Fyysinen kuntosi heti synnytyksen jälkeen?

["vieras"]

3-6 synnytyksestä heti. Oon ajanut samalla viikolla esim. polkupyörällä.
Ekassa ja tokassa tehtiin 90-luvun tapaan välilihan leikkaus, joten sen paraneminen täysin vei 1-2 viikkoon.

 

[V]

Esikoisen synnytyksen jälkeen ei tullut kertaakaan mieleen, että tarvisin jotai pehmustetta alle. Hieman väsynyt olin valvomisesta, verenhukasta ja kuumeesta joka nousi kesken synnytyksen. Muutama päivä kotiutumisen jälkeen kävin anopin kanssa shoppailemassa (lapsi sen ajan isin kanssa kotona) ja koiran kans kävin iha normaalisti lenkillä. Henkinen puoli onkin sitten ihan toinen juttu - synnytyksen jälkeinen masennus :/

Toisen synnytyksen jälkeen halusin jo seuraavana päivänä kotiin ja osastolla oli tylsää :/ haahuilin vauvan kanssa käytävillä (vauva kantopussissa muutama tunti synnytyksestä) ja kävin kahviossa ostamaaaa herkkuja..taisimpa ottaa lakanatkin sängystä kotiutumispäivänä ja muutenkin hoitajien kauhuksi siellä siivoilin. Elämäni kunnossa siis olin fyysisesti, mutta muutama kuukausi synnytyksestä sairastuin uudelleen masennukseen

 

[Freiya]

[QUOTE="ööö";23027647]Mitä hittoa, en ole ikinä kuullut moisesta, muuta kuin sektion jäljiltä. :O
Mitä sulle kävi vai onko kipukynnyksesi vaan niin surkea?[/QUOTE]

Olinhan mäki pyörätuolissa 3 päivää ja nukuin 18 tuntia vuorokaudesta esikoisen synnytyksen jälkeen.
Ja mulla siis meni monta kuukautta ennenkuin pystyin istumaan normaalisti ja käymään vessassa normaalisti ja viikkoja ennenkuin pystyin kävelemään selkä suorassa...

 

["vieraana"]

Ensimmäisen kohdalla en pystynyt istumaan liki kuukauteen. Vessassa en pystynyt käymään itkemättä jne. Olo oli muutenkin todella heikko ja sain pahan kohtutulehduksen eli en edes olisi tässä, josko eleltäis "entisaikoja".

Tokan kohdalla oli kyllä sellainen olo, että ois voinut heti tehdä mitä vaan. Ihan niinku ei olis synnyttänytkään

 

[Leukistinen aksolotli]

Ekan jälkeen mä olin menettänyt aika paljon verta ja olin tosi kalpea. Mun oli vaikea kävellä, mutta kyllä mä pystyin. Istuminen sattu.

Tokan jälkeen olin ihan hyvässä kunnossa, kävelin ja istuin helposti.

Mutta mä olin molempien jälkeen ihan tajuttoman väsynyt, mua nukutti ja väsytti. Lisäksi mua itketti. Ehkä se itkuisuus ja ne hormonit oli syy, miksi jotkut vieraat otti hieman kupolista. Mua sai kumminkin tulla katsomaan, eikä mitään välikohtauksia sattunut, vaan vierailut meni hyvin. Töihin musta ei ois ollut, mutta en mä muutenkaan ole mikään emäntätyyppinen. Olisin luultavasti kuollut jo lapsena, jos olisin syntynyt parisataavuotta sitten.

 

[vatruska]

Molemmat synnytykset meni hyvin ja olisin voinut kävellä kotiin samana iltana jos vain se olisi sopinut. Mutta piti odotella sitä lääkärin tarkistusta molemmilla kerroilla.

 

[silleen]

Todella pahassa kunnossa ja pitkään, mitä voikin olettaa sektiosta... : /

Mullakin yksi sektio ja neljä alakautta. Enpä huomannut eroa kunnossa, kuin parina ekana päivänä, samoin kuin yhdestä enemmän verta menettäneenä alakautta. Palauduin nopeasti sektiosta huolimatta, samoin muista ja vaatteeni sopivat päälle heti.

 

[Criminal Mind]

Kävelin salista huoneeseen, istuin sängyllä ja katsoin salkkareita pari tuntia synnytyksen jälkeen, pari päivää synnytyksestä käveltiin sairaalasta kotiin vauva vaunuissa(oli siis kesä) pari kilometriä. Olin fyysistei hienossa kunnossa. Rauhaa kaipasi sillai että sai vauvaan tutustua ja opetella olemaan.

