Hän on itserakkain, järjettömin, sairain, ja kauhein ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Aina halusin mukavan anopin itselleni, mutta sain tämän "hullun".
Hän on henkisesti erittäin sairas, elämän tyyli on hänet sairastuttanut, myöskin osan hänen lapsistaan.. (onneksi mieheni on järkevä
)
Vasta viimeaikoina olen tajunnut, että hänessä on hyvin paljon narsistisia piirteitä.
Hän myös käyttäytyy erittäin tunnekylmästi ja huonosti. Ei omaa minkäänlaista tunneälyä tai empatiaa.
Onneksi olemme hyvin vähän hänen kanssaan tekemisissä, mieheni omasta tahdosta.
Olemme myös olleet sanaharkassa hänen kanssaan, minä siis ja anoppini. Hänen kanssaan ei vaan voi tapella tai riidellä kovin rakentavasti. Riidat jää aina siihen, että hän sanoo viimeisen sanan, ja lyö luurin korvaan. Hän myös manipuloi minua miestäni (omaa poikaansa) vastaan. Mikä on järjetöntä..
En pidä hänestä, vaikka olen yrittänyt. Hän sairastuttaa myös minut omilla jutuillaan ja ongelmillaan, olenkin ottanut häneen nyt välimatkaa, koska myötätuntoisena ja epäitsekkäänä ihmisenä minut saa helposti pelastavaksi enkeliksi ja ns "kaatopaikaksi". Se on henkisesti erittäin raskasta.
Hyvin vaikea ihminen siis..