaa vaan hän alkoi puhua melko aikaisin pitkiä ja kieliopillisesti hyviä lauseita. Mutta puhuu vain suomea ja ihan muutamia sanoja isän kieltä. Ymmärtää kyllä hyvin isän kielen ja englannin. Kuopus 2v puhuu tosi vähän. Suomen kielisiä sanoja tulee enemmän, mutta joitain isän kielisiäkin. Tuntuu ymmärtävän suomen ja isän kielen yhtä hyvin.

 

Kuinka montaa eri kieltä perheessänne puhutaan?

Osaavatko kaikki perheenjäsenet kaikkia kieliä?

Onko monikielisyys tuottanut ongelmia lasten kielelliseen kehitykseen esim. puheen alkamisen viivästymisenä tai "puolikielisyytenä" (eli ei osata mitään kieltä kunnolla oikein vaan sekoitetaan kielet keskenään)?

Muoks. Lisäksi vielä, että missä vaiheessa ja miten lapsille on opetettu kieliä?

Meillä puhutaan kolmea kieltä : suomea, saksaa ja sveitsinsaksaa.
Kaikki meidän perheessä osaavat näitä kolmea kieltä, esikoinen puhuu lisäksi täydellisesti englantia. Me vanhemmat osaamme lisäksi muutamaa muuta kieltä - onneksi, että on joku 'salakieli' ( lapsilta salaa ).
Meillä monikielisyys ei ole tuottanut ongelmia, pikemminkin päinvastoin. Täytyy välillä olla kyllä tosi tarkkana, että puhuu aina vain sitä omaa kieltään lapsille.
Me ei olla varsinaisesti opetettu kieliä lapsille vaan ovat oppineet ne itse.

 

Taalla kun on nyt nain paljon kokemusta monikielisista lapsista, niin kysyisin seuraavaa:

- Asun Hollannissa espanjalaisen mieheni ja tyttareni kanssa. Nyt olisi aika laittaa tytto paivakotiin, mutta emme tieda laitammeko hanet englanninkieliseen vai hollanninkieliseen paivahoitoon?

Tytar on siis viela vauva eika puhu mitaan. Mina puhun hanelle suomea, isa espanjaa, vanhempien yhteinen kieli englanti. Emme kumpikaan puhu hollantia. Emme ole myoskaan varmoja kuinka kauan asumme viela Hollannissa, ehkapa n. 5 vuotta, kenties kauemmin. Olisiko tytolle kuitenkin hyva puhua asuinmaan kielta, vai onko nelja kielta liikaa lapselle?

 

kolmea. suomea, vauvaa ja taaperoa