Fyysinen kuntosi heti synnytyksen jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tajuttoman väsynyt, annoinkin vauvan heti ekaksi yöksi hoitajien huoneeseen kun meinasin tulla hulluksi vauvan itkusta. Pari päivää meni ja helpotti. Kovin kipeä en ollut.
 
Ekan lapsen synnytyksessä menetin verta 4,2 l ja hb oli alimmillaan 39. Ekan yön olin teholla saamassa lisää verta. Seuraavana päivänä kyllä jalkeilla jo ja suht. voimissani.

Toisen synnytyksen jälkeen vointi oli heti hyvä.
 
Esikoisesta olin rättiväsynyt, selkäni oli tosi kipeä ja joku hermo oli puristuksissa siten että toinen jalkani meinasi jatkuvasti pettää alta. Mutta fiilis oli hyvä kuitenkin.

Kuopuksen synnytettyäni olin elämäni kunnossa. Energisempi kuin ikinä ennen sitä tai koskaan sen jälkeen :D. Olisin voinut juosta maratonin. Hypin ja pompin, siivosin synnytysvuoteestani lakanatkin pesuun ennen kun siivooja ehti paikalle.
 
Ekaa ja tokaa odottaessa mulla ei ole ollut omaa hevosta.
Ostin tuon hevoseni kolmannen raskauden loppuvaiheissa. Silloin en ratsastanut ollenkaan (itseasiassa edes kokeillut hevosta kun kaupat tehtiin), koska en ollut koko raskautta ratsastanut säännöllisesti ja ko. hevonen oli mulle uusi tuttavuus.

Neljännen raskauden ratsastin käytännössä loppuun asti, viikolla 38 painelin vielä reippaan maastolenkin, tyttö syntyi 39+0.

OK. Mietin tuota kun itse aikoinaan ratsastanut halki raskauksien ja samoin vaikuttavat muutkin lähitalleilla käyvät äidit tekevän.
Taannoin kuitenkin törmäsin ihmiseen, joka oikeasti ja vilpittömästi kauhistui jo ajatusta.
 
2 tuntia synnytyksestä kävin jo kahviossa kahvilla ystäväni kanssa joka oli osastojaksolla samassa sairaalassa synnytykseni aikaan. Väsynyt olin, mutta mitään muuta vaikutusta ei sit ollutkaan. Yksi pieni nirhauma tuli vaan synnytyksessä. Hb oli synnytyksen jälkeen muistaakseni jotain 140 luokkaa.
 
OK. Mietin tuota kun itse aikoinaan ratsastanut halki raskauksien ja samoin vaikuttavat muutkin lähitalleilla käyvät äidit tekevän.
Taannoin kuitenkin törmäsin ihmiseen, joka oikeasti ja vilpittömästi kauhistui jo ajatusta.

Tiedän monenkin kauhistuvan, olen asiasta palstallakin vääntänyt joskus.
Lääkärin suositus ihan sanasta sanaan oli, että jos tunnen hevoseni ja menen oman oloni mukaan, niin "viikolle 25 voi ratsastaa normaalisti, ja sen jälkeen sitten putoamatta, istukan irtoamisen riskin takia."
Koska koin siinä vaiheessa jo tuntevani hevoseni, laskeskelin että todennäköisemmin rikon itseni esim. autoillessani kauppaan tai kuistin portaissa kompastumalla, kuin tammani selästä putoamalla.
 
Molempien synnytysten jälkeen olin mitä parhaimmassa kunnossa saman tien. Mitä nyt alapäätä särki ja tikkejä kiristeli hetken aikaa. Iski oikein pieni paniikkikin jossain vaiheessa että olenko nyt pilannut sisäelimeni rehkimällä liian kovaa ja liian aikaisin.
 
Hyvässä kunnossa olin aika pian. Synnytin alakautta ja kaikki meni hyvin eikä mitään pahija repeämiä. Pystyin jo seuraavana päivänä istumaan ilman mitään apuvälineitä ja kun tyttö oli 4 vrk:n ikäinen käytiin miehen kanssa pienellä rauhallisella vaunulenkillä (noin kilometri). Hikoilua kesti pari viikkoa ja olin jo muutaman viikon päästä samoissa painolukemissa kuin ennen raskautta, vaikka söin kuin hevonen. Imetys teki tehtäväänsä. Sanoinkin jollekin viikko synnytyksen jälkeen, että ei kyllä yhtään tunnu siltä, että viikko sitten musta on tullut reilu nelikiloinen vauva ulos. :D
 
Mä olin esikoisen "jäljiltä" ihan sippi, kaikkia lihaksia särki kun ponnistusvaiheessa oli kädetkin apuna ja alapää oli ihan hellänä, kolmeen viikkoon en voinut laittaa yhtään verkkareja tiukempia housuja jalkaan. Lisäksi olin väsynyt ja henkisesti hämmentynyt. Mies työnsi minua sairaalassa 2-3 päivää rullatuolilla kun piti reissata lastenklinikalle sitä alikäytävää.

Mutta toisen kanssa olin heti kuin ei mitään ainakin kunnon puolesta, ehkei taas ne tiukat housut heti innostaneet. En mä mitään raskasta olis halunnut tehdä, mut en mä tee muulloinkaan pahemmin :)
 
[QUOTE="Halikatti";23027628]Mä olin esikoisen "jäljiltä" ihan sippi, kaikkia lihaksia särki kun ponnistusvaiheessa oli kädetkin apuna ja alapää oli ihan hellänä, kolmeen viikkoon en voinut laittaa yhtään verkkareja tiukempia housuja jalkaan. Lisäksi olin väsynyt ja henkisesti hämmentynyt. Mies työnsi minua sairaalassa 2-3 päivää rullatuolilla kun piti reissata lastenklinikalle sitä alikäytävää.

