G: Kamalimmat naapurikokemukset?

Meil asui lapsuudenkodin naapurissa isä, poika ja äitipuoli. Tää isä vihasi eläimiä ja me rakastimme, hän tappoi ampumalla joka ikisen kissan mikä meille otettiin.
Ja lisäksi, heidän teini-ikäinen poika oli välillä vähä huonoilla teillä, varasteli tavaroita (myös meiltä) ja teki kaupungilla muutakin ilkeyttä, ilkivaltaa. poika ressukalla oli huonot kotiolot, en tasan tarkkaan tiedä mitä siellä kotona tapahtui, en tiedä oliko väkivaltaa, mutta kotonaan ei ainakaan viihtynyt. Mielellään poika tulikin sitten meille veljieni luokse, olimme tavallaan sellainen turvasatama hänelle. Ja joka kerta kun hänen isänsä ja äitipuolensa kuuli, että poika oli meillä, he soittelivat meille ja uhkailivat, että soittavat poliisille, ku vedämme poikaa huonoille teille. Ja tämä oli ihan viikoittaista soittelua heidän puoleltaan, kauheaa uhkailua ja huutamista. Me annoimme asioiden olla, ja koetimme kestää tätä tilannetta. Otimme haukut itkusilmin vain vastaan. Sitten poika muutti onneksi äitinsä luokse ja tilanne rauhoittui. Sittemmin äitipuoli jätti tämän isän ja lopulta isä kuoli yksinään omaan kotiinsa, hänet löydettiin vasta viikkojen päästä kuolemastaan.

 

Kai nää nykyiset rapussakiljujat tulee ekaksi mieleen...

Mutta piinaavaa oli myös kuunnella yläkerran naapurin huutoa alle 1-vuotiaalle; mee vittuun siitä jne. Asuimme paperitalossa ja joka ääni kuului läpi...

 

Huhhuh mitä kertomuksia kunnan vuokrataloista!

Missä noista sanotaan että kyseessä on kunnan vuokratalo?

Jokaisessa! :attn:

 

Asuin paritalossa aikanaan, oltiin 20+ ikäisiä, minä ja mies, meillä pieni lapsi. Naapurin yli 40v yh rakastui mun mieheen. Hillui hepeneissä pihalla (ei mikään hehkeä näky). Tarjosi miehelleni etelänreissuja jne jne. Oli meidän vuokranantaja ja lopulta lähettiin huitsin nevadaan, kun oli tullut omilla avaimilla miestä vokottelemaan keskellä yötä mun ja lapsen ollessa poissa...

 

Asuin paritalossa aikanaan, oltiin 20+ ikäisiä, minä ja mies, meillä pieni lapsi. Naapurin yli 40v yh rakastui mun mieheen. Hillui hepeneissä pihalla (ei mikään hehkeä näky). Tarjosi miehelleni etelänreissuja jne jne. Oli meidän vuokranantaja ja lopulta lähettiin huitsin nevadaan, kun oli tullut omilla avaimilla miestä vokottelemaan keskellä yötä mun ja lapsen ollessa poissa...

Olisit pannut miehes maksamaan vuokran luonnossa

 

Huhhuh mitä kertomuksia kunnan vuokrataloista!

Missä noista sanotaan että kyseessä on kunnan vuokratalo?

Jokaisessa! :attn:

Aijaa, sulla näkyy sit vissiin eri jutut ku mulla

 

Asuin paritalossa aikanaan, oltiin 20+ ikäisiä, minä ja mies, meillä pieni lapsi. Naapurin yli 40v yh rakastui mun mieheen. Hillui hepeneissä pihalla (ei mikään hehkeä näky). Tarjosi miehelleni etelänreissuja jne jne. Oli meidän vuokranantaja ja lopulta lähettiin huitsin nevadaan, kun oli tullut omilla avaimilla miestä vokottelemaan keskellä yötä mun ja lapsen ollessa poissa...

Olisit pannut miehes maksamaan vuokran luonnossa

Tätäkin yritti ja osteli kalliita lahjoja miehelle...

