H
harmittaa
Vieras
Moi!
Avomieheni ei ymmärrä, että minusta voi tuntua pahalta ja voin olla mustasukkainen, kun hän kertoo flirttailevansa päivittäin samalla kurssilla olevien kanssa. Sanoi myös, että siellä on monta, joiden kanssa voisi kuvitella olevan jotain juttua, mikäli emme seurustelisi. Hän on baarissa lähinnä vain naisten kanssa (kurssilla paljon vähemmän miehiä). On pyytänyt mukaan ja kerran olin. Tuli vaan paha mieli, kun flirttaili muiden kanssa, vaikka olin vieressä. Samalla hän ei osoittanut juuri mitään huomiota minulle. Sen jälkeen en ole mennyt mukaan.
Mielestäni on ihan eri asia flirttailla tuntemattomien kanssa vaikkapa kaupan kassalla tai baaritiskillä. Aivan eri asia on, jos on päivittäin tekemisissä ja flirttailee.
Aomieheni suuttui, kun sanoin olevani mustasukkainen ja sanoin, ettei minusta tunnu hyvältä ajatus, että hän flirttailee päivittäin sellaisten kanssa joita pitää oikeasti kiinnostavina. Hän ei itse koskaan osoita mustasukkaisuutta minua kohtaan. Sekin tuntuu pahalta.
Hänestä on jo liikaa mustasukkaisuutta se, että sanon, ettei häne toiminta tunnu hyvältä, vaan satuttaa minua. Hänen mielestään tämä on sairasta mustasukkaisuutta. Mielestäni ei. Mielestäni jonkinlainen mustasukkaisuus kuuluu suhteeseen. En kuitenkaan missään nimessä ole halunnut rajoittaa baariin menemistä, en vain tahdo mennä itse mukaan.
Toki itsekin flirttailen, mutta lähinnä vieraiden kanssa. En halua flirttailla sellaisten kanssa, joiden kanssa olen paljon tekemisissä, koska se voi vain helposti sekoittaa tilanteita, jos vastapuoli ymmärtää flirtin vähänkin väärin. Mielestäni flirtin alle on myös helppo suojautua: Ei tarvitse olla täysin oma itsensä ja ottaa sitä riskiä, että joku ei ehkä tykkääkään. Samlla flirtillä luo myös erilaisen jännitteen ihmisten välille. Mielestäni on vaikeaa olla aidosti ystävä sellaisen kanssa, jonka kanssa flirttailee. Sitä en itse tee, jos henkilö vaikuttaa sellaiselta, johon todella haluan tutustua.
Onko kohtuutonta, että pahoitan mieleni avomieheni toiminnasta ja sanon sen. Tuntuu, ettei hän kestä mitään kritiikkiä, vaan haluaisi toimia ainoastaan oman fiiliksensä mukaan. Miksi hän suuttuu, kun sanon tunteistani, mutten kuitenkaan millään tavalla halua rajoittaa hänen toimintaansa. Toivoisin, että se, miltä musta tuntuu on riittävää. Ja toivoisin, että hän joskus avoimesti sanoisi olevansa mustasukkainen. Kyllähän sen välillä huomaa, mutta musta se, että siitä myös avoimesti puhuu, osoittaa luottamusta ja jollain tavalla myös välittämistä.
Höh.
Avomieheni ei ymmärrä, että minusta voi tuntua pahalta ja voin olla mustasukkainen, kun hän kertoo flirttailevansa päivittäin samalla kurssilla olevien kanssa. Sanoi myös, että siellä on monta, joiden kanssa voisi kuvitella olevan jotain juttua, mikäli emme seurustelisi. Hän on baarissa lähinnä vain naisten kanssa (kurssilla paljon vähemmän miehiä). On pyytänyt mukaan ja kerran olin. Tuli vaan paha mieli, kun flirttaili muiden kanssa, vaikka olin vieressä. Samalla hän ei osoittanut juuri mitään huomiota minulle. Sen jälkeen en ole mennyt mukaan.
Mielestäni on ihan eri asia flirttailla tuntemattomien kanssa vaikkapa kaupan kassalla tai baaritiskillä. Aivan eri asia on, jos on päivittäin tekemisissä ja flirttailee.
Aomieheni suuttui, kun sanoin olevani mustasukkainen ja sanoin, ettei minusta tunnu hyvältä ajatus, että hän flirttailee päivittäin sellaisten kanssa joita pitää oikeasti kiinnostavina. Hän ei itse koskaan osoita mustasukkaisuutta minua kohtaan. Sekin tuntuu pahalta.
Hänestä on jo liikaa mustasukkaisuutta se, että sanon, ettei häne toiminta tunnu hyvältä, vaan satuttaa minua. Hänen mielestään tämä on sairasta mustasukkaisuutta. Mielestäni ei. Mielestäni jonkinlainen mustasukkaisuus kuuluu suhteeseen. En kuitenkaan missään nimessä ole halunnut rajoittaa baariin menemistä, en vain tahdo mennä itse mukaan.
Toki itsekin flirttailen, mutta lähinnä vieraiden kanssa. En halua flirttailla sellaisten kanssa, joiden kanssa olen paljon tekemisissä, koska se voi vain helposti sekoittaa tilanteita, jos vastapuoli ymmärtää flirtin vähänkin väärin. Mielestäni flirtin alle on myös helppo suojautua: Ei tarvitse olla täysin oma itsensä ja ottaa sitä riskiä, että joku ei ehkä tykkääkään. Samlla flirtillä luo myös erilaisen jännitteen ihmisten välille. Mielestäni on vaikeaa olla aidosti ystävä sellaisen kanssa, jonka kanssa flirttailee. Sitä en itse tee, jos henkilö vaikuttaa sellaiselta, johon todella haluan tutustua.
Onko kohtuutonta, että pahoitan mieleni avomieheni toiminnasta ja sanon sen. Tuntuu, ettei hän kestä mitään kritiikkiä, vaan haluaisi toimia ainoastaan oman fiiliksensä mukaan. Miksi hän suuttuu, kun sanon tunteistani, mutten kuitenkaan millään tavalla halua rajoittaa hänen toimintaansa. Toivoisin, että se, miltä musta tuntuu on riittävää. Ja toivoisin, että hän joskus avoimesti sanoisi olevansa mustasukkainen. Kyllähän sen välillä huomaa, mutta musta se, että siitä myös avoimesti puhuu, osoittaa luottamusta ja jollain tavalla myös välittämistä.
Höh.
ja se vain tulee tavallaan luonnostaan. Flirttailu on kuitenkin taitolaji eli pitää osata soveltaa niitä taitoja tilanteen mukaan. Arkiflirtti eroaa täysin ns. romanttisesta flirttailusta, mutta ikävä tosiasia on, etteivät kaikki tätä tajua. Joskus sitä joutuu ikäviin tilanteisiin (harvemmin kuitenkin), kun kaikki eivät ymmärrä noita hienoisia rajoja. Yleensä niistäkin tilanteista selviää kun heittää ""hienovaraisesti jäitä hattuun""...