G: Kasvatettiinko sinut lapsena uskomaan Jumalaan? Uskotko nyt aikuisena?

...

 

Kai vähän.. Teininä en enää uskonut.

 

Kyllä ja vanhempani uskovat edelleen nyt aikuisina. Itse uskoin vahvasti sinne noin 20v saakka. Myöhemmin olen alkanut epäilemään. Taidan olla agnostikko tai mystikko tai jotain. Uskon, että näemme vain pienen palan kokonaisuutta, mutta en mitenkään ole enää varma siitä että raamattu olisi täysin totta tai että Jeesus olisi ollut Jumalan poika. Kaikki on mahdollista ja aika näyttää, jos näyttää. Johonkin korkeampaan voimaan uskon ja siihen, että sen kanssa voi päästä yhteyteen. Vai onko se voima sittenkin jotain meidän sisäistä voimaa ja viisautta jonka kanssa pääsee rukoilemalla yhteyteen?

 

Ei. En.

 

Minut taidettiin kasvattaa vähintäänkin agnostikoksi ellei jopa ateistiksi.
Silti olen aina uskonut jumalaan eli siltä osin kasvatus epäonnistui.

 

Ei kasvatettu, vaan päinvastoin. Aikuisena kuitenkin uskon Jumalaan kaikesta ateistisesta propagandasta huolimatta!

 

Kyllä. En.

 

Ei kasvatettu enkä usko nytkään, vaikka enhän minä kaiketi vielä aikuinen olekaan

 

Ei, en.

 

Ei kasvatettu, enkä uskokaan. Isovanhempani ovat uskovaisia, ei ole kyllä ollut puhetta, ovatko kasvattaneet lapsiaan myös uskomaan...

 

ei kasvatettu enkä usko.

 

kyllä kasvatettiin, mutta täysin oman valinnan sain asiaan tehdä. uskon edelleen ja se on minun oma kantava voima, en tuputa asiaani kellekkään. ja oon ihan tavallinen ihminen, en mikään hihhuli.. asioista täytyy ottaa itse selvää,vaikka olisikin lapsesta saakka saanut millaisen kasvatuksen tahansa. uskonnon nimissä tehdään paljon sotia,on homoja hyväksyviä kirkkoja, kaikki muuttuneet pahaan suuntaan,naispappeja..... lapsia hyväksikäyttäviä pappeja sun muuta oksettavaa, onko tuo sitä oikeaa uskontoa..no en itse ainakaan halua kuulua moiseen soopaan... luotan raamattuun auktoriteettina, ja sen todenmukaisuuteen, lupauksiin ja ennustuksiin. Ja elän tavalla että minulla on hyvä omatunto.

 

No jaa, oli meillä usko ja tavat aina edessä....isöäiti oli lähinnä hasidi ja toimi sen mukaan, Ima taas oli kääntynyt kristityksi jo ennen mun syntymää. Eli sain juutalais/kristillisen kasvatuksen. Teininä kiinnostuin buddhalaisuudesta niin paljon, että harkitsin kääntymistä.
Halusin kuitenkin käydä rippikoulun ja siellä uskon asiat jäivät kokonaan pitkäksi aikaa. Löysin uskoni kun olin lähes 30v. Eli olen uskossa.
Iman uskosta en tiennyt ennen aikuisuutta, isoäidille juutalaisuus oli lähinnä tapoja ei uskoa. Eli minut on kasvatettu tapoihin muttei uskoon.

 

Äitini kasvatti minua uskomaan Jumalaan ja isäni kasvatti minua ateistiksi.

Monien mutkien jälkeen olen nykyään uudestisyntynyt kristitty.

