G: Mikä teillä on auttanut eniten masennukseen tai alakuloon?

Että olette ilman lääketttä selvinnet.

 

Urheilu, ystävät, harrastukset, terveellinen ravinto, meditaatio

 

ystävät

 

hikeen asti liikkuminen, m ieluummin luonnossa auttaa vähän ja sitten tämä huonompi vaihtoehto: mässäily ja löhöäminen

 

Miehen tuki ja tytär

 

lisän vielä, että ystävät auttais, jos niitä ois ja jos jaksais ottaa keneenkään ikinä mitään yhteyttä.

 

Terapia! Mutta jos sitä ei oteta mukaan niin kunnon yöunet, oma vapaa-aika ja se että on jaksanu joka päivä pukea vaatteet päälle ja vähän laittautua, ihmissuhteiden ylläpitäminen. Ja syöminen, mutta se ei oo pidemmän päälle kauhean hyvä asia. :/

 

Vähähiilarinen ruokavalio, työt, puuhastelu, ulkoilma. Koneella istumisella päivastainen selvä vaikutus.

 

Kognitiivinen terapia ja lääkitys.

 

Liikunta ja kaverit, oikeestaan kaikki kiva tekeminen.

 

Lohtusyönti. Sitä en kuitenkaan suosittele (+16kg :ashamed: )

Nykyään ystävät ja rentoutuminen jonkun miellyttävän harrastuksen parissa. Lenkki luonnossa tms..

 

Mua auttaa:
- Se että otan omaa aikaa itselleni ja teen jotain itselle mieluisaa, lapsivapaata puuhaa
- Mua attaa se, että teen paljon leikkitreffejä kavereiden ja heidän lastensa kanssa. Olen hurjan sosiaalinen ja mun pitää saada olla ihmisten parissa. Kotona kökkiminen vetää meikät kunnon alavireeseen. Muutenki harrastan lasten kanssa paljon jotta arki on kiireistä, mukavaa ja taoahtumarikasta. Junnaava elämäntyyli ei sovi mulle
- Se, että koettaa nukkua hyvin ja mennä ajoissa sänkyyn
- Se, että puolison kanssakin tehdään yhdessä mukavia asioita, kuten mennään ulos syömään tai elokuviin
- Mua piristää kun saan jotain aikaiseksi. Kuten omien, kotoa käsin tehtävien etätyöprojektien saattamista eteen päin. KUn saan aikaiseksi muutakin kuin äitinä olemista ja kodinylläpitoa, piristyn, sillä haluan olla muutakin kuin äiti ja siivooja.
- Joskus olen uupunut kaiken ylisuorittamisen kanssa, jota siltikin tarvin jotta pysyn hyvässä vireessä. Kerran kotti burn out, aikana jolloin ei kyllä ollu vielä lapsia eikä tällaista arkea. Ihan töissä ja muussa ylikuormitin itseni. Silloin tarvitsin mielialalääkkeitä ja unettavia jotta sain kunnon levon ja hodon. 3-4 kuukautta ja olin taas entiseni. Tuo oli rankka jakso ja olen iloinen, että avun sain, vaikka sitten lääkkeillä. Niitä ei pidä hävetä eikä välttää niiden leimallisuuden vuoksi jos ne tosiaan ovat lopulta ratkaiseva apuväline. Mielummin hoitaa itsensä kuntoon kun sairastaa ikävää asiaa loputtomiin.