Mutta toisen kanssa olin heti kuin ei mitään ainakin kunnon puolesta, ehkei taas ne tiukat housut heti innostaneet. En mä mitään raskasta olis halunnut tehdä, mut en mä tee muulloinkaan pahemmin :)[/QUOTE]

Mitä hittoa, en ole ikinä kuullut moisesta, muuta kuin sektion jäljiltä. :O
Mitä sulle kävi vai onko kipukynnyksesi vaan niin surkea?
 
Ensimmäisestä makasin 10 viikkoa sairaalassa ja synnytys kesti pitkään. Olin tosi väsynyt ja huonossa kunnossa monta viikkoa ja tarvitsin todellakin lepoa vielä synnytyksen jälkeen. Lisäksi kun oksentelu oli raskaudessa viikot 6-20 ja 27-35 eli synnytykseen saakka niin se verotti voimia, painoa, lihasmassaa jne. yhdessä pakkolveon kanssa. Lihakset oli tosi heikossa kunnossa.

Toinen synnytys kesti kaikkinensa rapiat 2 tuntia josta olin salissa huimat 13min. Istukan synnytettyäni ja vauvaa hetken nuuhkittuani kävin omin voimin suihkussa (ekan synnytyksen jälkeen hoitaja oli apuna) ja kotiin olisin voinut lähteä samantien. Toki aina hormonihuurutkin on olleet sellaiset että olisi voinut valvoa vaikka päiväkausia. Mutta 2vrk synnytyksestä päästiin kotiin ja seuraavana aamuna normaalisti esikoisen kanssa läheiseen puistoon jonne matkaa 1km suuntaansa; vauva vaunuissa ja 2v8kk:n ikäinen esikoinen pyörällä. Myös tässä raskaudessa pahoinvointi samoin kuin ekassa, mutta kesti viikolle 39+ eli synnytykseen.

Kolmas meni pahoinvoinnin osalta samoin mutta eka jakso kesti viikolle 24 ja alkoi uudestaan viikolla 29. Kesti viikolle 39+. Synnytys kesti melkein 7 tuntia mutta sen jälkeen oli taas samanlainen olo kuin toisellakin kertaa eli kotiin vain. Lähdimmekin seuraavana aamuna kotiin ja kotona ihan normihommat kahden isomman kanssa, mies ei voinut jäädä heti lomalle.

Nyt odotan neljättä ja toivon kyllä hieman samanlaista syöksysynnytystä kuin toinen oli. Ihan ehdottomasti paras synnytys suurimmaksi osaksi nopeutensa vuoksi! Pahoinvoinnin toivon loppuvan muutaman viikon sisällä (nyt viikkoja 18 ja oksennan edelleen 5-10krt/vrk). Tytöistä oksentelu loppui viikolla 20, pojasta 24 joten saa nähdä onko vielä reilu 2 viikkoa vai reilu 6 viikkoa.
 
Molemmista synnytyksistä mut on rullattu pyörätuolilla osastolle; ekalla kerralla suutuin koska olisin halunnut että mun oltais viety sängyssä (olo oli kurja ja muhun sattui niin paljon ettei ikinä ennen ole sattunut) ja kuopuksen synnytyksen jälkeen loukkaannuin koska olisin halunnut kävellä osastolle, se olis ollut mukavaa verryttelyä.

:laugh:
 
ihmisessä on verta kaikenkaikkiaan n. 4 litraa. Valuit siis kuiviin?

No höh, miksi joku on aina epäilemässä näitä massiivisia verenvuotoja. Itse menetin 5,5 l ja tuntuu tosi pahalta, kun joku epäilee todenmukaisuutta, se kun ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Kuten "kätilö" tuolla aiemmin totesi, yli 10 litran vuotokin on mahdollinen. Suurin tuttavapiirissä ollut verenvuoto oli 15 l - ja äiti selvisi.
 
Olin hyvässä kunnossa. Omasta mielestäni ihan elämäni kunnossa, mutta nyt jälkeenpäin mietittynä olin kuitenkin valvonut kaksi edellistä yötä, vaikka synnytys itsessään on merkattu lyhyeksi: 3h20min. Viikko synnytyksen jälkeen olin nopeasti kaupoilla käymässä, ja kun menin rappusia ylös alas ja kiireellä, kyllä huomasi etten nyt ihan kunnossa kuitenkaan ollut. Onhan se rankka kokemus.

Fyysisesti siis kuitenkin olin todella hyvässä kunnossa moneen muuhun verrattuna, mutta minä halusinkin henkistä toipumisaikaa ja rauhaa.
 
[QUOTE="ööö";23027647]Mitä hittoa, en ole ikinä kuullut moisesta, muuta kuin sektion jäljiltä. :O
Mitä sulle kävi vai onko kipukynnyksesi vaan niin surkea?[/QUOTE]

Siis mikä siinä oli ihmeellistä? Olin heikkona joo lihasten osalta ja mullakin meni verta kans yli litra, vaikutti kai sekin oloon, vai se että alapääsärkyä kesti 3 viikkoa vai...?
 
Fyysinen kuntoni oli huono johtuen siitä, etten pystynyt liikkumaan juuri lainkaan raskausaikana. Synnytyksen jälkeen vaunulenkillä kävellessä tuntui pitkään painetta alapäässä ja kävely oli hankalaa.
 

Yhteistyössä