Kaippa me ihan ok toimeen tullaan, mutta en mä tunne anoppia ollenkaan. Vaikka vajaa 3 vuotta sitte hänet ekaa kertaa tapasin ja tosi usein (viikottain, joskus jopa päivittäin) anoppilassa käydään mutka. En oo ikinä hänen kanssa oikeasti jutellu. Se ei koskaan kysele mitään, eikä juuri kommentoi. Tuntuu ettei sitä kiinnosta. En sit minäkään osaa puhua, huono puhumaan muutenki...kyllä mä puhuisin jos jotain kysyis/kommentois... :|
Anoppilassa jännitän kaikista eniten just anoppia.