 

Tää nykynen naapuri. Omakotitalossa asutaa

Aina kun vastaan tuli, olisi pitänyt jäädä juttelemaan ja juoruamaan naapureista, aina kun hän huomasi meidät pihallamme, tuli juttelemaan: käveli meidän pihalle kuin omalleen, haukkui kaiken, mitä meidän pihalla on. Oli jatkuaan jotain vailla (leikatkaa tuo puunne yms).
Muutenkin valitti aivan ihmeellisistä asioista: Voikukat pitää nyppiä, koska muuten ne leviää hänen puolelleen yms

Nyt keväällä sitten alkokin kolmas maailmansota. Olisi pitänyt raja-aita leikata, ei suostuttu
Grillikatos olisi pitänyt korjata niin, että me hoidetaan koko homma
Sitten alkoikin kettuilu: me eletään kuin siat pellossa, miä oon helvetin tunkioruusu, tuli pihamaalle riehumaan jne.
Lopulta oli pakko pyytää poliisilta apua ja just saatiinkiin naapurille lähestymiskielto ja rikosilmoitus kotirauhan rikkomisesta ja kunnnianloukkauksesta on menossa

Ilman tuota lähestymiskieltoa olis multa mennyt viimeinenkin mielenterveys, enkä tiijjä, mitä tuo naapuri olisi keksinyt
Miten ihanaa, kun saa omalla pihallaan olla ihan rauhassa!

 

Asuin paritalossa aikanaan, oltiin 20+ ikäisiä, minä ja mies, meillä pieni lapsi. Naapurin yli 40v yh rakastui mun mieheen. Hillui hepeneissä pihalla (ei mikään hehkeä näky). Tarjosi miehelleni etelänreissuja jne jne. Oli meidän vuokranantaja ja lopulta lähettiin huitsin nevadaan, kun oli tullut omilla avaimilla miestä vokottelemaan keskellä yötä mun ja lapsen ollessa poissa...

Olisit pannut miehes maksamaan vuokran luonnossa

Tätäkin yritti ja osteli kalliita lahjoja miehelle...

Miehelläsi olis ollut edessä huikea ura playboyna

 

Huhhuh mitä kertomuksia kunnan vuokrataloista!

Missä noista sanotaan että kyseessä on kunnan vuokratalo?

Jokaisessa! :attn:

Aijaa, sulla näkyy sit vissiin eri jutut ku mulla

Ehkä sinäkin pääset joskus pois sieltä kunnan vuokratalosta bd

 

Huhhuh mitä kertomuksia kunnan vuokrataloista!

Missä noista sanotaan että kyseessä on kunnan vuokratalo?

Jokaisessa! :attn:

Aijaa, sulla näkyy sit vissiin eri jutut ku mulla

Ehkä sinäkin pääset joskus pois sieltä kunnan vuokratalosta bd

Ehkä, jos joskus kunnan vuokrataloon eksyn.

 

Mun ehdottomasti kamalimmat naapurit oli miespuoliset kämppikset jotka saattoivat aloittaa aamuyöstä soittamaan pianolla virsiä, pistää pystyyn "pienimuotoisen" painiottelun tai muuten vaan laulella joululauluja keskellä yötä :saint:

Ei siinä, ihan hauskoja heppuja he olivat Onneksi oma elämäntlanne tuolloin oli enemän kun vähän epäsäännöllinen ja baarikulttuuriin päin kallellaan niin ei niin kamalasti heidän elämänsä haitannut.


Toinen huippunaapuri oli toisessa talossa, ensin naapurissa asui nuori mies joka esim. löytyi kerran meidän parvekkeenalta kiipeämässä asuntoonsa kun okli jättänyt avaimet sisälle, soittivat musiikkia kovaa jne. Oli kyllä ystävällinen ja tuli joskus kysymään haittaako meitä musiikki
Seuraavaksi samaan asuntoon muutti keski-ikäinen mies henkilö joka piti säännöllisesti karaoke laulantoja ja kutsui siihen yksiöön ryyppykaverinsa jatkoille jne.

(nämä kaksi asuntoa oli omistusasuntoja missä oltiin omistajien vuokralaisina).


Nykyisessä alakerran naapurit osaa ärsyttää pitämällä ryyppäjäisiä lapset ja vanhemmat yhdessä ja siihen sekaan ovat hankkineet vielä koiran haukkumaan.

 

Asuin aikoinaan ex:n kanssa luhtitalossa. Alakerrassa asui juoppo äijä. Joka helkutin aamu se huus takapihaltaan kovaan ääneen :Komppanjassa Herätys

Kerrostalossa oli taas kerrostalokyttääjä.. keksi mitä milloinkin et pääs valittaa..Ukko tai sit joutua vähäks aikaa hourulaan,takas tullessa oli kun eri mies. Ystävällinen jne..

