Feikkaavatko äidit rakkauden tyttölapsia kohtaan?

[Nooo]

Pitänee vielä lisätä, että lapsuudenkodissanikin oli lapsia kumpaakin sukupuolta eikä vahemmilleni vaikuttanut silloin eikä vaikuta vieläkään olevan sukupuolella merkitystä rakkauden suhteen.

Hyvin omituinen maailmankuva on ap:lla... ja hänen lietsojillaan.

Tässähän vaan pohditaan asiaa. MUN lapsuudenkodissa oli kolme tyttö ja kolme poikaa. Äitini oli ihan avoimesti ylpeä pojistaan ja tuntui ettei oikein pitänyt tyttöjen heikkoudesta. Oli siitä vihainen. No eipä mun elämä ole kärsinyt. Itsetunto oli huono kun tuntui ettei saa kotoa tukea. Mutta äitini jatkoi tätä koska itse eli perheessä missä vain pojat olivat jotain. Ihan avoimesti. Itse olen tämän katkaissut ja kumpikin lapseni tyttö ja poika ovat äärimmäisen rakkaita ja kummallakin omat ihanat piirteensä. Asioista on hyvä puhua ääneen niiden ainakin joita se koskettaa.

 

["hih"]

Tässähän vaan pohditaan asiaa. MUN lapsuudenkodissa oli kolme tyttö ja kolme poikaa. Äitini oli ihan avoimesti ylpeä pojistaan ja tuntui ettei oikein pitänyt tyttöjen heikkoudesta. Oli siitä vihainen. No eipä mun elämä ole kärsinyt. Itsetunto oli huono kun tuntui ettei saa kotoa tukea. Mutta äitini jatkoi tätä koska itse eli perheessä missä vain pojat olivat jotain. Ihan avoimesti. Itse olen tämän katkaissut ja kumpikin lapseni tyttö ja poika ovat äärimmäisen rakkaita ja kummallakin omat ihanat piirteensä. Asioista on hyvä puhua ääneen niiden ainakin joita se koskettaa.

entä jos perheen poika on heikoin ja itkuherkin? tämäkin on pettymys vanhemmille ja varmasti myös ikävää pojalle, josta on odotettu kaveria metsälle. Joka on perheestä ainoa, jota eivät aseet edes kiinnosta.
Tytöt sanavalmiita ja rohkeita ja fyysisestikin vähintään yhtä voimakkaita.

Pojalle ostettu mopot ja kalleimmat lelut, ninhän se menee perheissä. Perheiden rahankäyttöähän on tutkittu ja pojat saavat enemmähn.

Edelleen, en usko että kertoo rakkaudesta vaan arvostuksesta ja perinteistä.

 

[zenn]

Mä olen aina toivonut tyttöä, ei muuten, mutta pikkutyttöjen vaatteet on niin suloisia. Ei sillä sukupuolella muuta väliä ole ja rakastankin molempia lapsiani ihan muusta syystä kuin sukupuolen vuoksi.

 

["weera"]

Mun lapsuuden perheessäni oli sekä tyttöjä että poikia. Ihan saman arvoisia ja yhtä rakastettuja oltiin kaikki. Nyt mulla on poika ja tyttö ja kyllä myös meidän perheessämme he ovat molemmat yhtä rakkaita niin meille vanhemmilleen kuin isovanhemmillensakin.

Aloittajalla tuntui olevan jokin kummallinen päähänpinttymä ja kenties pakkomielle asiaan.

 

[fortunate]

Aloittajalla ei taida itsellään olla lapsia? Toivottavasti ainakaan.
Ja tuli myös mieleen, että ap taitaa olla ihan solmussa naiseutensa kanssa, kun kerta jo pakkoneuroottisesti tarkkailee muiden ilmeitä sukupuolesta puhuttaessa jne.

Mulla on itselläni seitsemän veljeä, enkä ole kyllä huomannut minkäänlaista palvontaa heitä kohtaan miltään taholta.
Tietysti rakkautta näytetään jokaiselle vähän erillä tavalla, ollaanhan me kaikki erilaisia persoonia. Yhden kanssa silitellään ja halitellaan, toisen kanssa keskustellaan maailman menosta ja kolmannen kanssa pelataan matsi jotain peliä tmv.

 

["tytsyjen äiti"]

Mun lapsuuden perheessä oli kolme tyttöä ja (esikoinen)oli poika. En koskaan kokenut että poika olisi ollut rakkaampi tai toivotumpi. Itse olen kahden tytöt ylpeä äiti, ja rakastan tyttöjäni niin paljon että olis tosi vaikea kuvitella että poika olis rakkaampi. Nyt odotan kolmatta lasta eikä vielä tiedetä kumpi on tulossa, mutta kolmas tyttö olis ihan yhtä ter vetullut meille kuin poikakin..

 

[petite]

Mää en koe rakastavani jotakin lastani enemmän kuin toista. Johtuuko se vain siitä että meille on annett vain poikia Mutta se mikä on eriasia kaikkien lasten kohdalla, niin koen että joudun tekemään töitä enemmän yhden lapsen kanssa. Muut päästävät minut helpommin lähelle, tämä yksi vaatii aina enemmän. SEn uskon johtuvan luonteesta. Toiselle riittää vähempi kuin toiselle. Rakkaudessa olen aina kuitenkin yrittänyt olla tasapuolinen. Ja kaikki ovat samalla viivalla siinä.

