G: Millaisessa elämäntilanteessa saitte ensimmäisen lapsenne?

miellä näin
Yhteiseloa 7 vuotta takana, vauvan yritystä puoli vuotta ennen plussausta. 29-vuotias olin plussatessani, oltiin oltu naimisissa vajaa vuosi. Ammatti, vakituiset työpaikat molemmilla, omakotitalo, auto ja koira :)
 
Voimia
Alkuperäinen kirjoittaja sativa:
Nyt tuntuu siltä että ainakin ihan väärässä tilanteessa on tulossa. ite olen kyllä valmis ja mielelläni kannankin vastuun pikku tulokkaasta mutta mies on jäänyt kelkasta aika pahasti. :ashamed:
Varmasti pärjäät loistavasti! Ja oikein hyvin ilman miestäkin...jos mies jää kelkasta niin ajattele niin että parempi on huolehtia kahden lapsen sijaan vain tästä yhdestä tulevasta. Sitäpaitsi miehiä tulee ja menee...
 
34-vuotiaana, naimisissa, kaksi ammattia, yhteiseloa takana 7 vuotta, yritystä vajaa vuosi ennen plussausta. Paikkakunnan vaihdon vuoksi irtisanoin vakityöni, jossa toimin ensimmäisessä ammatissani. Suunniteltu oli esikoisemme, kuten myös pikkukakkonen, jota aloin yllättävän nopeasti odottamaan. Pikkukakkosen syntyessä meillä oli rakenteilla omakotitalo ja minä kotiäitinä. Nyt en enää hoitovapaalle enää pitkäksi aikaa voi jäädä, sillä sain tuota viimeisintä ammattiani vastaavan toimen.
 
Olin 24 -vuotias, ollut silloisen mieheni kanssa reilut 2 vuotta. Ei ollut ammattia, enkä edes tiennyt mitä halusin olla, silloin oli vain jo vauvakuume ja perheenperustusvimma kova ja päätimme että aika on oikea...Eksä oli menettänyt työnsäkin edellisenä kesänä ja tehnyt siitä lähtien milloin mitäkin. Eli mahdollisimman huonot lähtökohdat tehdä lapsi, jos haluaa kattoa miten yleensä määritellään mikä on hyvä aika tehdä lapsi. Mutta oltiin rakastuneita ja luottavaisia siihen että aina asiat jotenkin järjestyy.

Tosin, vaikka eksä ei olisi menettänytkään työtään tehtaan lopettamisen takia, ei olisi jatkanut siellä kuitenkaan, koska joutui minun takiani muuttamaan Suomeen kun minä en Britteihin aikonut muuttaa...

Ja puolisen vuotta ihan yrittämällä yritettiin, että vahinko ei ollut. ;)
 
nuusku
Olin melkein 23v. työttömänä, olin vuotta aikaisemmin valmistunut ammattikoulusta. Mies 30v. Vakituinen työpaikka. Uus omakotitalo. Vanha romuauto. Kihloissa oltiin siihen aikaan, pojan ollessa 10 kk mentiin naimisiin ja siitä kuukausi niin aloitin opiskelut AMK:ssa. Toinen poika syntyi 11 kk häiden jälkeen. Esikoisesta yritystä 2 v. ja hoidoissakin kerettiin hieman käymään. Toinen poika sai alkunsa heti kun lupa annettiin. Niinpä siis kumpikaan ei ole ollut vahinko.
 
miu mau
eipä ollu miestä eikä ok-taloa : )
Eli ihan tarkoituksella ja suunnitellusti raskaaksi heti pillereiden pois jättämisen jälkeen.Miehen kanssa 3v seksisuhdetta ja siis tieten tahtoen yksinhuoltajaksi,mies tiesi,että jätin pillerit pois!28-vuotias,10 v töitä ravintola-alalla,vuokralla asuen,ei säästöjä...
Nyt tyttö 2-v,vuokralla asutaan,hoitovapaalla,sinkkuna..... hyvin menee!
 
