G: Ajatuksesi rakkaudesta, parisuhteesta ja pettämisestä ennen kuin olit koskaan seurustellut?

[SuhmuranSandra]

Olisi hyvä muistaa, että on myös olemassa niitä ihmisiä, jotka pystyvät jo varhain sanomaan, että eivät koskaan petä...se ei kuitenkaan tarkoita etteikö voisi tulla tilanteita/kiusauksia, jolloin tekisi mieli pettää. Ihminen voi oppia asioita myös seuraamalla toisten tekemiä virheitä, jolloin niiltä haluaa itse välttyä.

Mutta suurin osa näistä "elämän erheistä" et itse koettaja elettävä..Tekemällä oppii..Enkä mä nyt tarkota, et vaan pettämällä oppii (ehkä) oleen pettämättä. Vaan elämään yleensäkkin.

 

[Miuski harmailee]

Mä muistan ajatelleeni, että en varmasti kestä miestä kokoajan pyörimässä jaloissa ja ajattelinkin ottavani jonkun merimiehen tms. joka olisi pitkiä aikoja reissuillaan.

Ja nyt menee hermot, jos miehellä useampana päivänä peräkkäin menee työssä myöhään *virn*

 

[marikki]

Mie ajattelin niin, että sen kundin kaa alan seurustella niin se on sit tuleva mieheni jonka kaa meen naimisiin ja perustan perheen. Ja olin vakaasti päättäny että seksiä ei ennen avioliittoa. Ja pettäminen on syntiä.

No seurustella aloin 21 vuotiaana. Seksi tuli kuvioihin ennen avioliittoa. Tämän miehen kanssa olen nyt naimisissa ja lapsiakin on ja olen onnellinen. Enkä vois kuvitellakaan pettäväni rakastani.

 

[Kylkiluu]

Lapsuudenkodissani sain seurata läheltä todella raadollista liittoa, jossa toinen osapuoli nöyryytti toista henkisesti ja fyysisesti vuosikaudet, ryyppäsi ja kävi myös useasti vieraissa. Muistan miten pahalta isäni käytös tuntui ja etenkin vieraissa käynnin koin erittäin loukkaavana äitiäni kohtaan. Muistan luoneeni jo varhain mieleeni täysin päinvastaisen ihannekuvan rakkaudesta ja avioliitosta, jossa rakkaus ja epäitsekkyys kukoistaa vuodesta toiseen, puolisot kunnioittavat aidosti toisiaan ja huolehtivat yhdessä yhteisestä jälkikasvusta ja kodista. Tällaista elämää toivoin itselleni todella kovasti ja odotin päivää, jolloin perhehelvettimme päättyy. Ja päättyihän se vanhempieni avioliitto lopulta ollessani 13-vuotias, mikä varmasti pelasti äitimme ja meidät lapset vakavilta mielenterveyden ongelmilta.

Ennen seurustelun aloittamista minulla oli jollakin tavalla ristiriitainen kuva parisuhteesta. Toisaalta tiesin, että on mahdollista elää myös onnellisesti yhdessä vanhuudenpäiviin saakka, mutta elämän raadollisuus sai tuon ihannekuvan näyttämään jotenkin epätodelliselta ja naiivilta. Toivoin vain joskus löytäväni luotettavan miehen, jonka kanssa voisin rakentaa tasapainoisen elämän, aivan isäni ja äitini avioliiton vastakohdan.

21-vuotiaana löysin hänet :heart:

 

[joSSSu]

jaaa...a mie alotin seurustelun aika nuorena. enpä tosin arvannut että ihmistä voi rakastaa ja vihata täysillä yhtäaikaa. luulin aina et se on se rakkaus vaan et heti kun tulee viha kuvioihin niin erotaan, mut ei, käsikädessähän ne tallaa...

 

[Dietorelle]

Aloitin seurustelun 13vuotiaana. Mutta luulen että minulla oli lähinnä aika karu kuva suhteista. ei mitään ihania romanttisia satuja. silloin jopa varmaan luulin että kaikki miehet voivat pettää ja ei niihin voi täysin luottaa. Mutta sitten kohtasin mieheni ja kasvoin aikuiseksi ja huomasin että ovi niihin ,on niitä ihaniakin yksilöitä jotka näkee ja haluu vaan sut :heart:
tietenkin ymmärrän että ihmiset ovat vain ihmisiä joten virheitä voi tapahtua.

 

[tiu tau tulkku]

Hei kiitoksia kaikille, jotka vastasivat, kuitenkin tunneasioista kyse ja olette avoimesti niistä kertoneet :flower: :hug:

Kai se sitten niin on, että toisinaan toiveet toteutuvat, mutta taas toisinan kaikki ei mene ihan just niinkuin on suunnitellut... vaan sellaistahan se, elämä.

Kiitos vielä kerran =)

 

[Huspati Huta]

Minä en oikein muista. Olen seurustellut 14-vuotiaasta asti ja ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti 4 vuotta.

 

[Rouva Räpylä]

En mä ole osannut ajatella suurempia rakkaudesta tai parisuhteesta ennen ku aloin seurustella. Lähinnä mä ajattelin, että on varmaan ihanaa ku on joku kenelle voi kertoa kaiken ja istua sylissä Ja sellaisen mä sainkin (ja paljo muutaki).

Pettämisestä mä olen tietysti ajatellut aina, etten petä. Hyvänen aika miksi kukaan ajattelis etukäteen että seuraavaa poikaystävääni varmasti petän? Ja niin mä ajattelen edelleen, etten petä, koska mä rakastan miestäni.