G: Kuinka monta kertaa olet soittanut hätänumeroon?

Kuusi kertaa, jos oikein muistan.

Ekan kerran 12-vuotiaana, kun mua yritettiin puukottaa keskustassa bussipysäkillä. Toisen kerran poikaystävän kanssa, kun tultiin talvella kotiin baarissa ja kadulla makasi nuori mies sammuneena. Kolmannen kerran, kun äitini riehui kännissä kotonani (asuin silloin siis jo omillani.) Neljännen kerran miehelle, joka oli kännissä kaatunut kadulle ja lyönyt päänsä. Ja tänään soittelin kahteen kertaan hätäkeskukseen, kun äitini uhkaili itsemurhalla.

 

monta. varmaan likemmäs sata....

 

Lapsuudessani ainakin 30 kertaa ku äidin silloinen poikaystävä hakkas sitä tai muuten vaan hajotti meijan kämppää....olin joku 7 vuotias ku ekan kerran jouduin tollasen taikia soittelee poliiseja....äiti kännissä ja mies kännissä....eipä kait siinä muuta voinu olettaa ku et tappelu tulee....ja sit ku muuten oli jotain juoppotapahtumia kodissa ni aina sai olla varuillaan et kuka alkaa tappelee....yöt meni valvoessa ja vahtiessa ettei pikkusiskot joudu kärsimään....melko surullista aikaa on siis lapsuuteni ollu...monesti oon miettiny et pitäiskö johki terapiaan mennä et sais edes johonki purettua ne lapsuuden traumat...et pääsis jotenki eteenpäin. Oon nyt 25 vuotias ja mul on ihana mies ja lapsi mut oon tietonen siitä et mul on joku suojamuuri aina päällä ja se pitäis saada pois....

 

Lapsuudessani ainakin 30 kertaa ku äidin silloinen poikaystävä hakkas sitä tai muuten vaan hajotti meijan kämppää....olin joku 7 vuotias ku ekan kerran jouduin tollasen taikia soittelee poliiseja....äiti kännissä ja mies kännissä....eipä kait siinä muuta voinu olettaa ku et tappelu tulee....ja sit ku muuten oli jotain juoppotapahtumia kodissa ni aina sai olla varuillaan et kuka alkaa tappelee....yöt meni valvoessa ja vahtiessa ettei pikkusiskot joudu kärsimään....melko surullista aikaa on siis lapsuuteni ollu...monesti oon miettiny et pitäiskö johki terapiaan mennä et sais edes johonki purettua ne lapsuuden traumat...et pääsis jotenki eteenpäin. Oon nyt 25 vuotias ja mul on ihana mies ja lapsi mut oon tietonen siitä et mul on joku suojamuuri aina päällä ja se pitäis saada pois....

:hug:

Ehdottomasti kannattaa hakeutua johonkin juttelemaan, tuollainen turvattomuuden tunne lapsuudessa jättää kyllä jälkensä. Oma äitini on alkoholisti ja vaikka mun lapsuuteni olikin melko onnellinen eikä ollenkaan verrattavissa sun kokemuksiisi, niin silti se, että on joutunut kasvamaan "aikuiseksi" liian nopeasti on vaikuttanut siihen että nykyään olen tietyssä mielessä melkoinen kontrollifriikki enkä mikään maailman tasapainoisin ihminen. Monet jutut vaivaa ja nousee välillä mieleen aiheuttaen pahaa oloa.

Sä voit hakeutua ihan jonnekin psykologille juttelemaan, tai sitten johonkin vertaistukiryhmiin, jollaisia alkoholistien läheisille on paljon.

 

Lapsuudessani ainakin 30 kertaa ku äidin silloinen poikaystävä hakkas sitä tai muuten vaan hajotti meijan kämppää....olin joku 7 vuotias ku ekan kerran jouduin tollasen taikia soittelee poliiseja....äiti kännissä ja mies kännissä....eipä kait siinä muuta voinu olettaa ku et tappelu tulee....ja sit ku muuten oli jotain juoppotapahtumia kodissa ni aina sai olla varuillaan et kuka alkaa tappelee....yöt meni valvoessa ja vahtiessa ettei pikkusiskot joudu kärsimään....melko surullista aikaa on siis lapsuuteni ollu...monesti oon miettiny et pitäiskö johki terapiaan mennä et sais edes johonki purettua ne lapsuuden traumat...et pääsis jotenki eteenpäin. Oon nyt 25 vuotias ja mul on ihana mies ja lapsi mut oon tietonen siitä et mul on joku suojamuuri aina päällä ja se pitäis saada pois....

:hug:

Ehdottomasti kannattaa hakeutua johonkin juttelemaan, tuollainen turvattomuuden tunne lapsuudessa jättää kyllä jälkensä. Oma äitini on alkoholisti ja vaikka mun lapsuuteni olikin melko onnellinen eikä ollenkaan verrattavissa sun kokemuksiisi, niin silti se, että on joutunut kasvamaan "aikuiseksi" liian nopeasti on vaikuttanut siihen että nykyään olen tietyssä mielessä melkoinen kontrollifriikki enkä mikään maailman tasapainoisin ihminen. Monet jutut vaivaa ja nousee välillä mieleen aiheuttaen pahaa oloa.

Sä voit hakeutua ihan jonnekin psykologille juttelemaan, tai sitten johonkin vertaistukiryhmiin, jollaisia alkoholistien läheisille on paljon.