Reilut kaksi vuotta oltiin miehen kanssa seurusteltu, kun mentiin naimisiin. Heti häiden jälkeen lähdettiin häämatkalle, jonka aikana esikoinen sai alkunsa. :heart:
Oltiin jo "vanhoja" ja viisaita silloin molemmat. ;)
Vuokralla asuttiin ja töissä käytiin. Molemmilla oli koulut käytyinä.
 
Olin juuri 18 täyttänyt esikoisen syntyessä ja mies pari vuotta minua vanhempi. Kauan ei oltu ehditty seurustella kun huomasin raskaana olevani, kumpikin kyllä haluttiin tämä lapsi ja oli jo puhuttu kuinka elämäämme järjestellään, lapsi oli tarkoitus saattaa alulle vasta kun mies on käynyt armeijan, mutta tyttö päätti tulla aiemmin =) Eli esikon syntyessä, mies oli armeijassa, minä juuri 18 täyttäneenä asustelin meidän pientä rivari vuokra-asuntoa kylän laidalla, ja mulla ei ollut ajokorttia sillon vielä, että jos johonkin halus niin se oli laitettava tossua toisen eteen vaan. Ammattia mulla ei ollut, miehellä oli työpaikka. Mutta ihanaa aikaa se oli =)
 
mamma84
mä olin 16v ku aloin odottaa esikoista.mies 28v.
miehellä vakituinen työ,vuokralla asuttiin.
avoliittoa ja yhdessä asumista takana 5kk ku aloin odottaa.
nyt esikoinen 6v ja ollaan oltu vuosi naimisis ja kaks lasta on sen jälkeen saatu.
 
Mä olin 21 ja pätkätöissä ja mies 27 ja vakityössä, pillerit lopetin elokuussa ja sovimme, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Aikaa meni kuitenkin puoli vuotta. Olimme onnellisia ja iloisia vauvasta. Rahallisesti pärjättiin suht hyvin, sukulaiset auttoi tavaroissa, kun niitä nyt jokaisella oli tarpeettomina ja molempien vanhemmat auttoivat myös.
 
vieras
minä 25-vuotias ja mies 29-vuotias, yhdessä oltiin oltu 6 vuotta. Asunto oltiin ostettu vuosi ennen raskaaksi tuloa. mOlemmilla vakituiset työpaikat. Hyvään tilanteeseen syntyi vauva, vaikka ei oltu ihan vielä lapsia suunniteltukaan tekevämme.
 
Vastarakastuneina, parin kuukauden yhdessäolon jälkeen mies tuli kiikuttamaan tikkua käteen. Ei sitä itse osannut arvatakkaan, testejäkin on tullut vuosien saatossa tehtyä, eikä koskaan positiivista. Kyllä siinä syke kohosi kummasti kun ohimennen vilkaisin suihkussa käytyäni kahta kirkkaanpunaista viivaa...

Aikamme asiaa puitiin ja viimeisin ajatus oli että ei mitään pahaa voi tapahtua sellaisesta joka on saanut alkunsa meidän kahden välisestä rakkaudesta.

Tässä lopputulos


Olen 21 ja mieheni 22 ja lapsemme syntyi kesäkuun neljäs päivä.
 
Molemmat oltiin 23-vuotiaita. Mä olin käynyt lukion ja ammattikoulun, ukko valmistunut edellisenä vuonna insinööriksi. Vauva oli suunniteltu ja mielestämme hyvään aikaan tuli. Muut tosin oli eri mieltä :kieh: Ite olin tehnyt vain jotain hanttihommia ja ukko oli työttömänä, mutta työt alkoi silloin, kun oli la. Hyvin on mennyt noista tiukkapipoisista niponipoista välittämättä.
 
Olin 27 v, naimisissa, oltiin muutettu Turkista Suomeen vuosi ennen vauvan syntymää. Mies opiskeli kieltä ja teki osa-aikatyötä, minä olin määräaikaisessa työsuhteessa joka loppui hieman ennen äitiysloman alkua.
Täysin harkittu, erittäin toivottu raskaus ja lapsi :)
 

Yhteistyössä