Ei kai vaan Riihimäellä ollut tuo herätyksen huutelija?

Lahdessa.

 

Huhhuh mitä kertomuksia kunnan vuokrataloista!

Missä noista sanotaan että kyseessä on kunnan vuokratalo?

Jokaisessa! :attn:

Mun jutut oli kyll ihan osakekämpistä.. siellä noita naapuri kyttääjiä vasta onkin.

 

Se jäi mieleen yksistä naapureista ku harva se ilta sänky kolisi seinää vasten ja joskus öisin alko semmoset seksimeiningit että niihin heräs... Onneksi sitä sängynkolinaa ei yleensä kovin pitkään kestäny

 

Itse asuin aikoinaan arvostetussa Helsingin Ullanlinnassa, jossa talot ovat ikivanhoja ja putket varmaan sen mukaisia. Jotta ehdin ajoissa töihin toiseen päähän Pääkaupunkiseutua, jouduin käymään suihkussa juuri ennen 7:00 (hiljaisuusaika oli 23:00-7:00).

No eikö muutaman päivän asumisen jälkeen tullut alakerran matami (sen verran varakas ettei todellakaan töissä käynyt) valittamaan, että nyt on hiljaisuusaika ja ettei saa nukuttua.
Paiskasin suutuspäissäni oven nenän edestä kiinni, mutta eikö hän sitten jo seuraavana aamuna laittanut lappua postiluukusta, että tekee valituksen.

Mä sitten printtasin hälle postiluukun täydeltä tätä settiä:
http://www.kyttaajat.net/lomakkeet.shtml

Sen jälkeen yllätyin, kun hän pudotti kirjeen postiluukustani, että pitää ko. postiani humoristisena, jotka olivat päivän piristys ja toivottipa kirjeessä vielä hyvää päivänjatkoa!!!??!!
Wtf????

 

Myös neuvolatäti kysyi ko. perheestä että asuukohan meidän talossa, kun ei ole puolivuotias vauva käynyt kertaakaan neuvolassa...

Oliskohan nyt neuvolatädiltä unohtunut jotakin?

 

Naapurinpoika joka asuu vastapäisessä talossa ja näkee ikkunoista meille suoraan sisälle, keksi että tulee meille aina ku mies duunis. Ei koskenukkaan muhun, luulit että oltiin vaan kavereita. Sit alkoi soitot "hei rakas", myös ns. todistusaineiston hävittäminen, eli kun se joi kaljaa meillä, kysyi pitikö todistusaineisto hävittää ettei mun mies saa tietää, vaikka se tasan ties et tää tyyppi oli meillä. Aloin epäileen et jotain mätää... Jossain vaiheessa kuulin että tää oli levittäny ihan rinta rottingilla juttua kuinka meillä olis suhde. Se huhu tuli ja meni, mut sit se kerran erään naapurinrouvan kotona (hipat) suuteli mua väkisin. Myöhemmin kaiken tän jälkeen, hän uhkas mua mun lasten edessä kännissä, etten saa sekaantua sen elämään ja puristi mua niskasta ja muita asioita vielä myöhemmin...
Ahdistunut olen ollut ja luojan kiitos mulla on maailman ihanin aviomies joka puolustaa ja "suojelee" mua tältä kipeeltä tyypiltä. Silti ollaan aina selvitetty nää jutut ja kavereina ollaan pysytty. Tiedä sit onko sitä vaan niin ottanu päähän kun olen ollut naapuruston ainut nainen joka ei ole langennut hänen ihanuutensa pauloihin (täällä nuolee vanhat akatki maata sen jalkojen alta ja se pn saanut jo yhden avioeron aikaiseksi)

Tuo tilanne on täysin oma vikasi. Ei kaikkia hunsvotteja tarvitse kotiinsa päästä, eikä olla tekemisissä. Vieläkin haluat olla sen kaveri.

 

Myös neuvolatäti kysyi ko. perheestä että asuukohan meidän talossa, kun ei ole puolivuotias vauva käynyt kertaakaan neuvolassa...

Oliskohan nyt neuvolatädiltä unohtunut jotakin?

Aika räikeetä jos on totta. JOs jotain haastattelemista olis niin luulen että se olis esim. poliisi ja/tai sosiaalihenkilöstöä selvittelemässä ls tms ilmotusta. Jos toi pitää paikkansa niin aivan kammottavaa! Kun otetaan huomioon vielä ettei neuvola käynnit ole pakollisiakaan vaan ihan oma valinta käykö vai ei.

