G: MINKÄ IKÄISENÄ SAIT ESIKOISESI?

Oliko sinulla ammattia tai työkokemusta?
Kerro, millainen elämäntilanteesi on nyt.

Itse odotan ensimmäistä lastani, olen 19-vuotias. Opiskelen, eikä minulla ole vielä ammattia eikä yhtään työkokemustakaan. Pelkään, että emme tule pärjäämään, kun elämäni on niin heikolla pohjalla. Mies kyllä mukana odotuksessa, hänellä vakituinen työ.

 

Odotan nyt esikoistani, tulen olemaan n. 28,5. On koulutus (FM), vakituinen työ, oma koti (siis ei vuokra. ). Naimisissa. Miehellä myös vakituinen työ.

 

Olin inan vajaa 22 vuotias, minulla ei ollut ammattikoulutusta, mutta minulla oli vakituinen kohtuupalkkainen kunnan toimi. Ammattikoulutuksen olen hankkinut ihan toiselle alalle vasta lapsia saatuani.

 

19-vuotias =) Ja ens viikolla valmistun =)

 

olin 27.v., ammatti on, mutta vakityötä ei, mies vakitöissä. Ja omakotivelallisia ollaan. keväällä se koittaa sit mullakin työnhaku...auts

 

37-vuotiaana, jotain oli tullut tehtyä/saavutettua ennen sitä

 

Koulutus, ammatti ja työkokemusta oli. Ikää oli himpan yli 21v, samoin miehellä. Nyt ikää 27v, esikko 6v ja kuopus 3v....ja kauhia vauvakuume vaivaa

 

olin 24 vuotias,kokiksi opiskellut ja vakituisessa työssä,jonne myös hoitovapaalta palaan.

 

23v. ammatti ja töissä olin.

 

20v. ja muutama tunti oli itsellä ikää.
Nyt neiti on 5v. ja kahden pienemmän ylpeä isosisko.

Mulla oli vakituinen työ jo silloin, työpaikkaa olen vaihtanut välillä, mutta edelleen mulla on vakituinen työpaikka odottamassa. Ammattia opiskelen tässä samalla kun mammalomailen kolmannen lapsen johdosta.

Hoitovapaalle on tarkoitus jäädä ainakin valmistumiseen asti. Miehellä on vakituinen työpaikka.

Tokan ja kolmannen välissä muutettiin maalle, ja tässä lasten ja opiskelun ohella pyöritän puolen korkeasaaren kokoista eläintarhaa.

Olen oikein elämääni tyytyväinen ja onnellinen, pärjätään ihan ok, leivän päälle on laittaa muutakin kuin ylähuuli.

 

Täytin parin kuukauden päästä 28-v.
Vakkari työ, kuten myös miehellä.
Omassa asunnossa asuttiin. Ei oltu (eikä olla vieläkään) naimisiss, yhdessä n.6 vuotta.

 

30v. Ammattikorkeen käynyt ja alaa vastaavassa työssä vakituisessa virassa. Mulle oli tärkeetä saada kohtalaisen hyvää äippärahaa ja kaikki etuudet, mitä vakituinen työntekijä saa ja tosi tärkeetä se, että on aikanaan työ mihin palata.

 

24. Ja meillä menee tosi hienosti

 

vajaa 27 vuotiaana. Kaksi ammattia, vakkarityö oli silloin. Nyt poju 2v8kk ja ollaan muutettu toiselle puolelle suomea, yks ammatti tullu lisää ja uus vakkarityö.

 

18-vuotiaana aloin odottamaan ja olin vakituisessa työssä silloin.Nyt olen 22v ja toinen lapseni syntyi 3kk sitten.Asutaan vuokralla ja töihin palaan ens vuonna.Luin itseni maskeerajaksi esikoisen ja kuopuksen välissä,muuta koulutusta ei ole.Olen myöskin ostanut ja myynyt tässä välissä asuntoni ja nyt siis vuokralla.

 

18v.
Oli merkantin koulutus, muttei työkokemusta.
Miehellä oli jo silloin vakityö, omassa (velallisessa) asunnossa asuttiin.
Nyt 29v, 4 lasta ja vakityö =)

 