 

["namanda"]

Hyvässä kunnossa olin. Synnytys oli minulle kivulias ja hankala, vaikkakin nopea. Heti sen jälkeen tempaisin itseni suihkuun ja vessaan, ilman suurempia ongelmia. Pientä heikotusta ja vihlontaa alapäässä (joitakin tikkejä tuli) muutaman päivän. Hb taisi olla alhaalla jonkin aikaa.
Olen aina ollut vähän laiska tyyppi, joten sairaalassa makoilin lähinnä sängyssä ristikoita ratkoen miehen kanssa. Olisin kyllä ollut kykenevä tekemään kotitöitä ja muuta, jos olisi ollut tarvis, mutta oltiin sairaalassa lähes viikko vauvan keltaisuuden vuoksi.
Fyysinen kuntoni oli siis yhtä hyvä kun ennen synnytystä.

 

[Kerpele]

Ensimmäisen synnytyksen kohdalla olin ehkä enemmän henkisesti kuin fyysisesti rikki. Fyysisesti olin täydessä pelikunnossa siinä paikkeilla varmaan kun jälkivuoto loppui ja tikit olivat vihdoin sulaneet, eli n. kuuden viikon päästä synnytyksestä... Muistaakseni... Henkisesti mulla oli aika rankkaa koko seuraava vuosi kunnes kuopus syntyi. Hänen synnytyksensä jälkeen fyysinen palautuminen tapahtui ehkäpä viikossa-kahdessa. Menetin synnytyksessä verta ja johonkin siihen 70-80 välimaastoon tipahti tuo hemppa, ja tippui vaan parin päivän aikana kunnes suostuin ottamaan pari pussillista verta että pääsen kotiin pikkuisen poikani tykö mahdollisimman pian. Luulin synnärillä olevani paljon paremmassa kunnossa kuin oikeasti olin, kun astuin ulos sieltä ja kävin vielä kotimatkalla apteekissa niin tajusin vasta että miten heikkona olin kun silmissä sumeni, korvissa humisi, tuntui etten jaksa kävellä edes autolle apteekista ja kun kuvani heijastui apteekin ikkunasta, olin todella kalpean ja väsyneen näköinen.

Mutta siis joo, jos olisin ollut entisaikojen myyttinen äiti, olisin varmaan palannut töihin synnytyksestä ja kuopuksen jälkeen kuollut sitten sinne pellolle :/ Onneksi en ole entisaikojen myyttinen äiti

 

["hip"]

Sektion jälkeen olin paremmassa kunnossa mitä alatiesynnytyksen jälkeen. Alatiesynnytyksen jälkeen jouduin makaamaan pari viikkoa, sillä menetin niin paljon verta enkä yksinkertaisesti pystynyt toimimaan. Sektion jälkeen olin menossa jo parin päivän päästä kun haava antoi myöten.

 

[Madicken04]

Sektioita kaikki kolme, kivuttomia kylläkin ja fyysinen kunto joka kerta hyvä eli liikkuminen jne heti eka ylösnousemalta helpompaa kuin ennen lapsen syntymää. Kuitenkin ueamman viikon nostelukielto olisi estänyt kuokan varteen tartuminen.

Esikoisesta nusin eka kertaa seisomaan tämän ollessa 10h, mutta kunnolla ylös, suihkuun ja liikkeeelle vasta seuraavana aamuna milloin vauvalla oli ikää 15h. Kotiutuminen vauvan ollessa 3vrk.

Kakkosesta ylös ja liikkeelle vauvan ollessa 6h, kotiutuminen 2vrk iässä.

Kolmosesta ylös ja liikkeelle 8h iässä (olisin hyvin voinut nousta jo sen pari tuntia aiemmin mutta halusin odottaa että mies ja isommat lapset lähtevät kotiin). Kotiutuminen 2vrk iässä.

Tuosta ylösnousemisesta asti siis hoidin aina itse vauvan. Kotiutumispäivänä tehtiin ekat kävelylenkit ja kotihommista pystyin tekemään ne mitkä eivät vaatineet nosteluita tai konttailemisia.

 

[Nalkuttava Talonmies]

En ollut liikkunut yhtään 4 kuukauteen (kauppareissu oli suuri urheilusuoritus miehen tönätessä kärryjä ja kantaessa kassit). 3 päivä synnytyksestä mentiin koko perheellä ekalle kävelylenkille (korkeintaan kilsa) ja kyllähän se vähän tuntui. Mutta siitä oli vauhdikas suunta ylöspäin ja kohta sujuivat 7-10 kilsan kävelylenkit joka toinen päivä vähintään.

