H
huok
Vieras
Täällä ainakin kova kaipuu on toisen kainaloon, mutta elämä kuljetti erilailla tähän pisteeseen =)
M
mä kans
Vieras
A
ap
Vieras
A
ap
Vieras
N
near
Vieras
Välillä. Ihastun helposti, jos sattuu sopiva ihminen kohdalle, vaikka olen seurustellut ihanan miehen kanssa viisi vuotta. Joskus harmittaa, kun tapaa uusia ihmisiä ja tulee hyvin toimeen ja sitten täytyy sanoa seurustelevansa, jos asia tulee puheeksi. Huoh. Kaipaan jännitystä ja uutuudenviehätystä, myönnän.
Mulla on hyvä suhde, mutta mikään keksitty piristys tai yhteinen kiva ei ole sama asia kuin uusi mielenkiintoinen ihminen ja se alkuhuuma.
Mulla on hyvä suhde, mutta mikään keksitty piristys tai yhteinen kiva ei ole sama asia kuin uusi mielenkiintoinen ihminen ja se alkuhuuma.
Voin kertoa kokemuksen svällä rintaäänellä että kyse on yleensä haavekuvasta "X:n kanssa asiat olisivat noin ja näin"
Todellisuudessa haavekuva jos pääsisi toteutumaan(suhde miehen kanssa), se rapisisi aika pian.
Todellisuudessa haavekuva jos pääsisi toteutumaan(suhde miehen kanssa), se rapisisi aika pian.
H
hmm
Vieras
Mä uskon ainakin osittain, että ihminen kaipaa sitä mitä sillä ei ole. Kaipaa niitä omia haaveitaan ja unelmiaan, totuus voi olla ihan toinen. Sääli teidän nykyisiä puolisoja, jos tunteet teillä muualla. Olisko reilua kertoa miehelle, ja antaa hänen päättää suostuuko elämään kakkosvaihtoehtona? Musta olisi ainakin aika kamalaa, jos mun mies haaveilisi entisestä vaimostaan ja katuisi, ettei olisi tämän kanssa. Olen mä ansainnut parempaa.
E
en haikaile
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja near:
just näin kävi minulle ennenkuin menin naimisiin mieheni kanssa 2005 ja oli jo tavannut tämän eri miehen 2003 , kaikki kolahti vaan paikoilleen , siis ihan kaikki,,,ei menty kaikkein pisimmälle ikinä mutta lähelle kumminkin, henkinen puoli oli todella pelottavan yhtenäinen sekä fyysinen siihen päälle, oma mieheni on vaan niin erilainen tunnepuolella,,,kaipaan kaikkea sitä mitä rakkaus antaa, mulla ei sitä ole koettu ikinä nykyisen kanssa. Päädyimme vaan yhteen monista syistä , tappelimme kaikki ensi vuodet ja emme sopineet alkuun yhteen ollenkaan,..erosimme tai uhkasimme ekat vuodet myös monesti,,,,nyt kun on yksi lapsi ja toinen tulossa , niin taas samat ikuiset kysymykset tulevat esiin....hormoonit sen teettää...
ja siis olen onnellinen näin, mutta kadun ehkä sitä "vähän , etten tehnyt ratkaisuja suuntaan enkä toiseen vuosia sitten....
elämä kuljettaa =)
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
en tätä kärjistäisi nyt ihan näin raa´alla kädellä, mutta välillä tunteet nousee pintaan ihan alitajunnasta....
niinkuin joku snaoi, kyse on haavekuvasta, ja siitä mikä olisi toista...
itselläni on se tunne, että kun kaikki on alkanut niin väärältä pohjalta...
ymmärrän ihmsiiä jotka eroaa juurikin tämän asian takia,.,,
nämä kysymykset tulevat taas esiin. kun yhteinen pariskunta ystävät tekevät juuri eroa , vaikka heillä 3- ja 5 vuotiaat lapset, nainen ei enää kuulemma rakastanut miestään vuosiin. ollut yhdessä saman kuin me ja edennyt saman kaavan mukaan...
V
vierahilla mailla
Vieras
Kyllähän sitä haikailee.. Ehkä eniten sen haavekuvan perään juurikin. Siis sen mitä oma mies ei koskaan ole ja mitä on kuitenkin itse aina halunnut. Se, että tietää ettei tämä nykyinen puoliso ole minulle "se oikea", mutta on silti valinnut sen kaivertaa välillä tosi syvältä.
