G: Mitä typerää olette tehneet synnytyksessä?

  • Viestiketjun aloittaja mammammam
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="jep";23438857]Ekaa kun synnytin ja ponnistin ja kätilö sanoi että vielävielä, pää näkyy jo. Karjasin, että v*tut siellä mitään näkyy, oon kuullu että huijaatte jotta synnyttäjä jaksais paremmin.

Käskivät miehen kattomaan, miestä ällötti, ei halunnut nähdä, mutta pakko se oli kun minä sinä mesosin kuinka kätilöt aina huijaa.

Kyllä siellä kuulemma hiukset näky. :)[/QUOTE]

Mä muuten huusin kanssa että te valehtelette!kun mies ja kätilö koitti kannustaa että ponnista ponnista, näkyy jo.. :D Ja kyllä, ne valehteli, ei se mitään näkyny, siinä vielä hetki meni ennenku alettiin sit imukupilla auttaa ulos..
 
Mulla oli sen verran "tylsä" synnytys ettei siellä mitään kummempaa tapahtunut,paitsi että mäkin olin vähän ehkä liikaa sen ilokaasun perään...
"Missä ilokaasu on?","voinhan mä silti samalla ottaa ilokaasuakin?","antakaa nyt tänne se ilokaasu!!","voisko tota kaasua laittaa vähän isommalle?","älkää viekö mua liian kauaksi ilokaasusta!!"....jne.:whistle::ashamed::D
 
"Vieras"
Nää on hauskoja :D

Mä en ite ole synnytyksissä mitään kamalan typerää tehnyt paitsi esikoisen synnytyksessä kun kätilö vaihtui niin sen ensimmäiset sanat oli "Nyt lopetat ton itkemisen, se ei auta mitään", mä "kohteliaasti" vastasin että ole sinä hiljaa. Ja samaan aikaan oli keikka siinä lähistöllä, mies ja kätilö kuunteli ikkunasta sitten sitä konserttia.
Molemmat vuorotellen "Kuuletko sä ton, tosi hyvin kuuluu". Ja mähän en tuskissani mitään kuullut!! Ilokaasua vedin koko synnytyksen ajan, olin aika pöllyissä. Seuraavana päivänä näin sen ensimmäisen kätilön (joka oli muuten aivan ihana) ja hän sitten tuumasi, että ilokaasusta taisi tulla sun paras ystävä :D
 
"sia"
[QUOTE="jep";23438857]Ekaa kun synnytin ja ponnistin ja kätilö sanoi että vielävielä, pää näkyy jo. Karjasin, että v*tut siellä mitään näkyy, oon kuullu että huijaatte jotta synnyttäjä jaksais paremmin.

Käskivät miehen kattomaan, miestä ällötti, ei halunnut nähdä, mutta pakko se oli kun minä sinä mesosin kuinka kätilöt aina huijaa.

Kyllä siellä kuulemma hiukset näky. :)[/QUOTE]

Samaa minä väitin ekassa synnytyksessä, kun mies ja kätilö väittivät, että pää näkyy jo. Sanoin, että ei kuitenkaan näy, olin ihan varma että huijaavat ja koittavat niin saada minut vielä jaksamaan! Mutta kai se kuitenkin oikeesti näky, kun mies niin hihkui innoissaan.
 
ensinnäkään, en tajunnut että supisti.. olin sairaalassa jo valmiina, mies nukkui kotona esikoisen kanssa.
kävin varmaan sata kertaa vessassa sen yön aikana ja kiroilin että kun paskattaa, mutta mitään ei tule |O en saanut nukuttua, selkään koski niin kovasti makuuasennossa... puolustukseksi voin sanoa, että miula on lapsesta asti kakkahätä tuntunut puristuksena selässä ja olin uskossa, että supstukset tuntuvat vatsan puolella!
lopulta aamuyöstä kutsuin hoitajan, joka sanoi että pistetääs siut käyrille. no, supistuksiahan sieltä tuli tasaiseen tahtiin joten eikun saliin . olin yksin siinä, vetelin kiikkustuolissa ilokaasua ja lauloin "taiteilijaelämää" jne. kun ilokaasun vaikutus heikkeni, menin möykkäämään ovelle " HOITAJAA!!! VAHVEMPAA HUUMETTA, TÄÄ KAMA EI ENÄÄ POTKI! HOITAJAAA!" kello oli jotain 3, herätin varmaan koko kerroksen :ashamed:


