Esimerkkitilanne meidan menneisyydesta. Elikas kun miun esikoinen oli vuoden, hanen isansa sairasti syopaa ja tilanne oli se, etta syopahoidot lopetettiin ja alettiin vaan pitkittaa hanen elamaansa sadehoidolla ym. siina vaiheessa imetyksen lopettaminen olisi kaiken muun rinnalla ollut mielestani todella rankkaa, varsinkin kun pienokainen oli hyvin kiinni siina tississa..
Pojan ollessa 1,5 v isansa sitten kuoli. Siinakaan valissa oli niin rankkoja vaiheita meidan elamassamme, etten tahtonut mullistaa pienen maailmaa vaan iltatissuteltiin edelleen..
Kun olin yksin, mieheni menettaneena 2 vuotiaan lapsen kanssa, yritin lopettaa imetyksen..Pidettiin jo viikon..puolentoistakin taukoja, mutta poika oli edelleen kiinni tississa.. Minua arsytti jo imettaa niin isoa, mutta minkas teit. Poika sairasteli jatkuvasti ja hanella oli kaksi leikkaustakin siina sivussa..Niin nekin pitivat tississa kiinni. 2,5 vuotiaana poika oli valmis erottumaan minusta ja helpotti kummasti omakin elamani!
Paivaakaan en silti vaihtaisi pois ja pitkan imetyksen kannattaja olen edelleenkin. Olen varma, etta olen antanut kaiken taman ajan pojalleni hanen tarvitsemaansa laheisyytta ja lohtua surun ja ikavan keskella. Ja hyvin perusluottavainen ja reips hanesta on tullutkin! Ehka vahan liiankin reipas!
:heart:
Mutta siis pikkukakkosta ajattelin imettaa 1/1,5v. Miten tilanne nyt tassa etenee. Han ei ole koskaan ollut niin kiinni tisussa kun veljensa oli.