G: Häpeättekö ammattianne?

Tottakai minun KUULUU hävetä sitä, että olen sairaanhoitaja. Sehän on luusereiden ammatti johon hakeutuu ne, jotka ei muualle pääse. Näin ainakin minulle on sanottu. Aina myös kysytään, etkö haluaisi lukea enemmän.

Kysytäänkö sultakin, että milloin aiot jatkaa lääkäriksi? Multa ainakin alkuun aina kysyttiin. Ihan niin kuin sairaanhoitajan työtä ei voisi tehdä, vaan se olisi vain joku ponnahduslauta eteenpäin, välttämätön paha.

Miksi niin monilla sairaanhoitajilla on näitä ihme itsetunto-ongelmia? Syyttävät muita ammattinsa aliarvioimisesta jne, mutta kuitenkin itse aliarvioivat itseään. Oma päänsisus luo mörköjä arvostuksen puutteesta, eivät niinkään toiset ihmiset.

 

En häpeä, mutta en halua kertoa sitä täällä palstalla mustana. On sellainen ammatti joka tavallisesti herättää tunteita suuntaan tai toiseen.

 

En häpeä.
Olen ruokapalvelutyöntekijä.
tosin entisten amiksen koulukavereiden mielestä olen kait hullu, kun olen alalla edelleen :/

Jonkun se on koululaisetkin ruokittava, eiks niin :saint:

 

Häpeän jonkin verran. Olen sosiaalityöntekijä. Yleensä esittelen itseni vain yhteiskuntatieteiden maisteriksi.

Mä taas en osaa asiaa hävetä lainkaan Lähinnä huvittaa kun huomaa joidenkin ilmeistä että ennakkoasenteita on sossuja kohti

 

Olen molekyylibiologi ja en häpeä, voin kertoa ammattini, jos tulee puheeksi. Kenelläkään ei ole mitään sanottavaa ammatistani ikinä. Kukaan ei voi kysyä neuvoa kolotuksiin, tai mihinkään muuhunkaan, tai edes haukkua viherpiipertäjäksi En ole huomannut ikinä mitään ennakkoasenteita, kun on kai varsinkin vanhemmille ihmisille suht tuntematon ala. Ainoa, mitä voivat kommentoida, on tyyliin "ai, no emmää oo kuullutkaan, varmaan tosi vaikeeta", ja se keskustelu olikin sit siinä

 

En häpeä vaikka ammattikuntaani pidetään aina joko juoppona, pettävänä ja vähintäänkin valehtelijana

Taiteilija? Rekkakuski? Raksalla?

En häpeä ammattiani. Taiteilija olen.

(En juo, petä tai valehtele sen enempää, kuin muidenkaan ammattien edustajat.)

 

En, olen laivasiivooja Kaikkea on työuran aikana tullut nähtyä ja koettua B)

 

en

 

En häpeä

Ei kai kukaan opiskele alaa jota häpeäisi?

Terveisin Laitoshuoltaja

 

Ei mitään ammattia tarvitse mielestäni hävetä. olen ravintolakokki ja tuleva lähihoitaja, enkä häpeä kumpaakaan. Musta niiden pitäisi hävetä jotka väheksyvät toisten ammatteja.

 

Välillä häpeän kertoa, olen puuseppä. Vanhemmat miehet ei tätä yleensä sulata.

Mä en kyl häpeä mutta niillä sedillä on hankala ymmärtää välillä et pienikokoinen nainen voi olla valokuvaaja. Vaikkakin taitaa suurin osa opiskelijoista olla naisia.
Älä ihmeessä ammattias häpeä! Vanhoille ukoillehan on hauska hihitellä

 

En todellakaan häpeä. Olen sosiaalityöntekijä (en kuitenkaan työskentele sillä perinteisellä "sossun luukulla" vaan ihan muualla) ja teen mielestäni erittäin tärkeätä työtä.
Ei mun mielestäni kenenkään tarvitse omaa ammattiaan hävetä.

