G: Kauanko annat muusta ruuasta kieltäytyneen 2-v uhmakon parkua "piiiilllllimehua, annnnna piiiilllimehua"

A. Eikä jaksa kovin kauaa huutaa koska tietää harvinaisen hyvin että mehua ei normisti tipu ja jos on luvattu esim. jälkkäriksi, ei tule mitään ylimääräistä ellei ruokaa syödä.

 

A.
Huutoa voi kestää tunti, pari. Sori vaan, naapurit! Nimim. kerrostaloeläjä

 

Olette ihanan linjassapysyviä äitejä kaikki. Niin minäkin yleensä ja varsinkin jos huudolla yritetään jotain saaada mutta voin kyllä myöntää, että joskus annan sellaiselle rauhallisemmalle kitinälle ja narinalle peräksi tai lahjon lasta yms jos olen itse ihan väsy.

Kyllä mäkin monesti annan periksi, mutta ruoan kanssa en. Muuten toi pieni mies ei söis ikinä mitään..

 

A on munkin vastaus. Ja ikinä en lipsu. Välillä kyllä harmittaa siinä vaiheessa kun se huuto alkaa, että menin kieltämään (jos kyseessä joku ei-niin-tärkeä juttu), mutta jos kerran olen kieltänyt niin se ei siitä muutu.
Meillä huuto ei kestä ihan noin kauan, puolisen tuntia jos oikein pahaksi äityy, mutta 2-v. on vielä sen verran pieni, että on melko helppo harhauttaa hiljaiseksi.

 

Ehdoton A

Lapsesta riippunen 20min. - 4h. Meillä on sitkeitä ja erittäin sitkeitä tapauksia.

 

Meillä ei huudeta kauaa, mutta tavaroita heitellään ja pikkuveljeä kiusataan, elikkä lyödään, tönitään ja tehdään kaikkea ei niin kivaa. Tai sitten lapsi hakee ihan itse sitä pillimehua, kun mun silmä välttää, ellei ole jo siinä vaiheessa unohtanut asiaa. Toisaalta usein saa sitten sen pillimehun, jos syö ensin ruokansa pois ja se usein tehoaa.
Tuo 3v on aika omatoiminen ja käy itse kaapilla useinkin, äskenkin haki kaurahiutaleita mun huomaamatta, onneksi karkkia ei kaivele kaapista, nuo kuivat kaurahiutaleet on pojan herkkua

 

Mulla on periaatteena, että joistakin asioista joustetaan ja sitten on asioita, mitkä vaan on ja piste.

Aina ei ole nälkä itselläkään, joten ruoka ei ole kynnyskysymys ja pillimehu ei ole pahin vaihtoehto. Joten mun mukelo saisi sen pillimehun ja syö sitten myöhemmin, jos nälkä yllättää.

Sinnikkyys on varmaan persoonakohtainen ominaisuus. Meillä pahimmillaan huutaneet 45min päät punaisina ja aina suunnattomaan hikeen saakka.

 

A) lapsi huutaa ja pillimehua ei tule ja aikanaan huuto loppuu

 

Meillä ei koskaan tapahtunut tuollaista. Lapsi ei huutanut. Meillä ei juotu pillimehuja.

 

Ei kyllä ikinä ole tarvinnut tapella ruuan kanssa. Tehty selväksi pienestä pitäen että syödään. Ehkä tää lähti siitä kun kaveri opetti lapsensa syömään ruokansa hedelmäsoseiden ja herkkujen kanssa, lautaselle sosetta ja joka toinen ruokaa ja joka toinen sosetta. Tai herkku välissä. Lelut kuuluivat heillä myös ruokapöytään. Oli kuulemma helpompi harhauttaa syömään. Mut meillä ei tulis herkkuja jos ruoka syömättä.

 

Ei meillä oo koskaan ollu pakko syödä jos ei halua. Ja varmaan just siks hyvällä halulla on syönykin. Mut kyllä se ois toi A silti jos tätä vertais johonkin muuhun asiaan.

 

A ..


