G: kamalin kipu, minkä tiedät ja olet kokenut?

synnytyssupistukset ehdottomasti |O

 

Sektion jälkeinen kohdun painelu heräämössä. Kun ajattelee missä lääkemömmöissä siinä on ja silti sattui helvetillisesti.

 

Särky hampaan poiston jälkeen, kun poistokuoppaan ei hyydy veri ja kolo avonainen luuhun asti...silloin tuntui siltä että nyt lähtee taju tai henki...ja synnyttänyt olen viisi kertaa...se ei ole mitään tuohon edellämainittuun verrattuna!

 

Munuasaltaan tulehdus.

Tämä, synnytys ilman kivunlievitystä ja keskenmeno

 

Endotuskat, se oli sata kertaa pahempaa kuin synnytys.

 

Hampaan poraus!!!
Tipanlaitto, kun ei meinneet millään saada kohdilleen!!

Synnytyskin sattui vähemmän kuin nuo.. :/

 

Synnytys, supparit mut myös ponnistus imukupin kanssa. Totaalisen järkkyä. Kuolemaa jos olisi tarjottu, olisin voinut käydä kauppaa.

 

Luultavasti se pulkkamäki onnettomuus, kun murtu selkärangasta nikama.

 

Kylkiluun murtuma loppuraskaudessa.

 

Epilepsiakohtaukset, joka kerta, kamalampaa olotilaa tai kipua en koskaan ole tuntenut, ei edes synnytys voita noita.

 

Omalla tavallaan synnytyskipu, omallaan polvilumpion sijoiltaan meno ja nilkan telominen. Noi kolme on jääneet mieleen ja saaneet lähes oksentamaan kivusta.

 

Polvilumpio sijoiltaan meno samalla kun se murskas luita. Eikä se synnytyskään mikään lievä juttu ollu.

 

Synnytys, etenkin ponnistusvaihe ja hammassärky!

 

Viisauden hampaan poiston jälkeinen puudutuksen loppuminen. Aivan järkyttävän pistävä ja kova kipu. Leuka oli tulessa. Vaikka synnytyksessä supistukset kipeitä olivatkin, niin kaikessa kipeydessään ne olivat sentään aika pehmeitä.

PEESI!

 

Synnytyssupistukset kun tuntui yhtäikaa selässä ja vatsan etupuolella. Alkoi hitaasti, sitten kipu yltyi, yltyi, yltyi, ja juuri kun luulit saavuttaneesi kivun huipun, yltyi kipu vielä lisää. Kuin olisi hitaasti murskattu koko keskivartalo jossain puristimessa.

 

Eppari arven liikakasvu. Pääsin korjausleikkaukseen vasta kun vauva oli 5kk. 10 tunnin imukuppisynnytys oli helppo homma, verrattuna jatkuvaan jokapäiväiseen kipuun.

 

Dreenin laitto keuhkoon.Kakkosena synnytys.

 

Munuaiskivet ja siitä johtuva Hydronefroosi! Ihan kamalaa... |O Neljä synnytystäni ollut lasten leikkiä ton rinnalla!

 

Synnytyssupistukset kun tuntui yhtäikaa selässä ja vatsan etupuolella. Alkoi hitaasti, sitten kipu yltyi, yltyi, yltyi, ja juuri kun luulit saavuttaneesi kivun huipun, yltyi kipu vielä lisää. Kuin olisi hitaasti murskattu koko keskivartalo jossain puristimessa.

Jep :/ Mä kuvailin sitä tunteeksi, ku sua sahattas hiiiitaasti kahtia... hyi olkoon.

 

Jälkisupistukset sektion jälkeen, kohtu ei pienentynyt niinkuin piti, vaan joutu laittaa sitä supistuslääkettä ( nimi unohtu ) hirmusta vauhtia suoneen ja lääkärit ja hoitajat tulevat vuoron perään painamaan, puristelemaan ja rutistelemaan mahaa! Jatkuvaa supistusta, kipulääkettä sain aivan liian vähän ja sit se kauhea puristelu! 5 tuntia heräämössä semmoista kestämistä, olin aivan tajunnan rajamailla ja toivoin jo kuolevani. Ihme kyllä sektiohaava ei ollut kipeä ollenkaan

 

Varmaan synnytyskivut, mutta aika kultaa muistot ja taisin olla niin pökerryksissä ettei enää tunnu niin pahalta muistella.

Mutta pahin kipu on myös virtsatientulehdus!! Argh! en toivoisi pahimmalle vihollisellekaan.. kipu jota ei voi kontrolloida ja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

 

Mulla hammassärky.

 

Eiköhän ne oo tähän mennessä ollu kipempiä,nuo henkisenpuolen kivut..esim pelko vauvan voinnista, läheisten sairaudet,omat kokemukset;mm pahoinpitelyn jälkeen se oli henkinenkipu pahempi kuin fyysinen.

 

Ehdottomasti se, kun hammaslääkäri porasi suoraan hermoon. Tai jotain, mutta se kauhea sykkivä kipu... Sitä oli hyvä muistella kun oli synnyttämässä, ei voi edes verrata!

 

Munuaiskivet ja siitä johtuva Hydronefroosi! Ihan kamalaa... |O Neljä synnytystäni ollut lasten leikkiä ton rinnalla!

Sama täällä. Kyllä tuntui, ettei siitä hengissä selviä.