 

[Syöpäläinen]

Totinen kysymys, tässä taustaa:

Miehellä on kolme siskoa ja kuulemma poikaa oli aina toivottu. Olen nyt neljä vuotta seurannut heidän perhettään, ja miehen siskot ovat miehelle rakkaita, kuten myös toisin päin. Minua on kuitenkin tosi kovasti vaivannut tämä asia: jos kerran poika on rakkain, miksi en näe mieheni siskoisaa katkeruutta tai surua - tuntuu, ettei asia ole vaikuttanut heihin. Jos itse olisin mieheni sisko,entiedä, miten kestäisin elää tällaisessa tilanteessa, epätasa- arvoisena ja lapsena, joka viimeisenä pelastetaan tulipalosta?

Itselläni ei ole veljeä, mutta olen väkisinkin alkanut ajattelemaan, että jos olisi, millaista lapsuus olisi ollut.

Olen jutellut ohimennen asiasta jo vuoden opiskelukavereideni kanssa, siis sellaisten joilla on veli tai useampi. Useimpien reaktio on hieman hämmentynyt, ja he eivät oikein tajua miksi moista edes kysyn. Moni naispuolinen kaverini, joilla se veli on,näyttää kuitenkin voivan ihan hyvin, perhe on tärkeä jne.

Mutta voiko silti olla niin, että kaikki nämä veljelliset naiset ovat vain suuren "feikkauksen" kohde? Tarkoitan, että heidän äitinsä, sillä sekunnilla kun veli syntyi, tiesivät tai kauhukseen huomasivat, että poika on hieman rakkaampi kuin tyttö, mutta halusivat sen peittää parhaan kykynsä mukaan? Ja että tyttäret tämän jotenkin vaistoavat, mutta sulkevat asialta silmänsä?

Mistä muuten tulisivat sanonnat äidin poika ja äidin kulta, tarkoittaen poikaa? Ja miksi google löytää paljon enemmän osumia sanoilla mom favors my brother kuin sanoilla mom favors my sister?

Olen myöalähes neuroottisesti alkanut seurata ihmisten puheita, sitä kuinka he puhuvat pojastaan ja toisaalta tyttärestään. Kun prinsessa Victoria sai tytön, olin lähes varma, että hänen hymynsä oli epäaito, sillä hän tiese, ettei esikoinen koskaan ole yhtä rakas, jos hän saa vielä joskus pojankin. Että sitten esikoustyttö viimeistään jää toiseksi, kun äiti kokee sen AIDON ja suuren äidinrakkauden.

Hassuinta on, että itselläni ei ole veljeä mutta olen asiasta ehkä paljon enemmän ahdistunut kuin ne, joilla veli on. Ajatus siitä, että äidit rakastavat poikia enemmän, kalvaa kuitenkin jostain syystä ihan kauheasti.

Onko kenelläkään ajatuksia tai viisasta sanaa asiaan?

2 poikaa tuli ensin ja sitten tyttö. Jokaikinen on yhtätärkeä, rakastan jokaista yhtä paljon. Mutta tyttöön on kyllä läheisempi side samalla tavalla kuin vastasyntyneen ja äidin välillä, vaikka ikävuosia lapsella on jo 4

 

["Kolmen äiti"]

Meillä kaksi poikaa ja tytär (keskimmäinen), ikinä en ole hetkeäkään kokenut rakastavani ketään enempää kuin toista. Toki käyttäydyn heidän kanssaan eri tavalla, ottaen huomioon kunkin persoonallisuuden. Rakkauden määrä ei ole muuttunut murrosiän myllerryksissäkään, vaikeimpinakaan aikoina. Omituiselta kuullostaa pitää jotain lapsistaan tärkeämpänä kuin toista - surullista.

 

[petite]

Ja jatkanpa vielä. Minulle on ihan suoraan sanonut läheinen ihminen, että toivottavasti saan seuraavaksi tytön. Meillä siis on ennestään 3 poikaa ja neljättä lasta odotan. En kuulemma voi kokea samaa rakkautta poikieni kanssa, kuin jos minulla olisi tyttö. En kiellä enkö myös tyttöä odottaisi. Mutta ihan yhtä rakas se olisi, jos olisi poika.

Minua se jollain tapaa loukkaa. Eikö lapseni ole yhtä arvokkaita sukupuoleen ym. katsomatta? Minun mielestäni ovat.

 

[Syöpäläinen]

Ja jatkanpa vielä. Minulle on ihan suoraan sanonut läheinen ihminen, että toivottavasti saan seuraavaksi tytön. Meillä siis on ennestään 3 poikaa ja neljättä lasta odotan. En kuulemma voi kokea samaa rakkautta poikieni kanssa, kuin jos minulla olisi tyttö. En kiellä enkö myös tyttöä odottaisi. Mutta ihan yhtä rakas se olisi, jos olisi poika.

Minua se jollain tapaa loukkaa. Eikö lapseni ole yhtä arvokkaita sukupuoleen ym. katsomatta? Minun mielestäni ovat.

Olen samaa mieltä. Mutta jollain tapaa kyllä viimeisessä raskaudessa hieman toivoin sitä että tyttö tulisi, ei sen rakkauden takia vaan sen että poikien leikit on jo tuttuja ja olisi ollut kiva saada koettua tytön äitinä olo. Se mulla oli suurin miete kun mietin saisinko tytön vai en. Mutta joo oikeasti, lapset sukupuoleen katsomatta ovat kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä.