En jaksaisi enää. Tässä taannoin pelkäsin olevani raskaana ja ajatukset oli lähinnä: "Ei, eikä! Taas se mun oma minä jää ihan taustalle, taas valvon yöt ja nuokun päivät, kroppa venyy ja paukkuu, iltakoliikit, imetysongelmat, rintatulehdukset, jälkivuoto, istuminen repeämien jälkeen, itkuherkkyys synnytyksen jälkeen, jumiutuminen koti-leikkipuisto -akselille, itkevän ja ikävöivän taaperon vieminen päivähoitoon, korvatulehduskierre, jatkuvat poissaolot töistä lapsen sairastaessa, ruoka-aineallergiat, sekaisin olevat unirytmit, potalle opettaminen, puhumaan opettaminen, riittävä ulkoilu, riittävä hellyyden antaminen, jatkuva huoli kehityksen ja lapsen tasapainoisen kehityksen puolesta, jatkuva lapsen kaiken edelle pistäminen ja itsensä uhraaminen." Ei, ei, ei! Onneksi en ollut raskaana. Kaksi ihanaa ja toivottua lasta on, mutta selkeästi nämä riittävät!!! Esikoinen on nyt 5v ja kakkonen täyttää ihan justiinsa 4v ja varmasti ovat tässä.
Sterilisaatiota en ole tehnyt enkä aio tehdä. Ei ole tarvetta. Käytän kierukkaa ja sen kanssa elellään sitten vaihdevuosien yli.
t. 31v nainen