G: Mikä oli lapsuutesi toiveammatti ja mikä sinusta tuli/tulee? :)

Minä halusin noin kymmenvuotiaasta alkaen englanninopettajaksi. Ihan sitä ei tullut, eikä tule, mutta vähän sinne päin kuitenkin.
Nyt mietin, että jos hakisin lääkikseen ja musta tulisi vielä patologi.

 

Suurin haaveeni oli olla ÄITI. Työkseni halusin olla taiteilija ja sellainen muita auttava jokapaikanhöylä.

Nyt olen (koti-)äiti ja taiteilija ja minua v*tuttaa, kun kukaan ei arvosta apuani, vaan kokevat sen itsestäänselvyytenä.

 

Ihan pienenä halusin olla eläinlääkäri. Sitten karu todellisuus verestä ja suolenpätkistä iski. Tämän jälkeen unelmoin näyttelijän tai kirjailijan urasta. Olen aloittamassa tradenomiopinnot kirjastopuolella nyt. En kyllä enää olekaan kiinnostunut noin luovista ammateista, jatkuva esiintyminen ja/tai taiteen luominen on stressaavaa. Kirjastossa olen viihtynyt pikkulikasta asti ja voisin kuvitella tekeväni kirjastohommia oikeasti vuosikymmeniä.

 

)

Mulla oli ainakin lastentarhanopettaja, laulaja ja kirjailija. Kasvatustiedettä opiskelen. Kasvatukseen, koulutukseen ja lapsiin liittyvät työtehtävät kiinnostaa siis edelleen. Laulajaa musta ei sentään tule, mutta rakastan laulamista ja kirjankin meinaan vielä joskus kirjoittaa.

Mä olen monesti ajatellut, että jos en olisi varma, että tyttäreni (vm -89) ei kirjoittelisi täällä, niin epäilisin hänen olevan täällä väärällä kuvalla
Niin samanmoisia ajatuksia! Tytär opiskelee kasvatustiedettä, on musikaalinen sekä ainakin harrasti kirjoittamista. Ja muutenkin paljon ajatuksia, mitkä muistuttaa tytärtäni

Mutta mitä kysymykseen tulee, mä halusin tulla opettajaksi tai lääkäriksi. (Tosin äitini on kertonut, että mä olin ilmoittanut alkavani isona äidiksi...)

Hoitoala ja yleensäkin jonkinlainen auttaminen on mun juttu.
Ajauduin kuitenkin toimistoalalle ja haaveilin sitten, että jos pääsis toimistotöihin hoitoalalle.

Ja se on toteutunut, sain äskettäin vakituisen paikan sairaalasta. Voin ainakin auttaa sillä osaamallani tavalla.

 

[QUOTE="vieras";24362844]Minusta piti tulla poliisi tai eläinlääkäri. Pituus ei riittänyt poliisiksi ennenkö nyt kun hakuvaatimukset muuttu, eläinlääkäriksi ei riittänyt lukupää. Joten minusta tuli eläintenhoitaja[/QUOTE]

Mä aattelin että eläintenvartija

 

Tää on niin hyvä palsta

Kysytään lapsuuden toiveammattia ja nykyistä niin eikö joku tuu kertoo et on AINA HALUNNU OLLA ÄITI

 

Halusin näyttelijäksi, oopperalaulajaksi tai kirjailijaksi. Enää en haluaisi näytteljäksi, ooperalaulajasta puhumattakaan. Kirjalijana tuskin leipääni tienaisin, mutta kirjan kirjoittaminen on kyllä vieläkin haave. Edes joskus sitten, vaikka kirja vain minulle itselleni.

 

Mä halusin eläinlääkäriksi.Nykyään sellanen ei vois vähempää kiinnostaa.Lähinnä sen takia että pienenä sen ammatin on ajatellut vähän toisenlaiseksi...
Olen ollut tähän mennessä kokkina ja panimolla töissä mutta nyt hoitovapaan jälkeen ois tarkoitus lähteä opiskelemaan graafista suunnittelua.

 

Halusin näyttelijäksi, oopperalaulajaksi tai kirjailijaksi. Enää en haluaisi näytteljäksi, ooperalaulajasta puhumattakaan. Kirjalijana tuskin leipääni tienaisin, mutta kirjan kirjoittaminen on kyllä vieläkin haave. Edes joskus sitten, vaikka kirja vain minulle itselleni.