 

ei, mut on kasvatettu niin että on olemassa uskontoja, niistä juontaa juurensa erilaiet perinteet ja tavat, niitä on erilaisia ja yksikään ei ole toistaan tärkeämpi taikka huonompi. eikä myöskään ole olemassa mitään pakkoa uskoa. se on jokaisen oma valinta ja itse määrittelee sen millä asteella uskoo mihinkin.

mua tai mun sisaruksia ei ole kastettu, mun vanhemmat on eronneet kirkosta naimisiin menon jälkeen. nykyisin äiti on ortodoksi, isä ei kuulu mihinkään, mun sisko ei kuulu kirkkoon (uskosta en tiedä) mutta halusi kastaa lapsensa, mä en kuulu kirkkoon enkä halua kastaa lapsia, vanhempi pikkuveli kuuluu kirkkoon ja uskoo (halusi itse riparille teininä) nuorempi pikkuveli ei kuulu kirkkoon ja uskosta en tiedä.

eli meillä on vanhemmat olleet sitä mieltä että jokaisen on tehtävä se päätös uskostaan itse, kun on tarpeeksi vanha.. toki tietoa on tarjottu, pääsiäis kirkossa ollaan käyty (ortodoksi) ja joulukirkossa (ev.lut) ja et. tunneilla on kaikki uskonnot käyty läpi

 

Ei kasvatettu. Liityin itse kirkkoon myöhemmin, koska uskon.

 

kyllä ja olen siitä kiitollinen.

 

No en mä nyt tiedä kasvatettiinko uskomaan, en muista että siitä olis kotona juuri puhuttu, vaikka vanhempani uskovatkin. Mummoni kyllä paasas aina jumalasta, ja mikä on syntiä ja mikä ei. Lapsena en kuitenkaan sen kummemmin asiaa ajatellut, ja rippikoulussa sitten huomasin että en usko. Ateisti siis olen ollut niin kauan kuin muistan. Kirkosta kuitenkin erosin vasta kun olin saanut lapset, heidät on kastettu ja saavat itse päättää sitten mihin uskovat.

 

Ei kasvatettu. Mummoni oli kyllä uskossa, mutta vanhempani eivät.

Aloin uskoa n. 8-9 vuotiaana, kun näin enkelin. Usko on säilynyt, mutta en ole aina elänyt sen mukaisesti (siis siten miten normiuskovan oletetaan elävän).

 

Olen tapakristitystä perheestä jossa kukaan ei kokenut sen vahvempaa tunteen paloa suuntaan eikä toiseen mitä tulee uskon asioihin. Ei siis ole kasvatettu uskomaan eikä kasvatettu olemaan uskomatta.

En usko jumalaan, en ole koskaan uskonut. Olen eronnut kirkosta eikä mun lapsia ole kastettu. Tehkööt itse omat päätelmänsä ja valintansa sitten tulevaisuudessa.

 

Ei kasvatettu, itseasiassa kuulin Jeesuksestakin ensi kertaa koulussa, edelleen on hyvin muistissa miten pääsiäisen tapahtumat järkyttivät mua, tarkoitan siis ristiinnaulitsemista, ei mun pieneen mieleen mahtunut ollenkaan miksi niin tehtiin sellaiselle joka ei ollut tehnyt mitään pahaa

Mutta joo, nyt aikuisena uskon Jumalaan

 

Mut kasvatettiin todella ahdasmielisessä vanhoillislestadiolaisessa kulttuurissa. Aikuisena minusta tuli onnellinen ateisti.

 

Joo ja joo

 

Kasvatettiin jollain lailla, mutta taidan olla agnostikko minäkin. Kuulun kirkkoon, ja uskon kaikesta huolimatta, että sen uskoihin nojautuvien on luettava raamattua kirjaimellisesti, ellei vertauskuva ole luonnollisesti täysin selkeä. Kun äänestän kirkollisvaaleissa, niin minusta velvolisuuteni on äänestää sen mukaan, millainen uskonto on alunperin ollut. Ei ihmisella ole oikeutta muuttaa uskontoa siitä millaiseksi se on joskus määritetty, vaan hartaimmin on sen mukaan. Jos ei hommasta tykkää, niin aina voi mennä pois. Vaikka kirkkoon siis kuulunkin, mutten sen uskoja noudata, niin en kuitenkaan loukkaa sen linjauksia omillapäähänpälkähdyksilläni.

 

Ei kasvatettu varsinaisesti. Uskon kyllä.