G: elämäntilanne ekan lapsen syntyessä

\

Vuokra 350?/kk, kävi todella hyvä tuuri talon kanssa. Puulämmitys, puu saadaan suhteilla ilmatteeksi. Sähköön ehkä 50?/kk, autoon 100?, ruokaan ehkä max. 200?/kk (kissa mukaan luettuna, 10kg kananruokasäkki maksaa alle 10? ja kestää iäisyyden, vaikka nautiskelevatkin lähinnä tähteillä)

Välillä on tietysti muitakin menoja, mutta välillä on myös muita tuloja kun mies tai minä päivän töissä auttamassa siellä sun täällä, lapsilisäkin vielä (vaikkei se nyt paljoa ole).

Asutaan Belgiassa, mutta käytännössä ruoka yms. kustannukset on samaa tasoa kuin Suomessa. Tilataan suuri osa ruoista kavereiden kanssa kimppatilauksena tukusta, kuivamuonat, mehut yms. Näin säästää aika ison osan ruokakuluista.
Lisäksi leivon lähes kaikki leivät yms. itse, eikä valmisruokiin tule juuri koskettua.

Nii-in... joskus tulee ihmeteltyä miten ihmisillä Ei ole rahaa? Loppupeleissä ei sitä ihminen niin paljoa tarvitse ruoan ja asunnon lisäksi (pari hyvää ystävää niin pysyy vielä järjissäänkin

Suomessa vuokra-asuminen on todella kallista. Meillä nelihenkinen perhe, kt-kolmio, vuokra yli 600+ vesi+sähkö.

 

Epäonnekas;miksi sosku ei auta kämpän hommaamisessa?Mitä perusteita niillä mukamas on asialle?Pidä sitkeesti puolesi!

 

\

Epäonnekas;miksi sosku ei auta kämpän hommaamisessa?Mitä perusteita niillä mukamas on asialle?Pidä sitkeesti puolesi!

Eivät anna kunnon syytä. Sanovat vaan, että jos mulla olisi kämppä saisin heiltä apua, mutta kun ei ole.
Asun vanhusten luona väliaikaisesti. Mutta tätä ei voi sanoa elämäksi. En voi vapaasti kuitenkaan elää, niin kuin haluaisin ja olen sentään jo aikuinen ihminen.
Vanhuksilla ei ole mua varaa auttaa. Itellä tulot 375egee/kk. Eivätkä edes ole enää elatusvelvollisia.
Täälä missä asun on sossun toimet ihan ihmeellisii. Oon jo ajatellu vaihtaa paikkakuntaa, jossa saisi oikeudenmukaisen kohtelun.
Oon kauheen paineen alla ja kärsin masennuksesta. Mutta tässä kaupungissa ei apua saa. Pitäisi olla tapajuoppo tai nisti, ennen kuin sossusta mitään saa.

 

Epäonnekas,mulla oli aikoinaan samantyyppinen tilanne,sossu kieltäytyi auttamasta takuuvuokran kanssa. Kun sit mainitsin olevani raskaana niin johan muuttu ääni kellossa,lääkärintodistuksen sanoivat haluavansa ja sit kuulemma onnistuu!
Kyseinen sossun setä oli menny laulamaan raskaudestani äidilleni joka sai raivarin,ei hyväksyny sitä.Miesystävä oli just jättäny ja siinä meni äipänkin kanssa välit,mutta enpä sitä ihmistä kaipaakaan. JA OLIN 23 VEE KUN KAIKKI TÄÄ TAPAHTUI!!!!!!!
Onneksi mulla järjestyi asiat sit muulla tavoin.Luonto päätti itse viisaudessaan etten oo valmis äidiksi,sain työpaikan ja pomo auttoi takuuvuokran maksussa,hänelle sit pikkuhiljaa makselin takas.
Tuo kaikki tuntuu nykyään vaan pahalta unelta,mutta elämä on järjestyny omia teitään.
Nyt on esikoinen tulossa, vuokra-asunto miehen kanssa ja yhdesti kun jouduttiin käymään sossussa niin apua saatiin,nimenomaan vauvahankintoihin. ENKÄ ole äitini kanssa tekemisissä.