 

["xxxx"]

Sektiosta nyt 2,5 viikkoa ja olen edelleen aika kipeä. Särkylääkettäkin tarvitsen kerran päivään ja varsinkin makuulta ylösnousu on vaikeaa. Mut joka päivä paremmin. Kotona touhuilen jonkun verran, mies ei ole vielä voinut pitää isyyslomaa kuin pari päivää, mutta lenkille en ole vielä kyennyt. Pidempään jos seison niin haavan yläpuolella alkaa sellainen jomotus että.

Mutta ei mulla ole tarvekaan tässä mihinkään sankaritekoihin ryhtyä, nautiskelen vauvan tuoksusta sängyllä makoillen. Ehkä tässä elämässä jonkun viikon voi lungisti ottaa. #v lapsi vaan saa yliannoksen dvd:tä tässä ajassa :/

 

["tirriäinen"]

Mä pystyin kävellä samana päivänä sektion jälkeen yms. mutta vaatihan se hieman vatsan pitelyä Hemoglobiini oli 117 verenhukasta huolimatta, sillä söin ihan veriarvojen kunnossapysymistä varten rautaa loppuun asti. Mä en kestä anemiaa, sekoan ja henkisesti tulee tosi rankkaa.

Se mikä oli kamalinta, oli sairaalassa olo. En nukkunut niiden neljän yön aikana kuin pari tuntia ja olin tosi sekava. Huoneessa oli toinen ihminen, joka kuorsasi ja jonka vauva itki ja kello tikitti ja ihmiset ravasi eestaas. Ja oma vauva tietysti herätteli. Tosin osan ajasta se oli hoitajilla, jotta saisin hieman nukuttua. Siitäkin kyllä syyllistettiin!

 

["Mä"]

oisin melkein voinu vaikka pellolle lähteä,molemmat synnytykset oli mielestäni tosi helppoja.Ei tietenkään täysin kivuttomia,mutta nopeita n.5-6h,ei komplikaatioita,vain muutama pikku tikki.

 

[Rieputarallaa]

No, mulla oli CRP 300 ja hemoglobiini 88 heti synnytyksen jälkeen. Aluksi olin niin heikossa hapessa, etten päässyt edes teho-osastolla olevaa vauvaani katsomaan. Olin antibioottikuurilla pari viikkoa. Sektiohaavakin haittasi menoa. En mä nyt muista mitään tarkkoja aikamääriä, mutta kyllä siinä useampi kuukausi meni ennen kuin arvot olivat kohdallaan eikä arvestakaan enää ollut mitään haittaa.

 

[jipi]

en saanu ku 1 tikin, mutta sen lisäksi sain helvetin kipeet peräpukamat jotka todellakin oli niin kipeet että itkin vaan monta päivää. istuminen, makaaminen, käveleminen.. kaikki teki kipeetä puhumattakaan vessassa käymisestä. ne oli pahemmat kuin itse synnytys. onneks ne on nyt poissa. ja päästäni olin ihan pihalla ekan viikon koska olin tosi väsyny (en saanu sairaalassakaan nukuttua) ja sitten kotona vauva valvotti. mutta onneks kaikki on nyt helpompaa päivä päivältä

 

[hr]

Molemmista synnytyksistä minut on viety osastolle sängyllä, ja liikkumiskielto yksin on ollut niin kauan että pysyn vessareissun hyvin ja heikottamatta tajuissani. Olen siis melko huonoon happeen mennyt 2 ekaksi vuorokaudeksi. Sen jälkeen olo on kohentunut. Esikoisesta toivuin melko nopeasti, mutta kakkosen jälkeen meni 3 viikkoa, että uskalsin lähteä kaupalle kävellen, olisin varmaan tuupertunut välille aiemmin. Verta meni reippaat kaksi litraa kakkosen synnytyksessä, enkä saanut punasoluja tms, koska hemppari lähti hyvin nousuun. Elimistö oli muutenkin aika rasittunut kakkosen jälkeen kahdesta peräkkäisestä raskaudesta, eikä tokan raskausaikana juuri jaksanut kuntoillakaan, kuten ekan aikaan.

 

[..]

