G: Fiilikset heti synnytyksen jälkeen?

Millaiset fiilikset heti synnytyksen jälkeen? Mulla kummallset vai liekö ihan normaalit. Ei itkettänyt (niin kuin elokuvissa...), vaan lähinnä ajatus "tässäkö se nyt sitten oli". Ihmettelin, pyörittelin silmiä ja en varsinaisesri osannut iloita, joskaan en tietenkään surullinen ollut. Jälkeen päin hämmennyin siitä, etten itkenyt ta herkistynyt!

Sit kun "loputkin" oli syntynyt, pyysin kätilöä esittelemään mulle istukkani. Siinä sitten ihmeteltiin mun 550-grammasta istukkaa porukalla. (taisi poika köllötellä siinä vaiheessa mun rinnalla).

vastaavat tuntemukset myös mulla :/

 

Ilosta mä oon itkeny joka kerta ja kivut on unohtunu sen siliän tien :heart:

Ensimmäisenä oon halunnu tietää kumpi se uusi tulokas on ollu

 

Esikoisen syntymän jälkeen aloin itkeä kun näin vauvan, se oli niin totaalista rakastumista ensisilmäyksellä. Mä en edes tuntenut tikkien ompelua kun olin haltioissani siitä pienestä ihmeestä, ja siitä että selvisin hengissä siitä koettelemuksesta.

Kuopus kun syntyi niin ajattelin vaan että olipas nopeeta, ja miehen kanssa pällisteltiin kun vauva oli meistä niin hassun näköinen

 

Mul oli kauhee nälkä ja pikasen suihkun otin.

 

Mä olin ihan pöllähtänyt, että tällaistako tää nyt oli ja onneks se on nyt ohi..Ja hyvin onnellinen, kun vihdoin sai vauvan syliin. :heart:

 

Eka kerran oli ihmeissäni, ja onnellinen siitä etten kuollutkaan.

Toka ja kolmannella kerralla ihan hienoissa fiiliksissä heti . =)

 

Ensimmäisellä kerralla olin ihan sekaisin. Olin synnyttänyt pari vuorokautta ja tajukin meni. Ihmettelin siinä, että mihin mies meni ja mistä tää vauva tähän ilmesty ja voitteko viedä sen pois.? Toisella kerralla itkin onnesta. Olin helpottunut, että synnytys oli niin pian ohi ja sain sen maailman ihanimman pikkumiehen siihen puseron alle. En millään olisi haluunut häntä laskee pestäväksi. Kätilö luuli, että itkin järkytyksestä, kun oli hänen mielestään niin vaikea syynytys, mutta sen helpotuksen ja onnen tunnen vieläkin, kun ajattelen kuopuksen syntymää. Esikon syntymä saa epätoivon ja tuskan tunteet palamaan mieleen.

 

en muista olin tosi väsynyt ja sekasin pitkästä synnytyksestä..

 

miks tähän vastaa sektiomammat kun kysytään fiiliksistä synnytyksen jälkeen? eikö ainakin sörhis ole sektioäiti?

 

mä oon joka synnytyksen jälkeen ollu niin iloinen ja helpottunut siitä kun kaikki meni hyvin että ihan itku on tullut! siis ilosta :heart:
ja repeämistä,kivuista huolimatta oon ollu tosi energinen,ei uni meinannu tulla.
esikoisen syntymän jälkeen muistan sen uskomattoman fiiliksen,kun katsoin ikkunasta ulos..
maailma näytti jotenkin ihan erillaiselta!!!

 

helpottunut olo ja halusin suihkuun, olin sekä ylipirteä että väsynyt (enemmän kai oikeasti väsytti)

 

Olin suihkussa synnytyksen jälkeen. Koko ruhoa särki. Olo oli repaleinen ja mieli rikki. Ajattelin, et haluisin vaan kuolla pois :ashamed:

 

Ei jaksa edes muistella... varmaan väsytti. Nuorimmaisen kohdalla kiireellisen sektion jälkeinen olotila ei todellakaan ollut hyvä kun ei kaikki aina mene oppikirjan mukaan. Sairaalassa muutamaa pv vaille kuukausi joten uusiksi ei

 

Ekat ajatukset.. olin itku kurkussa ja ukko myös kun tyttö oli kärsiny happi vajauksesta synnytyksessä ei äänen ääntä lähteny, oli ihan harmaa ja näytti kuolleelta, sitten onneks kuulu kova parkaisu ja tyttö kiikutettiin vastasyntyneidenteholle. Olo oli erittäin väsynyt ja huolestunut. Parin tunnin päästä siitä sitten päästiinkiin tytön luo ja sain mussun eka kerran viereen, sillon valu onnen ja surun sekaset kyyneleet.

 

Jessus, ny mä oon äiti. Itku tuli kun näin et mies itki

Kuopuksen syntymän jälkeen ei tullu itku mut hymy ei meinnu loppua lainka. :heart: :heart: