G: kuulutko kirkkoon ja uskotko jumalaan?

  • Viestiketjun aloittaja puolueeton
  • Ensimmäinen viesti
ET:tä koulussa lukenut
Alkuperäinen kirjoittaja Hallatar:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen lapsen isä:
En ja En. Ja en itseasiassa ole koskaan kuulunutkaan. Kaikki kolme lasta on elämänkatsomustiedon opetuksessa, ja tykkäävät paljon. ET:stä on muuten reilu kuukausi sitten avattu hyvä sivusto: http://www.et-opetus.fi/ Siellä voi itse kukin käydä vertailemassa uskonnon ja ET:n opetussuunnitelmien eroja sekä saada tietoa ET:n oppikirjoista.
Kiitos linkistä!

Meilläkään ei kukaan kirkkoon kuulu, mutta lapsille ei pienellä ala-asteella ollut kuulemma mahdollista järjestää et-opetusta. Ens syksynä tyttö siirtyy yläasteelle (vai mitä yläkouluja ne nykyään on), ja aion vaatia, että siellä pitää et-opetuksen järjestyä. Tuolla sivuilla oli paljon hyvää tietoa!
Sanomasi "ei...mahdollista järjestää" on vastoin nykyistä lainsäädäntöä. Kaikki uskontokuntiin kuulumattomat pitää sijoittaa automaattisesti ET:n opetukseen. Ainoastaan erikseen anomalla uskontokuntiin kuulumattomattomat voi mennä uskontoon. Ja kunnassasi on mitä todennäköisimmin kolme ET:n opetukseen oikeutettua! Koulussa ei tarvitse olla kolmea, kunnassa riittää. Tietysti uskonnon tunnillekkaan ei ole pakko mennä, ja silloinkin koulun on järjestettävä ohjattua järkevää toimintaa (ainakin ala-asteella). Ylä-asteella alkavat hyppytunnit yleistyä kaikilla...
 
Tomaattikeitto
En kuulu, uskon.
Erosin kirkosta koska kirkon perinteet tuntuvat vierailta ja pahoilta. Ne aiheuttivat enemmän ahdistusta kuin rauhaa.
Pelkään, että ymmärrän ja ajattelen Raamatun sanan eri tavalla kuin toiset. Pappi, joka puhui ymmärtämälläni tavalla joutui pois työstään. Tästä syystä mieheni erosi jo aikaisemmin.
Meillä usko liittyy kovasti luontoon, luonto ja ympäristö ovat tärkeitä.
Tunnen "taivaan" joskus hyvin lähellä, poisnukkuneiden läheisyytenä. Joskus enkelilapseni on sylissäni.
Täällä uskallan kirjoittaa ajauksistani. Edes sukuni kesken en uskalla sanoa mitään. Ja parempi varmaan niin. Mitään en kenellekään tahdo tuputtaa, kun en voi olla järjellä varma mistään. Vain omassa pienessä sydämessäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tomaattikeitto:
En kuulu, uskon.
Erosin kirkosta koska kirkon perinteet tuntuvat vierailta ja pahoilta. Ne aiheuttivat enemmän ahdistusta kuin rauhaa.
Pelkään, että ymmärrän ja ajattelen Raamatun sanan eri tavalla kuin toiset. Pappi, joka puhui ymmärtämälläni tavalla joutui pois työstään. Tästä syystä mieheni erosi jo aikaisemmin.
Meillä usko liittyy kovasti luontoon, luonto ja ympäristö ovat tärkeitä.
Tunnen "taivaan" joskus hyvin lähellä, poisnukkuneiden läheisyytenä. Joskus enkelilapseni on sylissäni.
Täällä uskallan kirjoittaa ajauksistani. Edes sukuni kesken en uskalla sanoa mitään. Ja parempi varmaan niin. Mitään en kenellekään tahdo tuputtaa, kun en voi olla järjellä varma mistään. Vain omassa pienessä sydämessäni.
Uskot kuitenkin kristinuskon jumalaan? Etkä esim. muinaissuomalaisiin jumaliin? Tiedätkö niistä? Tuli noista luontoasioista mieleen...
 
Tomaattikeitto
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Uskot kuitenkin kristinuskon jumalaan? Etkä esim. muinaissuomalaisiin jumaliin? Tiedätkö niistä? Tuli noista luontoasioista mieleen...
Minä uskon, että Jeesus "puolustaa" minua Isänsä edessä. Taivaan Isän näen koko luomakunnan Luojana -Hän ei pidä ihmistä luomakunnan ykkösenä -vaan rakastaa kaikkia luotuja yhtä paljon. Hänellä on valta luoda ja tuhota.
Ehkä ev. lut kirkon näkemys eroaa tässä omastani, sillä ihminen erotetaan luonnosta "ylemmäksi" -hallitsemaan kaikkea. Minulle luonto on sama kuin elämä, on paljon salaisuuksia, joista emme vielä tiedä, joihin on vaikea uskoa.
Olen ajatellut, että suomalaiset tiesivät Luojasta jo kauan ennen kristinuskon tuloa -kaikki tiesivät. Ukko Ylijumalasta kerrotaan. En tosin ole aivan varma, onko hänellä sukupuolta -semmoinen on ymmärrykseni ulkopuolella.
Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja tämä, että ajattelen asiaa on uutta. Ainut asia mikä "uusien" uskonkokemusten ja ajatusten rinnalla on säilynyt ja voimistunutkin on luottamus siihen, että jokin hyvä pitää minusta huolta. En osaa nimetä sitä, joten ajattelen "hänet" Jeesukseksi, ihan kuullun mukaan ja siksi, että Jeesus oli ihmeellisen hyvä tyyppi.
Nyt taisin kirjoitella jo liikaa...

 

Yhteistyössä