Olen siis valinnut puolisoni enemmän järjellä kuin tunteella ja siksi kaipaan sitä tunnepitoista rakkautta ja suhdetta. Ja siis on meilläkin tunteita ja rakkautta mieheni kanssa, ne vain ei ole ne syyt miksi ollaan nyt yhdessä. Tai ainakaan minun osaltani.
Välistä tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa kolahtaa ja tiedän, että tuossa se nyt olisi mitä kaipaan. Mutta tietää ettei voi heitä saada kuin pieneksi hetkeksi. Se sattuu. Eroakin olen miettinyt. Paljon. Ja on meillä ollut riitojakin. Mutta en silti osaa lähteä tästä. Menettäisin liikaa kuitenkin. Parempi näin.
Haaveita saa olla, mutta turha haikailla sellaisen perään mitä ei tiedä varmasti koskaan saavuttavansa. Onnen voi löytää monella tapaa eikä koskaan kuitenkaan voi saada kaikkea.
Olen siis valinnut puolisoni enemmän järjellä kuin tunteella ja siksi kaipaan sitä tunnepitoista rakkautta ja suhdetta. Ja siis on meilläkin tunteita ja rakkautta mieheni kanssa, ne vain ei ole ne syyt miksi ollaan nyt yhdessä. Tai ainakaan minun osaltani.
Välistä tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa kolahtaa ja tiedän, että tuossa se nyt olisi mitä kaipaan. Mutta tietää ettei voi heitä saada kuin pieneksi hetkeksi. Se sattuu. Eroakin olen miettinyt. Paljon. Ja on meillä ollut riitojakin. Mutta en silti osaa lähteä tästä. Menettäisin liikaa kuitenkin. Parempi näin.
Haaveita saa olla, mutta turha haikailla sellaisen perään mitä ei tiedä varmasti koskaan saavuttavansa. Onnen voi löytää monella tapaa eikä koskaan kuitenkaan voi saada kaikkea.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vierahilla mailla:
tää on niin hyvin sanottu, kiitos siitä. Tää kuvastaa juuri mun elämää, järjellä on iso vaikutus tähän mitä minulla on nyt ja aina tässä rinnalla. Hyvä mies, ihana lapsi , turvallinen olo ja luotetteva mies... mutta kaipaako juuri naiset niitä tunteita aina ja ikuisesti, mun mies ei todellakaan puhu tunteistaan , saati näytä niitä. Tämä toinen kyllä osasi puhua , kertoa, näyttää, pitää ködestä, silittää , katsoa silmiin , halata ja olla läsnä, ja tärkein; hyväksyä minut juuri sellaisena kuin olen ...
mutat se siitä, aina välillä hän tupsahtaa mieleen, ja ollaan yhteydessä kyllä ihan kaveripohjalta aina kerran kaksi vuodessa edelleen =)
mulle on tärkeätä tietää mitä hänelle kuuluu, koska elämämme on niin samassa tilanteessa kokoajan, hän siis jäi kiinni avovaimolleen tossa vuosi sitten ,,,joten lopulta kaikki siihen kaatui sen takia. hän yrittää, mutta ei ole onnellinen =(
J
Joo,
Vieras
mun mies "haikailee" exänsä perään. Ei kuulemma vaihtais mua pois, mutta kertoo hyvin kauniiseen sävyyn heidän tarinastaan, kuinka siinä ei mikään kerennyt särkyä. Olosuteiden pakosta joutuivat eroamaan. Mies on sanonut, että olen hänelle tärkeintä maailmassa, mutta kyllä tämä silti vaivaa paljon. Aika ajoin vetää mielen todella maahan.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
voin uskoa sun tunteet tässä tilanteessa täysin myös vastapuolella, voimia !
H
hiiop
Vieras
K
kkkkkk
Vieras
Kuinka kauan aikaa siittä on kun olette olleet yhdessä?
Millai te sit tapaatte pari kertaa vuodessa, missä?
Tietääkö teidän nyk, puolisot että tapailette tai pidätte yhteyttä edelleen.
MIKSI ette sit mee takaisin yhteen - nyt petätte henkisesti nyk. kumppaneita ja se on VÄÄRIN!
Kaikki ansaitsee olla suhteessa jossa on se rakastetuin ja ykkönen tai ainakin totuuden ja jos haluaa jatkaa kakkosena ni selvä - uskon kyllä että harva haluaisi koska on mahdollista löytää itse uusi, ihana rakkaus jossa on se number 1.
Millai te sit tapaatte pari kertaa vuodessa, missä?
Tietääkö teidän nyk, puolisot että tapailette tai pidätte yhteyttä edelleen.
MIKSI ette sit mee takaisin yhteen - nyt petätte henkisesti nyk. kumppaneita ja se on VÄÄRIN!
Kaikki ansaitsee olla suhteessa jossa on se rakastetuin ja ykkönen tai ainakin totuuden ja jos haluaa jatkaa kakkosena ni selvä - uskon kyllä että harva haluaisi koska on mahdollista löytää itse uusi, ihana rakkaus jossa on se number 1.
M
mies
Vieras
Ollaan oltu naimisissa 23 vuotta.
Viimeiset 12 vuotta on vaimo haikaillut toisen perään. Kirjoittelee sähköpostia päivittäin, joissa kertoo rakastavansa. Että silleen. Kämppäkavereina asutaan omakotitaloa, mutta kun muuten on arkiasiat kunnossa, niin näin jatketaan.
Ja kun vaimon ihastus on naimisissa tahollaan, tietää vaimo, ettei sitä saisi kuitenkaan.
Rakastaa siis vain sähköpostilla.
Viimeiset 12 vuotta on vaimo haikaillut toisen perään. Kirjoittelee sähköpostia päivittäin, joissa kertoo rakastavansa. Että silleen. Kämppäkavereina asutaan omakotitaloa, mutta kun muuten on arkiasiat kunnossa, niin näin jatketaan.
Ja kun vaimon ihastus on naimisissa tahollaan, tietää vaimo, ettei sitä saisi kuitenkaan.
Rakastaa siis vain sähköpostilla.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kkkkkk:
ei siis enää tapailla, vaan ollaan yhteydessä puhelimella tai s.posteilla, ja silloin ennenkuin se loppui, nähtii milloin missäkin, niin hänen kaupungissa, kuin täällä minun, muttei missään salassa katseilta =O
ja firman juhlissa myös kerta vuoteen, nyt siis eri työ ja kaikki muukin erilaista kuin silloin. Aikalailla kaksi vuotta sitten kaikki loppui, kuin mies jäi siis kiinni, kaiken kaikkiaan kaikki kesti sen 7-8 vuotta henkisesti ...
E
eräs kans
Vieras
Itse rakastuin vieraaseen mieheen jo vuosia sitten. Samoin tämä mies minuun. Olen ollut jo parikymmentä vuotta naimisissa ja tämä mies jo kauemmin. Mies sittemmin erosi ja muutti kauaksi. Itse en pääse tunteistani eroon ja haikailen hänen peräänsä vieläkin.
Hän todellakin oli minulle se ainoa oikea. Jotenkin vain nykyäänkin kun muutaman kuukauden välein tavataan sattumalta niin hän tuntuu olevan se puuttuva pala itsestäni. Kun hän seisoo vierelläni aivan kummallinen olo valtaa minut!
Ikinä en olisi voinut kuvitella sellaista tunnetta olevankaan! Emme vain voi olla yhdessä. Tiedän että tulen rakastamaan häntä lopun elämääni.
Hän todellakin oli minulle se ainoa oikea. Jotenkin vain nykyäänkin kun muutaman kuukauden välein tavataan sattumalta niin hän tuntuu olevan se puuttuva pala itsestäni. Kun hän seisoo vierelläni aivan kummallinen olo valtaa minut!
Ikinä en olisi voinut kuvitella sellaista tunnetta olevankaan! Emme vain voi olla yhdessä. Tiedän että tulen rakastamaan häntä lopun elämääni.
V
vieras
Vieras
H
huokaus...
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja eräs kans:
Miksi ette voi? Senkus eroat - että mua ällöättää tällaset...
Ja ap, siis kuinka kauan seurustelitte aikoinaan ja sen jälkeenkö siis 7 vuotta kirjoittelitte, täh? Miksi erositte ja miksi sitten jatkoitte kirjoittelua???
Mikä siinä on että pitää roikkua ja kaipailla, siitä vaan sen kanssa yhteen, mikä estää - lapsetko...pitikö ne mennä tekemään...sen väärän kanssa...
A
ap
Vieras
H
hiiop
Vieras
D