Sain esikoiseni 18 vuotiaana, parin kuukauden päästä siitä täytin 19. Ja nyt olen 20 vuotias. Multa jäi 8 viikkoa koulua käymättä, kun en enää pystynyt koulussa olemaan, eli vailla koulutusta minäkin :ashamed: Minä olen vielä kotona, en tiedä koska menen jatkamaan sen 8 viikkoisen, mutta varmaan ennen kun tyttö täyttää 3 vuotta.. Mullakin avokki vakituisessa työssä, me pärjätään, kun pärjättävä on!! Joskus tekee tiukkaa rahallisesti, mutta ei auta muu kuin selviytyä!! Olihan se aika opetteleminen rahan käyttöön kun vauva syntyi, aina pitää jättää joku hätävara tilille, tai sitten hankkia visa hätävaraksi, niinkuin me tehtiin vähän aikaa sitten.. Ja sitä korttia ei tosiaan käytetä kuin hädän sattuessa.. Kyllä sä pärjäät, mulla pyöri samat ajatukset mielessä silloin kun itse esikoista odotin, olinhan silloin vasta 18 vuotias.. Mutta elämä luistaa näin etiäpäin

 

20v ja opiskelin silloin lähihoitsuks.nyt 31vee ku toisen sain ja koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto löytyy,lähinnä oon tehny töitä pväkodissa,ala-asteella,ip-kerhon ohjaajana,hlökoht.avustajana niin lapsille kuin aikuisille kehitysvammaisille.tällähetkellä äippälomalla ja haaveessa pph-hommat tulevaisuudessa =)

 

Olin 23. Ammatillinen koulutus, vakituinen työpaikka ja kaksi kuukautta ennen tytön syntymää mentiin naimisiin.

Kyllähän sinä kerkeät vielä hyvinkin opiskella ja saada ammatin ja työpaikan sitten lapsen syntymän jälkeenkin! Siskoni on kanssasi samanikäinen, hänen miehensä on töissä ja kuukausi sitten saivat esikoisensa. Hyvin pärjäävät!

 

21v olin. Mulla oli opiskelupaikka odottamassa. Asuimme vuokralla kerrostalokaksiossa. Nykyään olen 29v ja vakituisessa työssä lastentarhanopettajana ja asumme pankin lainarahoilla rakennetussa omakotitalossa.

 

olin 20v (täytin kyl heti pojan syntymän jälkeen 21) olin opiskellut yhden ammatin ja opiskelin toista. kävin koulun loppuun etänä äitiyslomani aikaan ja valmistuin yhdessä muun luokan kanssa. kotona olen ollut nyt viisi vuotta ja tammikuussa kun kuopus täyttää kolme lähden työkkärin kautta harjoitteluun. työkokemusta on kertynyt vain kesätöistä ja harjoitteluista.

 

19vuotiaana sain tämän esikoiseni. (nyt olen 21v.)
pääsin silloin juuri amkn opiskelemaan sairaanhoitajaksi kun sain tietää olevani raskaana. jätin opinnot kesken yhdeksi vuodeksi, kun pidin äippäloman. äippäloman aloitin pari kk ennen LA ja jatkoin opintoja kun muksu oli 10kuinen. tosin meitä helpotti, kun mummi hoitaa häntä.
hyvin pärjätttiin, ja mieskin on opiskelija. tietty pitää tinkiä välil asioista,mut ihan hyvin sitä rahaa riitti ku osaa budjetoida. ...ja paljon ostettiin hyväkuntoisia käytettyjä tavaroita/vaatteita.
se äippäraha kun on isompi kun tuo opintotuki =D ..

 

34 v. Oli vakkarityö molemmilla, koulut käyty, elämää koettu enemmänkin, talot ja autot ym. olemassa. Ei tullut aikaisemmin mieleenkään ajatus lapsen saamisesta. Miehellä oli jo kaksi poikaa ennestään. Itse en ollut ollenkaan varma, haluanko lainkaan lapsia missään vaiheessa. Elämäntilanne tällä hetkellä lyhyesti sanottuna hyvä.

 

Oliko sinulla ammattia tai työkokemusta?
Kerro, millainen elämäntilanteesi on nyt.

Itse odotan ensimmäistä lastani, olen 19-vuotias. Opiskelen, eikä minulla ole vielä ammattia eikä yhtään työkokemustakaan. Pelkään, että emme tule pärjäämään, kun elämäni on niin heikolla pohjalla. Mies kyllä mukana odotuksessa, hänellä vakituinen työ.

Olin 24v ja opiskelut oli kesken. Miehellä oli vakiduuni.
Lasten jälkeen ala on vaihtunut ja molemmilla on vakiduuni, elämä on mallillaan.
Lapsiakin on jo kolme. Kertaakaan en ole katunut, että halusin esikoisen tuolloin.

 

23v olin kun esikoinen syntyi, ammatti oli, mutten päiväkään sitä työtä ole tehnyt, mies oli vastavalmistunut ja työtön sillä hetkellä, mutta sai vakipaikan kun vaavi oli n.3kk. Nyt opiskelen uutta ammattia ja viimeisilläni raskaana