G: Ilmiantaisitko oman lapsesi jos hän syyllistyisi rikokseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maresa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Maresa

Vieras
Oma lapsesi syyllistyisi nuorena aikuisena johonkin vakavaan rikokseen esim. murha, tuhopoltto, raiskaus, tms. Hän ei jäisi teostaan kiinni ja sinä olisit ainoa jolle hän kertoisi asiasta, mitä tekisit? Ilmiantaisitko hänet poliisille vai suojelisitko häntä ja "vetäisit yhtä köyttä" hänen kanssaan?

Vaikuttaisiko lapsesi ikä siihen että tekisitkö ilmiannon vai et? vrt. 14v vs. 24v

Entä jos lapsesi tuntisi rikoksestaan syyllisyyttä ja aikoisi "hyvittää" rikoksena muuttamalla loppuiäkseen luostariin rukoilemaan jumalaa? Hän pitäisi sitä tavallaan vankilan korvikkeena?

Mitä ajattelet asiasta?
 
Meinasin suoralta kädeltä vastata, että totta kai ilmiantaisin. Mutta sitten mietin, että antaako se äidinrakkaus oikeasti tuossa kohtaa periksi? Vaikka tietää, että niin kuuluu tehdä ja se on oikein tehty ja rikoksen tekijän pitää saada rangaistus, olisko se käytännössä sittenkään niin helppoa? En tiedä, toivottavasti ei tarvitse koskaan tehdä tuota valintaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Riippuisi täysin asianhaaroista. Mahdotonta sanoa näin yksiselitteisesti. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin lapseni puolella, jos nyt joku vastaus pitää antaa.
 
Meinasin suoralta kädeltä vastata, että totta kai ilmiantaisin. Mutta sitten mietin, että antaako se äidinrakkaus oikeasti tuossa kohtaa periksi? Vaikka tietää, että niin kuuluu tehdä ja se on oikein tehty ja rikoksen tekijän pitää saada rangaistus, olisko se käytännössä sittenkään niin helppoa? En tiedä, toivottavasti ei tarvitse koskaan tehdä tuota valintaa.

Mulle äidinrakkaus tarkottaisi tuossa kohtaa sitä, että olisin lapseni tukena hänen kärsiessään rangaistustaan. En hylkäisi. Mä en näe ristiriitaa äidinrakkauden kanssa siinä, että olisin valmis ilmiantamaan lapsen tekemän rikoksen.
 
raiskauksen ilmiantaisin....murhaa tai tuhopolttoa en. Ensimmäistä pidän vakavimpana rikoksena. Murhan ilmiantaisin riippuen murhan laadusta eli oliko henkilö esimerkiksi viaton lapsi. Mitään en tietysti hyväksyisi, mutta joidenkin asioiden kanssa voisin elää. En voisi elää niin, että olen kasvattanut niin sairaan lapsen, että menee pienen lapsen murhaamaan tai toisen ihmisen raiskaamaan. Lapseni tarvitisi apua.
 
Ensin tietysti tulee itsestäänselvästi mieleen, että tottakai ilmiantaisin.
Mutta helppoa se nyt on sanoa...riippuu kyllä kovasti rikoksesta. Murha, tuhopoltto ja raiskaus ovat kyllä kaikki niin vakavasti häiriintyneen mielen tekosia että ilmianto olisi välttämätön. Toisaalta, voisiko olla olemassa sellaisia lieventäviä asianhaaroja joiden vallitessa olisinkin epävarmempi? En tiedä.
 
[QUOTE="vieras";28941982]raiskauksen ilmiantaisin....murhaa tai tuhopolttoa en. Ensimmäistä pidän vakavimpana rikoksena. QUOTE]

Eli on lievempää murhata kuin raiskata.... Häh! Mitä hittoa?
 
Ensin tietysti tulee itsestäänselvästi mieleen, että tottakai ilmiantaisin.
Mutta helppoa se nyt on sanoa...riippuu kyllä kovasti rikoksesta. Murha, tuhopoltto ja raiskaus ovat kyllä kaikki niin vakavasti häiriintyneen mielen tekosia että ilmianto olisi välttämätön. Toisaalta, voisiko olla olemassa sellaisia lieventäviä asianhaaroja joiden vallitessa olisinkin epävarmempi? En tiedä.

Esimerkkinä lapsi murhaisi jonkun sellaisen henkilön, joka on aiheuttanut paljon tuskaa perhepiirissään (vaikkapa insesti) ja jatkaisi aina vain tuhojaan joko koko suvun salaillessa tai pieniä jaksoja valtion rangaistuslaitoksella käsien.

En voi mennä takuuseen, että tuollaisessa tapauksessa olisin ensimmäisenä -tai edes ensimmäisten joukossa- ilmiantamassa lastani, joka teollaan olisi saattanut monelle ihmiselle mielenrauhan.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Ei ihme ettei tietyt katoamiset ja henkirikokset selviä, varmaan osan tekijöistä omaiset tietävät mutta suojelevat roistoa...uhreilla ja heidän omaisillaan ei ole väliä. Vastuu pitää teostaan kantaa. Kyllä ilmiantaisin!
 

Yhteistyössä