Aika nopeesti toivuin ekasta ja tokasta, tikkejä tuli, kesti toistavuorokautta jne.jne. Niissä epparia lukuunottamatta olot oli hyvät seuraavana päivänä -kottiin.

Kolmannella kerralla ajoin itte sairaalaan, synnytin, sitten koputtelin synnärillä kätilöiden huoneen ovea kahen tunnin päästä, et nyt vois niiku häipyä täältä. Äiti sai kohtauksen kun odotti mun makaavan sängyssä parin tunnin jälkeen ja tulin vastaan käytävällä. Kärräsin lapsen itse osastolle ja kokoajan oli läsnä siinä. Eipä henkilökuntaa kauheesti ees näkyny, kerran joku kysy et tuoko ruokaa vai tuunko hakee imetyksen jälkeen itte. Hain itte.

Nyt on sellanen viba, että meijen perhe ei jää synnärille puolta päivää pidemmäksi, jos kaikki on ok. Uskon, että lepään ja toivun paremmin kotona, kuin äärettömässä stressissä osastolla yön yli. Mutta vauvan kuntohan sen määrittää sitten, sovin kyllä etukäteen, et voidaan lähteä jos kaikki on ok. Kakkosen kohalla oli tällänen sovittu, mut halusin jäädä hengähtämään ilman esikoista yhdeksi yöksi.

 

["vieras"]

Ekassa repesin pahasti ja tikkien kanssa kyykistely ja istuminen oli aika karmeaa. Lisäksi mulle tuli tosi paljon painoa raskausaikana ja polvet alko kremppailla loppuvaiheessa. Oiskohan menny kolmisen kuukautta,kun tunsin oikeasti ekaa kertaa olevani taas oma itseni. Tokasta oisin voinut lähteä lenkille vaikka seuraavana päivänä synnytyksestä

 

[Wicked Mary]

esikoinen syntyi alateitse, imukupilla jonka seurauksena repeämät ja verenvuoto, 1,5 litraa verta hulahti, jouduin olemaan sairaalassa 8 päivää, kotiutuessa hb 89, ja juu olin kyllä aika poikki, mutta kipuja ei pahemmin ollut...meillä alkoi heti laukata miehenpuoleinen suku kahvilla enkä olis millään jaksanut ketään passata.
Tytöt ovat syntyneet molemmat sektiolla, vointi ihan ookoo, olisin halunnut nousta samana iltana sängystä, ei heikotusta eikä kipuja, kotiin 4 päivän päästä jossa alkoi sitten normaali arki.
Molemmat tytöt ovat syntyneet keskosina joten sairaalassa olin joka päivä hoitamassa vauvaa, ja illalla sitten kodinhoitoa ja isompien lasten kanssa oloa.

 

[illuusia]

Jos mulla ei olisi toisella kerralla mennyt jalka alta vajaaksi vuorokaudeksi (kiitos sen jonkun puudutteen ) niin olisin ollut heti terässä.
Mutta siis, kotiin kun päästiin 1,5 vrk synnytyksestä niin koin olevani hyvässä kunnossa, olin valmis ottamaan vieraita jne.

Esikoisesta olin muistaakseni pari päivää melko turvonnut ja itkuinenkin koska poika ei ollut heti ihan kunnossa, sairaalakeikka venyi yhdeksän päivän mittaiseksi. Mutta joskus ehkä neljännen päivän kohdalla alkoi helpottaa ja muistan kun yksi kätilö mulle totesi että "sähän näytät jo paljon paremmalta".. Näytin tosiaan hirveältä pari ekaa päivää.

 

[Glorinha]

Olin pari vrk tosi heikkona. Runsas verenmenetys ja pari valvottua (lähes kokonaan valvottua) vuorokautta takana ennen synnytystä tekivät tehtävänsä. Huimasi ja päässä kirjaimellisesti surisi.

 

[Katherine Wheel]

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, ja olin tosi kipee sen jälkeen. Ihan kaikki liikkuminen sattui.
Toinen ja kolmas syntyi normisti alateitse, vähän oli alakerta hellänä, mut muusta ei huomannut että jotain olis tapahtunut
Neljäs syntyi myös kiireellisellä sektiolla. Sain epiduraalipäänsäryn, ja sen takia jouduin makaamaan sängyssä vuorokauden. Pistettiin veripaikka, päänsärky tiessään ja olo kuin ei mitään olis tapahtunutkaan. Yhtäkään kipulääkettä en tarvinnut, ja kotiinkin päästiin kun sektiosta oli 2½ vrk.