 

Kamalin naapuri on ehdottomasti ollut alkoholisoitunut nyrkkeilijä joka asui eukkonsa kanssa seinän takana.

Muuten ihan mukava ja harmiton heppu, mutta siinä vaiheessa kun alkoi käymään ovellani seksin toivossa, alkoi mun huumori loppua. Viimeinen pisara oli, kun alkoi oman ja toisen naapurin lasten kuullen suoraan ehdottelemaan. Siinä vaiheessa en sanojani säästellyt.

 

Me oltiin vielä joku vuosi sitten ihan kauhu naapureita.. Jengiä lappas yöt läppensä, ja yöllä täällä ei koskaan nukuttu. Pyykkikone laulo kaikki yöt, musiikkikin soi, ei tosin hirveen kovalla. Imuroitiin, siirreltiin huonekaluja tms. yöllä. Jätettiin neuloja+ruiskuja rappuun (minä en jättänyt, mutta jotkut kaverit jätti ), murtauduttiin kellareihin ja pyörävarastoon jne....

Nykyään me ollaan nätisti, ihme että tuo touhu ei saanut aikaan edes yhtä valitusta...! Ja rauhallinen omistusasunto rappu tämä on.

 

Ah, naapurit. Ensimmäisenä tulee mieleen se, kun asuin kaverini kanssa kämppiksinä rivitalossa. Meitä varoitettiin jo muuttaessa, että viereisessä kämpässä asuu semmoinen muija, joka on saanut jo 3 perhettä muuttamaan pois sieltä ja valittaa sitten ihan joka asiasta. Ajattelin, että tuun kyllä toimeen, oon kaikkien naapureitten kanssa hyvää pataa ollut. No, väärä luulo.

Tottakai poikaystäväni (nykyinen avokki) kävi meillä usein. Naapurin akka laittoi sitten huhun kiertämään naapurustoon, että poikaystäväni on vain miesprostitoitu, joka käy ensin minut hoitelemassa, käy välissä suihkussa ja painelee sitten kämppikseni huoneeseen..
Ja sitten tuli huutamaan mulle mun oven taakse, että jaan tavaraani maksusta ja hän on kyllä pitänyt huolen siitä, että kaikki tietää. Sitten uhkaili, että hommaa meille häädön.
No, vuosi myöhemmin, minä asun tässä vielä mieheni kanssa ja hänen asumisensa tässä rivarissa on vaakalaudalla.

Yhdet naapurit kerrostalossa kans ottivat päähän ja rajusti...
Joka pe- ja la-yö huusivat täyttä kurkkua klo 03-07 toisilleen, tottakai omistivat vielä sellaisen chihun, joka räkytti 24/7. Saivat kyllä häädön. Kaikkein paras oli, kun tämän pariskunnan mies tuli minulle valittamaan: "Mitkä bileet sä järkkäsit viikonloppuna, meille tuli siitä varotus?!" Muuten hyvä, mutta kyseisenä viikonloppuna en ollut kotona, lähdin perjantai-aamuna ja tulin maanantai-aamuna kotiin.

 

Saatiin rivitalossa varotuksia aivan tuosta noin vaan. Seinä naapuri oli isännöitsijä kuka ei halunnu lapsiperhettä naapuriin koska teki yötöitä. Oltiin takapihalla klo 21, varotus. Hiljaisuus tosin sääntöjen mukaan 22 ja me ei todellakaan riehuttu vaan minä ja 2v istuskeltiin ja lapsi leikki jotain omiaan. Yksi varotus saatiin siitä että ilmeisesti bileita pidetty ja meteliä Todistettavasti oltiin kyseisenä viikonloppuna appivanhempien kanssa mökillä. Kirje oli jo sunnuntaina laatikossa. Harkittiin oikeustoimia mutta tuli pakko muutto työpaikan takia, onneks. Asuntoa myydessä ostaja ehdokkaat kävi kyselemässä isännöitsijältä tulevista remonteista. Me oltiin kanssa juteltu asiasta ja meille oli kerrottu että remontteja ei ole lähivuosina tulssa. Ostajille oli kerrottu vaikka mistä rempoista! Yhtiössä oli sellanen ehto että osakkeita myytäessä muilla osakkailla oli etuosto oikeus samaan hintaan kun ulkopuolinen hyäksytty tarjous. Liekkö osuutta asiaan. Se äijä oli ihan hirviö huus oikeesti kaksi vuotilaalle hirveyksiä.