Ihan mielenkiintoisesti hypoteettisesti (pakko sohaista murkkupesää).
Kuinka moni A:n vastaajista vastaisi edelleen A jos tilanne siirrettäisiin kauppaan?
Siis ei ole ruoasta kieltääntynyt mutta alkaa vinkumaan kaupassa pilli mehua niin kuinka moni edelleen antaa?

 

Annan huutaa niin kauan kuin huutaa. Siinä joskus kestää, en ole tainnut ottaa aikaa mutta tunti lienisi pahimmillaan aika oikein. Jos hermoja kiristää, sanon "pitääkö mennä rauhoittumaan", lapsella on siis rauhoittumispaikka josta saa tulla pois kun on rauhoittunut. Yleensä silti annan huutaa harminsa.

Pillimehua ei saa jos se ei siihen hetkeen kuulu. Jos on välipala-aika niin saatan antaa. Juuri eilen huusi pillimehua ennen ruokaa ja sanoin että sen saa ruoan jälkeen ja niin tapahtui huudosta huolimatta.

 

A ..


Ihan mielenkiintoisesti hypoteettisesti (pakko sohaista murkkupesää).
Kuinka moni A:n vastaajista vastaisi edelleen A jos tilanne siirrettäisiin kauppaan?
Siis ei ole ruoasta kieltääntynyt mutta alkaa vinkumaan kaupassa pilli mehua niin kuinka moni edelleen antaa?

Ei edes kaupassa vinkumalla ja kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi. Meillä tosin lapsi kysyy nätisti saako sitä tätä tai tuota ja tyytyy vastaukseen vaikka se olis kielteinen. Usein myös perustelen lapselle miksi nyt ei jotain osteta.

 

Meilläkään ei enää uhmaikäisiä, mutta A vaihtoehto. Aikanaan esikko varsinkin osasi parkua ja raivota komeasti, joskus raivosi seuraavaan ruokaankin asti, ja todellakaan en antanut periksi, sitten olisi oltu pulassa lasten kanssa (esikoinen oli niin tempperamenttinen, jotta asiat sujui vain ja ainoastaan juuri johdonmukaisuuden avulla). Kaupassa ei myöskään huudolla saanut mitään periksi. Ja isoäidile mölykylästä? eihän aloitus nyt käsitellytkään syömispakkoa, ei ole meilläkään ollut pakko syödä, mutta ei sitä syömättömyyttä ole palkittu jollain muulla hyvällä ruoka-ajan ulkopuolella. Aloitushan koski sitä, että lapsi ei ole syönyt ruoka-aikana ja haluaa sen jälkeen jotain muuta..

 

Vähän Ot, mutta minä kieltäydyin lapsena usein ruoasta tai pyörittelin sitä lautasella ja maistoin pari palasta. Sitten kuitenkin kinusin jotain herkkua tai muuta ruokaa kun oli nälkä. Olen kai aina ollut aika jääräpäinen ja saatoin jatkaa tuntikaupalla. Nuorempana saatoin jankuttaa jostain asiasta viikkotolkulla. Eikä se auttanut, että en yleensä saanut tahtoani läpi!

 

A. Meillä tuo uhmailija on alottanut taas jonkun ihmeen syömislakkoilun ja kun ruokailu on ohi, eikä kunnon ruoka maistunut, niin alkaa kamala kinuaminen ja kiukuttelu. Hermoja raastavaahan se on sitä kiukuttelua ja valitusta kuunnella, mut mä olen todella tiukka näissä asioissa: ruoka-aikana syödään ja jos ei maistu, niin sitten odotetaan seuraavaan ruoka-aikaan eikä napostella siinä välissä.

 

A.. Tehdään vaan alkuunsa selväks ettei pillimehua heru vaikka kääntäis talon katon ympäri.. Yleensä huuto ja raivoominen loppuu äkkiäkin..

 

Annan parkua, mutta piakkoin yritän myös keksiä muuta tekemistä koska noin pieni voi tarvita vielä apua päästäkseen kiinnijuuttuneesta tunnetilasta yli. Esikoinen oli kaikkiruokainen ja söi aina ja kaiken, selviytyy myös pettymyksistä nopeasti. Kolmas poika huusi päivittäin vastaavista 2-3 tuntia. Kaksi muuta poikaa siltä väliltä.