Mutta;PIDÄ PUOLESI!!!!!Sossu EI VOI kohdella sua noin,käsittääkseni ainakaan kun on beibi tulossa!!Jos vielä raskaustodistuksen jälkeenkin tulee kitinää,TEE VALITUS päätöksestä.Voimia! ':hug:'

Ja ihan mielenkiinnosta,millä paikkakunnalla sossun toiminta on tommosta???

 

kun poika syntyi, oltiin molemmat 19v. Mies opiskeli ja minä olin juuri saanut valkolakin, asuttiin vuokrakolmiossa. Ja kyllä, sossusta saatiin vaihtelevasti toimeentulotukea tuolloin. Niistä ajoista on kulunut noin 1,5v. ja minä nyt opiskelijana ja mies intissä. Edelleen asutaan vuokrakolmiossa.

 

Meidän vauvelun syntyessä keväällä olen itse 24v ja avopuoliso 27v. Valmistuin viime jouluna ja työttömänä olen ollut sen jälkeen. Mies vakituisessa työssä. Asutaan omakotitalossa maalla ja meillä on yksi koira.

 

\

Epäonnekas,mulla oli aikoinaan samantyyppinen tilanne,sossu kieltäytyi auttamasta takuuvuokran kanssa. Kun sit mainitsin olevani raskaana niin johan muuttu ääni kellossa,lääkärintodistuksen sanoivat haluavansa ja sit kuulemma onnistuu!
Kyseinen sossun setä oli menny laulamaan raskaudestani äidilleni joka sai raivarin,ei hyväksyny sitä.Miesystävä oli just jättäny ja siinä meni äipänkin kanssa välit,mutta enpä sitä ihmistä kaipaakaan. JA OLIN 23 VEE KUN KAIKKI TÄÄ TAPAHTUI!!!!!!!
Onneksi mulla järjestyi asiat sit muulla tavoin.Luonto päätti itse viisaudessaan etten oo valmis äidiksi,sain työpaikan ja pomo auttoi takuuvuokran maksussa,hänelle sit pikkuhiljaa makselin takas.
Tuo kaikki tuntuu nykyään vaan pahalta unelta,mutta elämä on järjestyny omia teitään.
Nyt on esikoinen tulossa, vuokra-asunto miehen kanssa ja yhdesti kun jouduttiin käymään sossussa niin apua saatiin,nimenomaan vauvahankintoihin. ENKÄ ole äitini kanssa tekemisissä.

Mutta;PIDÄ PUOLESI!!!!!Sossu EI VOI kohdella sua noin,käsittääkseni ainakaan kun on beibi tulossa!!Jos vielä raskaustodistuksen jälkeenkin tulee kitinää,TEE VALITUS päätöksestä.Voimia! ':hug:'

Ja ihan mielenkiinnosta,millä paikkakunnalla sossun toiminta on tommosta???

Juu...tietävät raskaudesta, mutta silti ei! Ei kuulu heidän toimintamalliin...
Kurikassa ollaan.
Viime vuonna yritin kanssa saada kämppää sieltä, eikä onnistunu. Nyt yritin uudestaan, kun ajattelin, että ei ne voi kieltäytyä kun on vauva tulossa. Mutta luulin väärin! Täällä on se sossun johtaja sellanenki mulkvisti että...
Mulla alkaa äiteen kanssa menee sukset ristiin...riitoja tulee pikku asioista joka päivä.

En tiedä mihin valittaisin. Mulla ei ole hajuakaan tästä sossun johtoportaasta tai muustakaan, minne pitäisi valitukset laittaa...

 

Sun pitäis saada kaikki päätökset sieltä kirjallisena,ja niissä mukana valitusohjeet.
Tiedän kyllä yhden paikkakunnan jossa toimeentulopäätösten kanssa toimitaan lainvastaisesti,harmi ettei siellä oo ihmiset saaneet äläkkää aikaan..
Mutta.Siis varaat ajan,selvität tilanteen ja kaikki mitä sanovat,pyydät paperille,sulla on siihen oikeus.Sen jälkeen otat yhteyttä oikeusaputoimistoon.
On aivan ymmärrettävää että tuo tilanne alkaa kiristämään teidän välejä.Nyt alat TAISTELLA omien ja lapsesi oikeuksien puolesta!!Pyydä äidiltäsi apua sosiaalitoimiston kanssa asioimisessa,se hyödyttää lopulta häntäkin.
Ja ilmoittele miten menee.

