G: Fiilikset heti synnytyksen jälkeen?

Millaiset fiilikset heti synnytyksen jälkeen? Mulla kummallset vai liekö ihan normaalit. Ei itkettänyt (niin kuin elokuvissa...), vaan lähinnä ajatus "tässäkö se nyt sitten oli". Ihmettelin, pyörittelin silmiä ja en varsinaisesri osannut iloita, joskaan en tietenkään surullinen ollut. Jälkeen päin hämmennyin siitä, etten itkenyt ta herkistynyt!

Sit kun "loputkin" oli syntynyt, pyysin kätilöä esittelemään mulle istukkani. Siinä sitten ihmeteltiin mun 550-grammasta istukkaa porukalla. (taisi poika köllötellä siinä vaiheessa mun rinnalla).

 

Kaks asiaa oli mielessä, antakaa ruokaa ja sitten nukkumaan.

 

onnellisen helpottunut, että syntyi terve tyttö / poika ilman suurempia ongelmia

 

"luojan kiitos se on ohi"...Kyllä siinä itku pääsi silkasta uupumuksesta ja vauvan parkaisusta+näkemisestä. Mut se ihan eka aatos oli toi helpotus.

 

Mua väsytti niiiin paljon, että päähän ei mahtunut oikein mitään muuta.

 

Mä en ollut edes yhtään väsynyt! Tosin synnytys kesti vain vajaa neljä tuntia ja tapahtui päiväsaikaan, ei siis kauheeta valvaomista ennen.

 

Olin vaan hiivatin helpottunut, että 33 tuntia kestänyt helvetti oli ohi. En itekny, en mitenkään tuntenu jotain ihmeellistä euforiaa. Olin vaan väsyny ja nälkäinen. Mua tikattiin melkein tunti ja poika köllötti lakuun rinnalla, sitten omassa petissä. Tuijotin vain sitä ihmettä ja mietin, siinäkö hän nyt on. Viiden vuoden lapsettomuushoitojen tulos. Vasta muutaman tunnin unen jälkeen tuli ne onnen kyyneleet ja meni vihdoin jakeluu, että olen äiti. Alkuun taisin olla liian väsynyt. Poika on nyt pian vuoden ja kakkosta aletaan pian hoidoilla saamaan aikaiseksi. Luomusti meillä ei ole siihen mahdollisuutta, koska mulla on epämuodostuneet munasarjat. Munikisa tuotan kuitenkin, joten omilla soluilla voidaan raskaaksi tulla.

 

Olin sairaan väsynyt,nälissäni ja kaikki paikat oli kipeänä.Itkin kuin pikkulapsi.

 

Esikoisen jälkeen : mitä just tapahtu ( veivät suoraan teholle), minkähän näkönen meidän lapsi on?, päästiin näkemään ensimmäistä kertaa monen tunnin jälkeen synnytyksestä ja mitään muuta ei tiietty kun että on tyttö ja punanen tukka

Kakkosen jälkeen: Saanko mie mennä suihkuun, pliiis

 

muakaan ei suuremmin väsyttänyt vaikka olin aikasin herännyt.Lähinnä kans aatteli et siinäkö se nyt oli.."vai tommonen sieltä sit tuli."-oli varmaan se päälimmäinen ajatus.

 

Helpotus kun se tuska oli ohi, vauva jäi vähän sivuseikaksi aluksi kun iski valtava uupumus.
Sitten tutustuttiin paremmin kun sain levättyä =)

 

Mä taisin ajatella että koskas sitä saadaan aamupalaa, koko yö kun oli ähisty pöydällä. Ja ei muakaan itkettäny eikä naurattanu...

 

35 h puserruksen jälkeen ja tunnin heräämössä vietetyn sekavan ajan jälkeen mut kärrättiin perhehuoneeseen jossa mun tytär söi peiton kulmaa mun miehen sylissä ja sillä samalla hetkellä ajattelin että voisin tehdä saman vaikka heti uudestaan jos sieltä tollasia tulee

 

Sekava olotila, mitä tapahtui, hirveä kipu, päässä pyöri, mies piti kädestä kiinni ja siihen takerruin. Odotettiin tietoa selvisikö vauva hengissä, itkin ja pyysin särkylääkettä. Lääkkeen vaikuttamisen jälkeen kaikki utuista.

 

Omituisen tyhjä olo oli. Synnytys oli tosi nopea, en päässyt missään vaiheessa oikein mukaan siihen. Ajattelin vain että tässäkö se nyt oli? Lapset kerkisin nähdä vain vilaukselta kun lähtivät heitä viemään heti keskolaan. Miehen kanssa juteltiin siinä niitä näitä, juotiin kahvit ja mies lähti kotiin nukkumaan. Mä jouduin jäämään saliin vielä siksi aikaa kun punasolut tippuivat. Olin tyytyväinen kun kaikki oli sujunut hyvin ja pienillä vammoilla ja molemmat lapset jäivät henkiin

 

Joka kerta on ollut helpottunut olo, kun on saanut terveen lapsen rinnalle. Mun synnytykset ei ole olleet kovin tuskaisia ja olen ollut oikein hyvin voiva synnytysten jälkeen. Mua ei ole väsyttänyt yhtään pariin ekaan päivään synnytysten jälkeen (hormonit). Kotona on sitten huomannut tarvitsevansa unta ja uni on maistunut.

 

Nälkä, väsy ja luojan kiitos se on nyt ohi.
En itkeny mut kyl se tirpan pesulle ja kapalointiin anto oli vaikeeta (hittoako ne vie nyt jo sen natiaisen?)

 

nytkö se synty, nyt jo ja päästäkää minut nukkumaan ja viekää vauva pois.. ja ihan epätodellinen olo oli muutaman päivän.. hyvä kun uskalsin edes lastani koskea..

 

Ainut ajatus oli "Mä haluun suihkuun!"

 

Ekat ajatukset oli:
Onneks tää tuska on jo ohi!
Vittu ei ikinä enää!!
Täähän on ihan söpö!

 

ei siinä ehtinyt fiilistellä,kun vauvalla hengitys katkes ja seuraavaks mut kiidätettiin leikkuriin

 

En tiedä, varmaan vähän semmonen tyhjä olo et tässä se nyt on ja odotus on ohi. En oikeastaan edes muista aika meni siinä ihmetellessä pientä nyyttiä ja odotellessa et jos joskus päästäs osastolle.

 

Mun fiilikset oli kans, että tässäkö se nyt oli, ei tunnu siltä että olisi synnyttänyt. Eikä edes hirveästi väsyttänyt vaikka oli jo aamuyö

 

Mä olin ihan pihalla! En oikeen edes tajunnut kun kätilö käski nostamaan paitaa, että vauva pääsee rinnalle.

 

Itkin ja nuroin yhtäaikaa ja hoin jostakin syystä (?) 'poika, poika, poika' vakka tiedettiin kumpi tulosssa. Rankka ponnistusvaihe oli. Mutta äkkiä siitä sitten skarppinnuin.