 

En häpeä ammattejani (karjanhoitaja, maatalouslomittaja, kuorma- ja linja-autonkuljettaja) Mutta vähäistä työkokemustani em.aloilta kyllä häpeän. Olen ollut kotiäitinä pian 5 vuotta, ja sekin nolottaa. Ikäänkuin vain työssä olemalla olisi hyväksyttävä yhteiskunnan jäsen.

 

En häpeä yhtään.
Minusta on jotenkin outoa toimia ammatissa, jota itse häpeäisi. Tietty on sellainen mahdollisuus, jos ei muuta työpaikkavaihtoehtoa ole.

 

En häpeä ollenkaan.

t: vartija

:wave:

(VAT/TVEAT/JV)

 

Häpeän jonkin verran. Olen sosiaalityöntekijä. Yleensä esittelen itseni vain yhteiskuntatieteiden maisteriksi.

Mä taas en osaa asiaa hävetä lainkaan Lähinnä huvittaa kun huomaa joidenkin ilmeistä että ennakkoasenteita on sossuja kohti

Minäkin vähän jäin miettimään, että miksi Bla häpeät työtäsi? Itse en osaa vielä ainakaan hävetä tulevaa työtäni.

Nykyisestä leipätyöstäni en osaa olla mitään mieltä, olen huolitsija.

 

olen ravintolakokki ja pukuompelia ja kumpaankaan ammattia en häpeä. olen ylpeä että osaan tehä vaatteita ja kokata

Häpeätkö edes sitä ettet osaa kirjoittaa ammattiasi oikein?

 

en häpeä, tuleva suurtalouskokki-ja haave ei todellakaan ole olla koulun keittiössä

 

Olen aivokirurgi.

 

Olen aivokirurgi.

Vau, sittenhän me suht tiedetään, KUKA olet

 

en

 

En häpeä. Olen sosiaalityöntekijä ja työni on terapeuttisesti orientoitunutta. En kuitenkaan huutele hirveästi ammatistani ja välttelen sen kertomista siksi, että en jaksa kuunnella sitä ihmisten valitusta. Heti ruvetaan haukkumaan, mitä joku kuulemma 100% varmasti on jollekin serkun kummin kaimalle tehnyt. Asenteet on käsittämättömiä. Toisaalta on se kiva nähdä, kun ihmisten naamat venähtää, kun kuulevat ammattini. "Sä et yhtään näytä sosiaalityöntekijältä!", kommentoidaan usein. Mulle on tosin hyvin hämärää, miltä sosiaalityöntekijät muka näyttävät....

 

Olen aivokirurgi.

No, hävettääkö?

 

Itse olen opettaja ja en varsinaisesti häpeä, mutta koen joskus vaivaannuttavaksi kertoa ammattini, koska olen huomannut että joidenkin suhtautuminen minuun muuttuu aivan täysin.

Monella siihen syynä varmasti kielteiset koulukokemukset itsensä tai lapsen kohdalla. Ja olenpa kohdannut sitäkin, että opettajan työtä pidetään hyvin helppona (aina kuittaillaan pitkistä lomista ja lyhyistä työpäivistä! :O ) ja että olen muka hyvin rikas :O

Tällaisia mietteitä

HAH!!! Äitini on opettaja ja en IKINÄ halua opettajaksi, koska olen nähnyt miten paljon työtä se on todellisuudessa. En ikinä jaksaisi sitä! HATUN NOSTO OPETTAJILLE!

no just näin! meidän tytön kummisetä on ope, ja ihan älyttömän rankkaa se on. paljon velvollisuuksia ja vähän oikeuksia, koulutustasoon nähden palkkakuopassa, tms....

 

Arvostan ammattiani itse, mutta en nyt ala sitä mainostamaankaan, jos ei joku erikseen kysy. Olen psykiatrian puolella töissä, ja usein kun siitä kerron, niin ihmiset reagoivat ammattiin jollain tavalla.