G: Mikä ikä vaativin lapsiperheessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Eli minkä ikäisen lapsen hoidon olet kokenut vaativimpana oman jaksamisesi suhteen?

a) vastasyntynyt - 1v

b) 2v - 3v

c) 4 - 6

d) ala-asteikäinen

Tällainen gallup tällä kertaa. Itsellä 1-v joten ei ole vielä kokemusta noista muista vaihtoehdoista :)
 
mulla on 7v. ja 5v., jokaisessa ikäluokassa on omat ongelmansa.

ehkä kuitenkin raskainta on ollut taaperoikäisen vahtiminen, kiipeily,suuhun kaikki mahdollinen lattialta yms. yleensä siinä iässä alkaa tulemaan se oma tahtokin kovasti esille.
 
Minulla on vasta kolmevuotias joten tulevasta en tiedä, mutta kyllä se vauvaikä oli kaikkein rankinta sekä fyysisesti että henkisesti. Tuntuu että koko ajan päivä päivänlät vain helpottuu.
 
Meillä kaksi lasta, 4v ja 5v. "pahin aika" tähän mennessä ollut tuo (1-)2-3 v kun kauhea meno ja kiipeily ja touhu ja ei oikein vielä ymmärrä mitä saa ja mitä ei ja sitten alkaa kokeilut että saisko sittenkin.Ja liikkuminen kodin ulkopuolella, kun kaikki asia pitää toistaa toistaa ja toistaa ja pelätä juokseeko autotielle kun ei ymmärrä jne.
 
Vastaan
vaihtoehto e) murrosikä
Kaikesta muusta olen selvinnyt, mutta nyt tuntuu että voisin todella antaa tuon ipanan vaikka 3 kk:si pois.
helpoin on vaihtoehto a
 
Oma vasta 2 v, mutta tähän mennessä ihan ehdottomasti eka vuosi. Uhmaikäinen joka paikkaan ehtivä taapero on ollut niiiin paljon helpompi kuin mitä oli vauvana.
 
a ehdottomasti, molemmilla ollut raju koliikki ja kuopuksella vielä refluksi. Nyt nuorin just 1v ja alkanut kummasti helpottaa... näiden rinnalla on uhmaiät yms ihan helppoa!

Jaksamista. Mulla tasan vuoden vanhempi (allerginen yms.) ja mä muistan kun vuosi sitten alkoi elämä jotenkin valkenemaan ja sitä suorastaan ihmetteli kuinka lapsen kanssa voikin olla helppoa. Vieraammat ihmiset joskus päivittelivät, että on mulla varmaan raskasta, kun oli hirmu vilkas taapero, mutta mä en edes tajunnut mitä raskasta siinä saattoi olla, kun vertasin edelliseen vuoteen. Eli siis ainakin ns. normaali uhmaikä on todennäköisesti teillekin helppoa ja mukavaa aikaa:)
 
a. molempien kanssa.

Esikoinen oli koliikkitapaus joka heräsi 20 krt/yö. vuoden ikään asti. Sen jälkeen ollut todella kiltti ja reipas "uhmis".

Kuopus todella allerginen ja koko vauva-aika meni täysin sumussa kun lapsi oli niin kipeä ja kärsi. Nyt helpottaa hieman, ikään hieman yli 1,5v.

Noista reilusti vanhemmista en osaa sanoa, veikkaan että se ei ikinä helpota. Isommat lapset, isommat murheet.
 
a. etenkin esikoisen ja kuopuksen kanssa, mutta ei vauva-aika mitään auvoista aikaa ollut kolmen keskimmäisenkään kanssa. Uhmaiät ei olleet mitään vauva-ajan koliikkeihin ym. kränään verrattuna. Murrosikä on ollut suorastaan hauskaa aikaa. Meillä on nyt kaksi murrosikäistä, kaksi on jo aikuisia, ja yksi on pikkukoululainen.
 
noista vaihtoehdoista b. minusta 1,5-3v ovat kaikkein haastavampia: taidot karttuu huimaa vauhtia, juostaan, kiipeillään, on uhmaa ja jne mutta lapsi ei vielä osaa ajatella järkevästi. eli pitää vahtia jatkuvasti.
 
Minulla lapset ovat syntyneet 1v5kk ikäerolla, kuopus täyttää kohta 3v. Ja kyllä toistaiseksi on ehdottomasti rankinta ollut se aika, kun oli vauva ja taapero talossa. Vaikka toinen onkin erityislapsi ja periaatteessa jotkut asiat hänen kanssaan vain vaikeutuvat kun kokoa ja voimaa tulee lisää, niin silti paremmin jaksan noiden kanssa nyt.
 
Kahdesta naperosta meidän kohdalla ehkä sitten varmaan tuo b. Tai sanottakoon, että a ja b väliltä kun tuota 1-2v. ei varsinaisesti ollu mainittu. Lapsi on lähtenyt liikenteeseen ja tutkii ja koluaa ihan joka ikisen paikan ja perässä saa juosta koko ajan. Tuon päälle 2v. kanssa jo alkaa sillä saralla helpottaa, mutta sitten toki tulee uhma kuvioihin mahdollisesti mukaan ja siinä sitten toki omat haasteensa. Esikoinen ei toki ollut helppo vauvanakaan (eikä nytkään), mutta silti se vauva-aika oli jotenkin helpompaa aikaa. Nyt sitten toki esikoinen jo touhuaa paljon itekseen eikä sitä samalla tavalla tarvi vahtia kuin tuota kuopusta.
 
Vauva-aika. Vauvan kanssa oli kaikin puolin rankkaa. Puhuvan ja jalallisen lapsen kanssa on kivaa! Uhmatkin menee kun muistaa muistuttaa itselleen, että se on vain vaihe ja tärkeää lapsen kasvun kannalta.
 

Yhteistyössä