harmailija
Te jotka olette eronneet lastenne isästä/äidistä, miksi erositte? Oliko joku asia viimeinen niitti, jonka jälkeen päätit ottaa eron? Oletko ollut tyytyväinen päätökseesi?
The titityy
Täydellinen yhteensopimattomuus.
Mies rauhallinen ja puhumaton, minä eläväinen ja tempperamenttinen.
Ei siitä mitään tullut vaikka kuinka yritettiin.
Suren eroa kovasti. :'(
Mies rauhallinen ja puhumaton, minä eläväinen ja tempperamenttinen.
Ei siitä mitään tullut vaikka kuinka yritettiin.
Suren eroa kovasti. :'(
narsisti
Minun ex on oikeasti maaailman narsistisin ihminen.
Kuvaa hänen luonnettaan viellä se että HÄN jätti minut ja laittoi eron minun syykseni!!!(en pettänyt, en huutanut.....Hoisin tyttömme yksin kun hän juoksi kavereilla, ostin kaiken, kun hän laittoi rahansa autoihin. yms.)
Kuvaa hänen luonnettaan viellä se että HÄN jätti minut ja laittoi eron minun syykseni!!!(en pettänyt, en huutanut.....Hoisin tyttömme yksin kun hän juoksi kavereilla, ostin kaiken, kun hän laittoi rahansa autoihin. yms.)
ellukka1
meillä just näin, mutta toivottavasti emme päädy eroon.Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
me erottiin jo kerran ennenkun tulin raskaaks (ei ollu suunniteltu raskaus) ja palattiin yhteen ja mun raskausaikana kaikki alko mennä suoraan sanottuna päin persettä.
exä on ihmisenä äärettömän vaikee. mikään ei koskaan oo sen syy/vika,se ei koskaan tee virheitä,kaikki oli mun syytä auton hajoamisesta vessan homevaurioon ja ihan kaikki. se oli vaan niin kamalaa se yhdessäolo,et ei ollu vaihtoehtoja. mä en halunnu et meidän poika joutuu elään sellasessa helvetissä. exä kielsi mua olemasta ystävieni kanssa,se on kuulema lapsellista kun on parisuhteessa.
musta tuli tosi masentunu ja alistettu.
muutin pojan kanssa pois ja se oli elämäni paras päätös. vaikka exä tänä päivänäkin saa mun sappeni kiehuun niin en edes muista koska oltais tultu näin hyvin toimeen. varmaan ennenku pilattii meidän ystävyys seurustelulla.. :ashamed:
exä on ihmisenä äärettömän vaikee. mikään ei koskaan oo sen syy/vika,se ei koskaan tee virheitä,kaikki oli mun syytä auton hajoamisesta vessan homevaurioon ja ihan kaikki. se oli vaan niin kamalaa se yhdessäolo,et ei ollu vaihtoehtoja. mä en halunnu et meidän poika joutuu elään sellasessa helvetissä. exä kielsi mua olemasta ystävieni kanssa,se on kuulema lapsellista kun on parisuhteessa.
musta tuli tosi masentunu ja alistettu.
muutin pojan kanssa pois ja se oli elämäni paras päätös. vaikka exä tänä päivänäkin saa mun sappeni kiehuun niin en edes muista koska oltais tultu näin hyvin toimeen. varmaan ennenku pilattii meidän ystävyys seurustelulla.. :ashamed:
Ex-siippani ei ole lapseni isä, mutta erosin perheväkivallan takia. Kerran kun sain kunnolla turpaani, se riitti. Taustalla oli myös henkistä väkivaltaa.
Mä en rakastanut exää. Alunperinki mentiin vääristä syistä yhteen, siis ex halusi kovasti ja puhui mut ympäri, ja minä kilttinä ihmisenä sitten ajattelin, että kun tuo niin kovasti haluaa niin kai mun pitää sen kans olla. Todella typerää. Muutenki ex oli todella taitava manipuloimaan ja puhumaan, se sai aina jotenki kaiken näyttämään siltä, että vika on minussa, minä oon tyhmä enkä tajua, valitan vaan ja oon tyytymätön. Ex oli hyvä suustaan, mutta valitettavasti käytti taitoaan väärin; haukkui ja pilkkasi mulle tärkeitä asioita ja ihmisiä ja loukkasi mua siinä samalla.
