G: Ilmiantaisitko oman lapsesi jos hän syyllistyisi rikokseen?

[Maresa]

Oma lapsesi syyllistyisi nuorena aikuisena johonkin vakavaan rikokseen esim. murha, tuhopoltto, raiskaus, tms. Hän ei jäisi teostaan kiinni ja sinä olisit ainoa jolle hän kertoisi asiasta, mitä tekisit? Ilmiantaisitko hänet poliisille vai suojelisitko häntä ja "vetäisit yhtä köyttä" hänen kanssaan?

Vaikuttaisiko lapsesi ikä siihen että tekisitkö ilmiannon vai et? vrt. 14v vs. 24v

Entä jos lapsesi tuntisi rikoksestaan syyllisyyttä ja aikoisi "hyvittää" rikoksena muuttamalla loppuiäkseen luostariin rukoilemaan jumalaa? Hän pitäisi sitä tavallaan vankilan korvikkeena?

Mitä ajattelet asiasta?

 

[-StrawBerry-]

tottakai kertoisin. olisin rikoskumppani jos en kertoisi

 

[Viikate]

Ilmiantaisin.

 

[ewv]

Kyllä ilmiantaisin. Lapsen tulisi ymmärtää se, että teoilla on seurauksensa.

 

[rehellinen]

En vasikoisi.

 

[nou]

Riippuu tilanteesta mutta näin yleisestiottaen niin en.

 

[looooooooool]

lol huijaatte että muka ilmiantaisitte.

 

[Saraldo]

Meinasin suoralta kädeltä vastata, että totta kai ilmiantaisin. Mutta sitten mietin, että antaako se äidinrakkaus oikeasti tuossa kohtaa periksi? Vaikka tietää, että niin kuuluu tehdä ja se on oikein tehty ja rikoksen tekijän pitää saada rangaistus, olisko se käytännössä sittenkään niin helppoa? En tiedä, toivottavasti ei tarvitse koskaan tehdä tuota valintaa.

 

[kaikki lähtee minusta]

tottakai kertoisin. olisin rikoskumppani jos en kertoisi

Jotkut ei koskaan lakkaa ajattelemasta itseään. Minä, minä, minä....

 

[liian epämääräistä]

Riippuisi täysin asianhaaroista. Mahdotonta sanoa näin yksiselitteisesti. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin lapseni puolella, jos nyt joku vastaus pitää antaa.

 

["liinu"]

En ilmiantaisi vaan laittaisin lapsen itsensä kertomaan teostaan poliisille. Ei kukaan normaali kykene elämään rikos omatunnollaan.

 

[Ciervo]

Riippuu paljon rikoksesta, motiivista ja kohteesta.

 

[ewv]

Meinasin suoralta kädeltä vastata, että totta kai ilmiantaisin. Mutta sitten mietin, että antaako se äidinrakkaus oikeasti tuossa kohtaa periksi? Vaikka tietää, että niin kuuluu tehdä ja se on oikein tehty ja rikoksen tekijän pitää saada rangaistus, olisko se käytännössä sittenkään niin helppoa? En tiedä, toivottavasti ei tarvitse koskaan tehdä tuota valintaa.

Mulle äidinrakkaus tarkottaisi tuossa kohtaa sitä, että olisin lapseni tukena hänen kärsiessään rangaistustaan. En hylkäisi. Mä en näe ristiriitaa äidinrakkauden kanssa siinä, että olisin valmis ilmiantamaan lapsen tekemän rikoksen.

 

[ewv]

[QUOTE="liinu";28941883]En ilmiantaisi vaan laittaisin lapsen itsensä kertomaan teostaan poliisille. [/QUOTE]

Tää on tosiaan ensisijainen vaihtoehto.

 

["vieras"]

raiskauksen ilmiantaisin....murhaa tai tuhopolttoa en. Ensimmäistä pidän vakavimpana rikoksena. Murhan ilmiantaisin riippuen murhan laadusta eli oliko henkilö esimerkiksi viaton lapsi. Mitään en tietysti hyväksyisi, mutta joidenkin asioiden kanssa voisin elää. En voisi elää niin, että olen kasvattanut niin sairaan lapsen, että menee pienen lapsen murhaamaan tai toisen ihmisen raiskaamaan. Lapseni tarvitisi apua.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ilmiantaisin, ja en kyllä haluais olla rikoskumppani, mikä olisin jos en kertoisi asiasta

 

[Moraalinvartija]

Ensin tietysti tulee itsestäänselvästi mieleen, että tottakai ilmiantaisin.
Mutta helppoa se nyt on sanoa...riippuu kyllä kovasti rikoksesta. Murha, tuhopoltto ja raiskaus ovat kyllä kaikki niin vakavasti häiriintyneen mielen tekosia että ilmianto olisi välttämätön. Toisaalta, voisiko olla olemassa sellaisia lieventäviä asianhaaroja joiden vallitessa olisinkin epävarmempi? En tiedä.

 

[Data]

Riippuisi täysin asianhaaroista. Mahdotonta sanoa näin yksiselitteisesti. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin lapseni puolella, jos nyt joku vastaus pitää antaa.

Näin.

 

["Henriikka"]

Kyllä kertoisin, vaikka vaikeaa se olisi. Mutta eihän siinä muutakaan voisi.

 

["vieras"]

Todennäköisesti ilmiantaisin. Toki suosittelisin lasta ilmiantamaan itse itsensä, mutta jos ei sitä tekisi niin sitten kyllä.

 

[olisko]

[QUOTE="vieras";28941982]raiskauksen ilmiantaisin....murhaa tai tuhopolttoa en. Ensimmäistä pidän vakavimpana rikoksena. QUOTE]

Eli on lievempää murhata kuin raiskata.... Häh! Mitä hittoa?

 

[leijona-76]

Noita asioita täytys miettiä niinkin että mitä jos minun lapseni olisi uhri? Tahtoisinko että tekijä pääsee pälkähästä vain koska on toisen lapsi?

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Kyllä ilmiantaisin siinä missä muutkin ihmiset. Lähtökohta on se, että kaikille ihmisille kuuluu samat oikeudet ja velvollisuudet. Myös laki on kaikille sama riippumatta siitä onko kyseessä minun lapsi vai naapurin lapsi.

 

[Ciervo]

Ensin tietysti tulee itsestäänselvästi mieleen, että tottakai ilmiantaisin.
Mutta helppoa se nyt on sanoa...riippuu kyllä kovasti rikoksesta. Murha, tuhopoltto ja raiskaus ovat kyllä kaikki niin vakavasti häiriintyneen mielen tekosia että ilmianto olisi välttämätön. Toisaalta, voisiko olla olemassa sellaisia lieventäviä asianhaaroja joiden vallitessa olisinkin epävarmempi? En tiedä.

Esimerkkinä lapsi murhaisi jonkun sellaisen henkilön, joka on aiheuttanut paljon tuskaa perhepiirissään (vaikkapa insesti) ja jatkaisi aina vain tuhojaan joko koko suvun salaillessa tai pieniä jaksoja valtion rangaistuslaitoksella käsien.

En voi mennä takuuseen, että tuollaisessa tapauksessa olisin ensimmäisenä -tai edes ensimmäisten joukossa- ilmiantamassa lastani, joka teollaan olisi saattanut monelle ihmiselle mielenrauhan.

 

["Vieras"]

Ei ihme ettei tietyt katoamiset ja henkirikokset selviä, varmaan osan tekijöistä omaiset tietävät mutta suojelevat roistoa...uhreilla ja heidän omaisillaan ei ole väliä. Vastuu pitää teostaan kantaa. Kyllä ilmiantaisin!