Jotenki se kynnys tuntuu vaan tosi suurelta et hakisin itselleni apua..olen yrittänyt jutella äitini kanssa näistä asioista mutta se ei halua kuunnella..eihän se mikään yllätys ole. Se on todellista totta että olen joutunut kasvamaan aivan liian nopesti aikuiseksi...on mulla onnex paljon hyviäkin muistoja lapsuudesta mutta jotenki tuntuu et se kaikki paha peittoa sen pienen hyvän...aina kun ajattelen lapsuuttani niin ensimmäisenä tulee ne pahat asiat mieleen....siskojen kanssa oon kans jonkun verran puhunut mut ei ne muista niitä aikoja samanlailla ku mä...mun rooli oli silloin pitää ne turvassa ja et ne sai nukkua ku mä "hoisin" juoppoja....kyyneleet valuu tätäki kirjottaessa....täytyis vaa ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä jonku psykologin juttusille

 

Jotenki se kynnys tuntuu vaan tosi suurelta et hakisin itselleni apua..olen yrittänyt jutella äitini kanssa näistä asioista mutta se ei halua kuunnella..eihän se mikään yllätys ole. Se on todellista totta että olen joutunut kasvamaan aivan liian nopesti aikuiseksi...on mulla onnex paljon hyviäkin muistoja lapsuudesta mutta jotenki tuntuu et se kaikki paha peittoa sen pienen hyvän...aina kun ajattelen lapsuuttani niin ensimmäisenä tulee ne pahat asiat mieleen....siskojen kanssa oon kans jonkun verran puhunut mut ei ne muista niitä aikoja samanlailla ku mä...mun rooli oli silloin pitää ne turvassa ja et ne sai nukkua ku mä "hoisin" juoppoja....kyyneleet valuu tätäki kirjottaessa....täytyis vaa ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä jonku psykologin juttusille

Kannattaa mennä :hug: Sä ansaitset hyvän olon ja onnea ja tämä asia selvästi painaa mieltä. Itse kävin jonkun aikaa psykoterapiassa ja avasi silmiä ja sydäntä monella tapaa.

 

Jotenki se kynnys tuntuu vaan tosi suurelta et hakisin itselleni apua..olen yrittänyt jutella äitini kanssa näistä asioista mutta se ei halua kuunnella..eihän se mikään yllätys ole. Se on todellista totta että olen joutunut kasvamaan aivan liian nopesti aikuiseksi...on mulla onnex paljon hyviäkin muistoja lapsuudesta mutta jotenki tuntuu et se kaikki paha peittoa sen pienen hyvän...aina kun ajattelen lapsuuttani niin ensimmäisenä tulee ne pahat asiat mieleen....siskojen kanssa oon kans jonkun verran puhunut mut ei ne muista niitä aikoja samanlailla ku mä...mun rooli oli silloin pitää ne turvassa ja et ne sai nukkua ku mä "hoisin" juoppoja....kyyneleet valuu tätäki kirjottaessa....täytyis vaa ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä jonku psykologin juttusille

Tiedän kyllä että se kynnys on korkea. Noiden asioiden selvittäminen on kuitenkin niin tärkeää, että kannattaa rutistaa itsestään sen verran irti, että sitä keskusteluapua hakee. Myös netistä löytyy alkoholistien läheisille tarkoitettuja keskustelupalstoja, jotka tarjoavat vertaistukea. Itse ajattelisin, että nimenomaan vertaistuesta on eniten apua, helpottaa puhua ihmisten kanssa jotka todella ymmärtävät mistä on kyse. Ja kynnys kirjoittaa keskustelupalstalla on huomattavasti matalampi.

Tsemppiä sulle tosi paljon noiden asioiden selvittämiseen! Ihan liikaa olet joutunut harteillasi kantamaan lapsena. :hug:

 

En kertaakan koska en muista mikä se on. Pari kertaa on tullut yritettyä soittaa 000 ja 911. Ei kai nyt hullukaan muista jotain 221 tai 121 numeroa.

 

Ainakin neljä kertaa; sammuneelle juopolle, sairauskohtauksen saaneelle ohikulkijalle, potentiaalille rattijuopolle ja omalle isälleni. Viimeksi mainittu tapaus ei päättynyt hyvin

 

monesti mut kuuluu tavallaan työnkuvaan.

 

3 kertaa.

Serkulle pahan sappikohtauksen takia, kummipojalle vatsakivun takia ja omalle tytölle epilepsiakohtauksen takia.

 

0

 

2

 

Useita kertoja ammattini vuoksi. Siviilielämässä o kertaa.

 

En kyllä edes muista kuinka monta kertaa. Oman lapsen takia kerran (hengitysvaikeuksia vauvalla), mutta muut kerrat sivullisten auttamiseksi.

 

Useasti, sekä kadunmiestä auttamaan että sitten miehelleni (sairauden takia).

 

4, kolari, rattijuoppo epäillys, 3x synnytysmatkoja itselleni

 

3.lk soitin jollekkin juopolle ku oli lyöny päänsä tosi pahasti maahan... Olin muutenkin maailman parantaja tuohon aikaa

 

^ Siis 5

 

Kolme kertaa.
Kaverini poika katosi, tien reunassa makasi verissään mies (oli onnistunut työntämään jalkansa fillarin etupinnojen väliin ja lensi turvalleen) ja kaverilleni joka meni kipushokkiin.