epiduraali aiheutti jonkin pikaparkinsonin, käsi hakkasi sängynlaitaa ilman että pystyin vaikuttamaan asiaan ja jalat vatkasivat ilmassa. sen tärinän keskellä soitin itkuisena ensin äidille että "vauhtia! ala nyt mennä meille!" ja sitten miehelle" mie tarviin siuta!" ulvoin että perseeseen sattuu enkä jaksa..
ja synnytyksen jälkeen läksin sitten ihan sumussa etsimään kätilön lupaamaa suihkua käytävältä, yllä edelleen se lyhyt synnytkaapu jonka alta vilkkui vastatikattu värkkini & veriset reidet :D
 
Viimeksi muokattu:
Hahhahhah...kiitos kaikille nauruista, ootte ihania! :D Ite en tehny mitään ihmeellistä, laahustin vaan ilokaasunaamari naamassa koko ajan ja nukuin lattialla pää sängyllä. Hoitsu tuli sanomaa et nuku sängyssä mut en halunnu ku lattialla jalat ristissä oli paljon parempi. :D
 
"vieras"
Esikoisen ponnistusvaiheen alkaessa olin vakuuttunut, että mulla on kaikkien aikojen paskahätä. Yritin väkisin lähteä vessaan, ja ne piteli kiinni ja hoki, että se on vauva, se on vauva :D (olivat oikeassa)
 
"jeij"
No en tiedä typerästä, ihan perinteiset, alkukantaiset huutelot siellä tuli ulvottua ponnistusvaiheessa.

Ilokaasusta olin minäkin ihan pössiksessä. Koko huone lähti leijumaan, tunsin mukamas kuinka vauva tuli ulos ja luulin jo synnyttäneeni, olin jo vaipumassa johonkin ilokaasukoomaan varmaan, kun kätilö sitten tuli ottamaan sen maskin multa pois... ja tajusin ettei vauva todellakaan ollut soljunut ulos sillä aikaa :)

Ja mä vaan en vastannut kellekkään mitään, muistan kyllä että mies ja kätilö kyseli minulta jotain ja kuulin niiden puheen, mutta ilokaasuissa en vaan "viittinyt" vastata. Pidin vaan silmiä kiinni ja keskityin itseeni. Kuulin kuitenkin kun kätilö sanoi miehelle että "tämä kuuluu asiaan, ei se oo sulle vihainen".
 
Mä oon vaan ollut kova kiroamaan siinä ponnistusvaiheessa... Joku mun sisäinen merimies herää sellasessa tilanteessa.

Viimesinkin synnytys meni ihan täydellisesti muuten mutta kun muksu ei meinannut tulla ulos niin se turhautuminen sitten vaan ryöppysi mun suusta. Kätilö oli vähän että O.O
 
Uudelleensynnyttäjä
Mulla oli helppo synnytys. Kävelin kumisaappaat jalassa ilman tukihenkilöä vastaanottoon, ja sanoin että minä tulisin nyt synnyttämään. Kätilö pisti käyrille, ja joka supistuksen kohdalla mä irvistelin ja sanoin että pääsisinkö sinne saliin ennen kuin lapsi syntyy.

Lopulta kätilö teki sisätutkimuksen, olin 10 cm auki. Yhtäkkiä paikalla oli kolme kätilöä, jotka hokivat että älä vaan ponnista. Taisin sanoakin, että miksi minä juuri nyt ponnistaisin, kun olen tässä ollut puoli tuntia juttelemassa mukavia jalat ristissä.
 

Yhteistyössä