 

Silloin kun esikoisemme oli vielä aivan pieni vauva - kuutisen vuotta sitten - asuimme rivitalossa ja naapuriimme muutti erittäin alkoholisoitunut täti- ihminen. Heti muuton jälkeen alkoi naapurissa..miten sen sanois...elämää nähneen ja kokeneen kaveripiirin ramppaaminen, lähinnä miespuolisia kaappeja, jotka sitten pitivätkin semmoista sosiaalista suhdetta yllä, että meillä astiakaapissa helisivät astiat enkä todellakaan uskaltanut nukuttaa vauvaa pihallamme...Varoituksia sateli tädille kyllä. Isännöitsijä kävi kerran juttelemassa ja täti skarppaskin eloaan - hetkeksi. Viimeinen niitti oli se, kun keskellä kirkasta päivää tämän tätisen luo oli seuruetta änkeemässä sekä etu-oven että takapihan oven suunnalta sen tuhannen tulimaisen tärpättitipan voimalla. Parimetristä heiluvaa ukkoa kun tuli rajapensasaidan läpi, koikkelehtivat meidänkin pihassa, soittivat meidänkin ovikelloa kun täti ei sitten heti heille ovea aukaissut...Ja minä itekseni kotona vauvan kanssa, mies maailmalla . Ja sitten takapihan jengi keksi mennä läpi oven. Ryske oli melkoinen, meteli naapurissa kova ja erittäin pelottava...Itse pääsin mutkien kautta pakenemaan paikalta vauvamme kera evakkoon kolmeksi päiväksi...ja takaisin tullessamme asuntoa oltiin tyhjentämässä...

just. ällöttää tuollainen, että kukaan ei yritä auttaa tuota naista. valituksia tehdään kun on selvästi avun tarpeessa. oksettava olet. vauvoineen päivinneen.

Tä?! Ja miksi ihmeessä mun olis pitäny häntä mennä auttamaan?? Poliisit kyllä soitin paikalle ja niin oli ehtinyt moni muukin ennen minua tehdä. Ja jos ei ihminen itse ymmärrä tuossa omassa tilassaan lähteä apuja hakemaan, niin tuskin se on naapurin asia. Että yrjööpä hani kaikessa rauhassa :flower:

 

Minulle on osunut ikäviä naapureita. Nuorempana yksiöni yläpuolella asui juoppo(ja), usein keskellä yötä kuului "älä koske muhun, mä en oo homo!!" ja välillä viikonloppuisin kiroiltiin sitä kun "ei oo rahaa...ei oo rahaa ruokaan..." ja joku muu ulisi anteeksipyytävänä samaan aikaan . Koskaan en nähnyt ketä siellä asui. Kun tulin raskaaksi, joku pervo alkoi laittelemaan postiluukustani pornolehden sivuja, joihin oli kirjoteltu törkeitä ehdotuksia!! Soitin hädissäni poliisille ja tämä oli sitä mieltä että "eihän kukaan sulle nyt tahdo pahaa...jospa menisit juttelemaan sen kanssa, jota epäilet syylliseksi". Järkytyin aika pahasti ja meni jotenkin luottamus, kun eivät mitään saaneet aikaiseksi. Kuulemma ei ole edes paheksuttavaa lähestyä 20-vuotiasta, yksin asuvaa naista pornolehden kuvilla useamman kerran viikossa, ja vaikka olin 160cm niin olisin kuulemma "pärjännyt hyvin" viimeisilläni raskaana jos se pervo olisi tehnyt lähempää tuttavuutta... Muutin pois.

Edellisessä asunnossa yläkerrassamme asui kaksi viinaan menevää "toimitusjohtajaa", alue oli kallis ja siksi olikin absurdia kuinka monta kertaa kuukauden sisään piti soittaa poliisit. Miehillä kävi maksettu seuralainen, jota sitten paiskottiin pitkin seiniä niin että ikkunat helisivät. Samat ukot huudattivat juomalauluja keskellä yötä ja totesivat että hakkaavat mieheni, jos tämä vielä kerrankin tulee pyytämään että olisivat hiljaa. Kuulin kaikki keskustelut ja mieheni ei todellakaan sanonut mitään provosoivaa, pyysi vaan muistamaan että kello 01:30 arkiyönä ei ole sopivaa huudattaa musiikkia. Siitä se helvetti alkoi...