vieras
Tuolla pojalla niin huonot noi kotiolot, et ku muutti äitinsä luokse, ni hyvin on mennyt elämä sen jälkeen. Eikös huonompiosaisia sais auttaa? Ja ei tilanne todellakaan ollut mun vika, oli 6v tyttö siihen aikaan.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Tuo tilanne on täysin oma vikasi. Ei kaikkia hunsvotteja tarvitse kotiinsa päästä, eikä olla tekemisissä. Vieläkin haluat olla sen kaveri.Alkuperäinen kirjoittaja tytsi:Naapurinpoika joka asuu vastapäisessä talossa ja näkee ikkunoista meille suoraan sisälle, keksi että tulee meille aina ku mies duunis. Ei koskenukkaan muhun, luulit että oltiin vaan kavereita. Sit alkoi soitot "hei rakas", myös ns. todistusaineiston hävittäminen, eli kun se joi kaljaa meillä, kysyi pitikö todistusaineisto hävittää ettei mun mies saa tietää, vaikka se tasan ties et tää tyyppi oli meillä. Aloin epäileen et jotain mätää... Jossain vaiheessa kuulin että tää oli levittäny ihan rinta rottingilla juttua kuinka meillä olis suhde. Se huhu tuli ja meni, mut sit se kerran erään naapurinrouvan kotona (hipat) suuteli mua väkisin. Myöhemmin kaiken tän jälkeen, hän uhkas mua mun lasten edessä kännissä, etten saa sekaantua sen elämään ja puristi mua niskasta ja muita asioita vielä myöhemmin...
Ahdistunut olen ollut ja luojan kiitos mulla on maailman ihanin aviomies joka puolustaa ja "suojelee" mua tältä kipeeltä tyypiltä. Silti ollaan aina selvitetty nää jutut ja kavereina ollaan pysytty. Tiedä sit onko sitä vaan niin ottanu päähän kun olen ollut naapuruston ainut nainen joka ei ole langennut hänen ihanuutensa pauloihin (täällä nuolee vanhat akatki maata sen jalkojen alta ja se pn saanut jo yhden avioeron aikaiseksi)
On täällä kyllä ihme porukkaa, ku aina joku aukoo päätään ja yrittää pahoitta toisen mielen!