Toisaalta meillä voi tietyissä tilanteissa neuvotella, esim jos lapsi on kipeä niin hän saa ruuan sijaan pillimehun (mutta ilmeisesti tästä ei ollut kyse ap:n tapauksessa).

 

Meillä sais kyllä huutaa. Tosin meillä tuo 2 v 7 kk ei ole koskaan saanut pillimehua muuten kuin erikoisherkkuna, esim. mummolassa tai kahvilassa. Ei muutenkaan osaa kinuta mitään tiettyä ruokaa - tai ehkä keksiä, mutta lähinnä vitsinä virnuillen eikä sitä haittaa kun kiellän. Ei todellakaan aina syö ruualla, ja jos olen luvannut esim. jälkkärin ja se jää saamatta kun ruoka ei maistu, niin saa huutaa.

N. 30 min jälkeen mäkin kyllä yritän sitten, että tehdään yhdessä jotain muuta, koska tuonikäinen jää kyllä yksinään vähän jumittamaan siihen harmiinsa.

Ja kaupassa sama juttu - on varmaan kerran yrittänyt kaupassa pyytää jotain ostamaan (pastillia, lakupatukan tmv.) eikä ole kertaakaan saanut. Olen vaan sanonut, että nyt ei osteta. Lapsi ei jää kiukuttelemaan asiasta, mutta jos alkaisi huutaa niin tehtäis niin, että toinen vie lapsen autoon huutamaan ja odottamaan ja toinen tekee ostokset loppuun.

 

A ja ennätys on ollut reilu 2h kun tinttaili. Ikää nyt 3v. raivareiden kestot lyhenee mutta ääni kovenee

Kaakaon ja xylitolpastillien perään kiljuu, mutta siinähän huutaa. On kyllä osoittanut olevansa hyvin sinnikäs ja jääräpäinen tapaus monessa muussakin asiassa.

 

A.

Saa huutaa vaikka maailman tappiin asti mut ei heru..Ja ei oo väliä vaikka huutais kaupassakin..

Meillä tosin tuo unohtaa yleensä aika nopeasti eikä varmaan puolta tuntia kauempaa kärttäis..

 

A) jos lapsi huutaa vaan uhmaansa ja syy kieltäytyä ruoasta on uhma.
Jos kyseessä on uhmakas, kuumeinen / vatsatautinen lapsi saa pillimehunsa huudotta, vaikkei söisi ruokaansa.

 

[QUOTE="Just";25978819]Ei kyllä ikinä ole tarvinnut tapella ruuan kanssa. Tehty selväksi pienestä pitäen että syödään. Ehkä tää lähti siitä kun kaveri opetti lapsensa syömään ruokansa hedelmäsoseiden ja herkkujen kanssa, lautaselle sosetta ja joka toinen ruokaa ja joka toinen sosetta. Tai herkku välissä. Lelut kuuluivat heillä myös ruokapöytään. Oli kuulemma helpompi harhauttaa syömään. Mut meillä ei tulis herkkuja jos ruoka syömättä.[/QUOTE]

No sulla on lapset jotka syö. Meillä esikko voi olla vaikka viikkoja oikeastaan syömättä mitään jos ei keksi mitään palkintoja tai houkuttele jälkkärillä. Ja tämä on ollut alusta asti 6kk lähtien. Ei vaan syö eikä ole nälkä. On pk:ssa eikä syö sielläkään. Ja voit kuvitella että periaattteet voi heittää roskakoriin kun vatsa ei toimi, paino ei nouse, pituutta ei kasva..

 

Huutamalla ei saa pillimehuakaan. Joskus sen voi saada pyytämällä. Huutamalla ruokaa/juomaa kumpikaan ei oikeastaan ole koskaan "pyytänytkään", ehkä muutaman sekunnin kokeiluun on jäänyt, pienempää kitinää on joskus voinut muutaman minuutin olla.