Ja minulle :wave:

 

[QUOTE="Susu";24362969]Tää on niin hyvä palsta

Kysytään lapsuuden toiveammattia ja nykyistä niin eikö joku tuu kertoo et on AINA HALUNNU OLLA ÄITI [/QUOTE]

Mitä vikaa???

Nimim. juuri se, joka ihan oikeasti on aina halunnut olla äiti.

 

Lääkäri tulikin juoppo

 

Ratsastuksen opettaja, lentäjä- tuli sairaanhoitaja -> korvauskäsittelijä

 

Ja minulle :wave:

jos sen joskus aikaan saan, velvoitan sinut sen lukemaan. Olkoonkin, että se saattaa olla hyvin pitkäveteistä ja raskassoutuista, lauserakenteeltaan laahavaa ja pitkäpiimäistä

 

Mitä vikaa???

Nimim. juuri se, joka ihan oikeasti on aina halunnut olla äiti.

Ehkei sitä katsota ammatiksi? Vaan entä jos on kotiäiti, siis ihan oikeasti kotiäiti eikä vain silloin, kun lapset on pieniä?

Minulle myös äitiys oli toinen kahdesta suuresta unelmastani. Molemmat ovat toteutuneet. Sitä äitiyttä en ole ikinä katunut.

 

Mitä vikaa???

Nimim. juuri se, joka ihan oikeasti on aina halunnut olla äiti.

Ei taida olla ammatti? Itse oon aina halunnu olla 180cm pitkä mut sekään ei oo ammatti.

 

Mä halusin eläinlääkäriksi.Nykyään sellanen ei vois vähempää kiinnostaa.Lähinnä sen takia että pienenä sen ammatin on ajatellut vähän toisenlaiseksi...
Olen ollut tähän mennessä kokkina ja panimolla töissä mutta nyt hoitovapaan jälkeen ois tarkoitus lähteä opiskelemaan graafista suunnittelua.

Oi... mä halusin lukion jälkeen opiskelemaan graafista suunnittelua, mutta todellisuus iski kun en päässyt edes opiskelemaan sitä. Mutta toisaalta hyvä mun kannalta, nyt on ihan toiset suunnitelmat.

 

jos sen joskus aikaan saan, velvoitan sinut sen lukemaan. Olkoonkin, että se saattaa olla hyvin pitkäveteistä ja raskassoutuista, lauserakenteeltaan laahavaa ja pitkäpiimäistä

Juuri sellaista, jota itsekin kirjoitan ;D

 

Minusta piti tulla opettaja ja eläinlääkäri, mutta tuli valokuvaaja/mainosalan tyyppi.

Siskolla sentään oli realistiset haaveet, halusi olla isona pelle No, siitä tulee merkonomi kuitenkin...

 

Ai niin halusinhan minäkin eläinlääkäriksi ja koirien kasvattajaksi.

 

Niin no, ensimmäiset kaksi toiveammattia olivat pankkirosvo ja tukkijätkä :ashamed:
Myöhemmin halusin kaupantädiksi ja siinä työssä olen joskus nuorena ollutkin

Pankkirosvoksi ehtii vielä! Tukkijätkäksi ei ehkä niinkään.

 

Piti tulla patologi, tuli tutkija.

Mikä oikeestaan on tutkija? Voisko joku vähän avata mulle tätä.
Onko se ihan perus kasista-neljään-duunia vai onko se jotain nonstop ahaa-elämyksiä joka päivä? Eli yksinkertaisemmin onko se jännittävää?

 

Juuri sellaista, jota itsekin kirjoitan ;D

siitä olen kanssasi hivenen erimieltä. Vaikka lauseissa olisikin pituutta, niissä on sanoja, joilla on painoarvoa. :flower:

 

[QUOTE="JeeJee";24363020]Ei taida olla ammatti? Itse oon aina halunnu olla 180cm pitkä mut sekään ei oo ammatti.[/QUOTE]

Nojoo... Mutta sen aina skidinä laitoin kaverikirjaankin siihen "isona minusta tulee"-kohtaan. Luulin sen kelpaavan tähänkin. Se oli suurin haaveeni, ihanaa, että toteutui.

 

Tosin pelottavalta vaikuttaa kun sain opiskelukipinän ja saatan valmistuakin joskus :O

 

[QUOTE="JeeJee";24363020]Ei taida olla ammatti? Itse oon aina halunnu olla 180cm pitkä mut sekään ei oo ammatti.[/QUOTE]
No surullista sekin, jos joku oikeasti halusin lääkäriksi, mutta päätyi juopoksi...