Isäni joi ja juo edelleenkin varsin usein, joten olen hänet nähnyt humalassa usein. Nykyään hänellä on sairauksiensa takia melko raskas lääkitys eikä tarvitse todellakaan paljon, niin menee helposti huonoon kuntoon. Ja juu, olen yrittänyt puhua, mutta ei ota puheita kuuleviin korviinsa. Sen verran meillä on välimatkaa, että nähdään vain muutaman kerran vuodessa ja kun hän korkkaa sen ekan kaljan, kerään minä lapseni ja lähdemme toisaalle. Mun lasten ei tarvitse ukkia kännissä katsella. Olen myös kieltänyt, ettei mulle saa kännissä soitella ja aika hyvin hän sitä kunnioittaa.
Äiti ei taas usein juonut, mutta ainakin jouluna ja juhannuksena. Varsinkin noista jouluista olen ollut tosi vihainen, kun se on musta aika ala-arvoista. Vanhemmillani on ollut monenlaisia kännejä, ovat haastaneet riittaa tai ovat olleet erityisen tunteellisia. En ole tykännyt ja muistan teini-ikäisenä todella hävenneeni varsinkin äitiäni. Nykyään, taas välimatkasta johtuen, en tiedä, paljonko hän juo, mutta tiedän, ettei niin paljon kuin isäni.
Mun mieheni on ollut täysin alkoholitta nyt jo 6½ vuotta. Itse juon silloin tällöin saunasiiderin (= ehkä kerran kuukaudessa) ja sitten muutaman kerran vuodessa ystävien kanssa pari viinilasia. Lapset eivät ole nähneet mua tai miestäni humalassa. Eivätkä nää.