 

23, naimisissa...asutaan omakotitalossa.ja koirakin liittyi mukaan=)

 

Esikoista odotellaan syntyväksi n.kuukauden päästä.. Eli ikää mulla on 26 vee, miehellä vuos vähemmän. Molemmilla vakkariduuni ja asuntolainaa n. 140 000.. B) Että mukavasti menee, nyt vaan odotellaan!

 

Meidän tilanne 4 vuotta sitten:

Mie sekä mies 22v
Molemmilla työpaikka, miulla vaki, mutt osa-aikatyö ja miehellä määräaikainen (joka myöh. vakinaistettii)
1½ vuotta oltiin asuttu omassa okt:ssa

 

esikoinen syntyi 11/05 ja tilanne oli seuraava

muutimme omakotitaloon tasan 1kk ennen vauvan syntymää
minä vakkarityössä
mies oli juuri irtisanonut itseensä ja etsiskeli uutta työpaikkaa
auto ja moottoripyörä
kaksi kissa ja pupu

 

Minulla ikää 23v miehellä 27v... Asutaan omakotitalossa!!! Miehellä vakkarityö ja mulla määräaikainen... Ekaa odotellaan syntyväksi huhtikuun puolella!!!

 

Olin lapsen syntyessä juuri täyttänyt 24.Mies oli samanikäinen.Seurusteltu silloin reilu 7 vuotta joista naimisissa 2.Asuttiin ja asutaan edelleen omassa(pankin =) )rivarikolmiossa,lemmikkinä kissa.Itse edelleen äikkärillä ja toihin ens syksynä samaan työhön missä ollut jo 5 vuotta its. ammatin harjoittajana,miehellä myös vakkariduuni.Ja meillä on auto(mistä myös paljo velkaa..)haaveissa vielä 1 lapsi ja muutto isompaan asuntoon.Ei vaan huvittais ottaa hirveetä lainaa toiseen perään..mut elämä on....ei sitä mitään saakkaan jos ei yritä!

 

Meillä elämäntilanne tämä kun poika syntyi:
Minulla vakituinen työpaikka sairaanhoitajana ja mies melkein valmis Diplomi-insinööri. Ikää oli minulla 25v. miehellä 24v. Oma rivarikolmio. Oma auto ja koira.

 

Esikkoa odotellaan. Itse olen 20v. Mies (25v.) sai juuri vakipaikan töistä, itse kerkesin juuri valmistua maalariksi keväällä 2005. Kesän kerkesin olla ns. oman alan hommissa (rautakaupassa kesälomittajana) ja raskausaikana sitten työharjoittelussa päiväkodilla ja kukkakaupassa. Oma auto on, vuokrakaksiossa asutaan kera kahden kissan.

-Piipero ja masuasukki 39+3-

 

Ollaan raskausviikolla 31 +7. Mies 27v. vakituisessa virassa valtiolla. Minä 28v. ja myös vakituisessa työssä yksityisellä. Ostettiin vanha omakotitalo viime kesällä , jota nyt ahkerasti rempattu. Pitäisi valmistua ennen vaavin tuloa =) . Onnellisia ollaan edelleen. Ollaan tunnettu toisemme yli puolet elämästämme ja toivottavasti onni jatkuu vastaisuudessakin.Rahalla ja mammonalla emme onnea saa, vaan tärkeintä on rakkaus ja toistemme arvostaminen. Elämme melko vaatimattomasti, mutta emme kaipaakaan purjeveneitä tai muita rahareikiä täydentämään elämäämme. Tärkeintä on että saamme taattua turvallisen elämän vaaville ja itsellemme.

 

poitsun syntyessä naimisissa kolmatta vuotta,oma kolmio kerrostalossa ikää 25 ja 26..ai nii ja iguaani

 

..ja vakkariduunit..