Loppuajasta, kun ex kasvoi ja aikuistui, hän kyllä muuttui ihan kivaksi ihmiseksi, mutta ei meidän välillä mitään rakkautta ollut. Me oltiin vähän niinku sisko ja sen veli... Ei mitään intohimoa, ei seksiä. En mä semmoista liittoa halunnut! En koskaan tuntenut itteeni naiseksi, en saanut kiitosta enkä kehuja, en silityksiä enkä mitään muutakaan leperrystä - ja niitä mä halusin.
Ollaan exän kanssa hyvissä väleissä, ja hänkin on nykyään ihan tyytyväinen meidän eroon. Molemmilla on nyt sellainen kumppani, jonka kanssa on parempi olla.
Loppuajasta, kun ex kasvoi ja aikuistui, hän kyllä muuttui ihan kivaksi ihmiseksi, mutta ei meidän välillä mitään rakkautta ollut. Me oltiin vähän niinku sisko ja sen veli... Ei mitään intohimoa, ei seksiä. En mä semmoista liittoa halunnut! En koskaan tuntenut itteeni naiseksi, en saanut kiitosta enkä kehuja, en silityksiä enkä mitään muutakaan leperrystä - ja niitä mä halusin.
Ollaan exän kanssa hyvissä väleissä, ja hänkin on nykyään ihan tyytyväinen meidän eroon. Molemmilla on nyt sellainen kumppani, jonka kanssa on parempi olla.
triplamama
syitä on paljon, ihan arkipäivän toimintatavoista elämänarvoihin. viimeisiä niittejäkin oli monta...huoh, ei näitä voi selittää tuntemattomille. eikä syitä voi monestikaan listata, koska kokonaisuus ratkaisee. haudoin eroa vuosia.
triplamama
ainiin, olen ollut erittäin tyytväinen eroon! kuin oisi iso kivi rinnalta puonnu. elämäni paras päätös.
Mies halus olla vapaa |O Näin jälkeenpäin ajateltuna ei kai meilla kovin kummosesti ollu menny pitkään aikaan... Mies teki paljon töitä ja sitä rataa... Joo tein mäkin töitä mutta harvemmin...
Viikko sen jälkeen kun ilmotti että haluaa erota oli eropaperit odottamassa keittiön pöydällä... Se sitten riitti mulle... Olishan sitä voinu asumiseroa kokeilla ja kattoo miten lähtee toimimaan, mutta kun kerta nuin päätti niin takas ei ollu tulemista... Kyl se vielä jonkun ajan päästä kysy että ottasinko takas |O Asu siis vielä kotona reilu pari kuukautta sen jälkeen kun ilmotti erosta, enneku sai oman kämpän...
Viikko sen jälkeen kun ilmotti että haluaa erota oli eropaperit odottamassa keittiön pöydällä... Se sitten riitti mulle... Olishan sitä voinu asumiseroa kokeilla ja kattoo miten lähtee toimimaan, mutta kun kerta nuin päätti niin takas ei ollu tulemista... Kyl se vielä jonkun ajan päästä kysy että ottasinko takas |O Asu siis vielä kotona reilu pari kuukautta sen jälkeen kun ilmotti erosta, enneku sai oman kämpän...
MySelene
mies oli (ja on vieläkin) idiootti. itsekäs paska. |O sori purkaus... :ashamed: vaikka erosimme niin eroon ei silti pääse ku on yhteisiä lapsia. kärsin koko ajan ja aika usein mietin muuttoa pois.
vieras
meillä oli juuri näin mutta en kadu eroani...Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
nyt on uusi mies ja yksi yhteinen lapsi, mieheni välittää myös minun lapsistani kuin omistaan ja elämä hymyilee
