exä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja gallup
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

gallup

Vieras
Mitä kuuluu exällesi...

Oletko päässyt jo edellisestä suhteesta yli, vai pääseekö siitä koskaan? Kauan on mennyt jo aikaa?

Ja mahtaako exäsi ajatella sinua, sitoutunut jo toiseen jne...
 
Mutta jos teillä yhteisiä lapsiakin on, niin voiko mitenkään välttää tietämästä toisesta jotain? Kai sinä lapsiasi tapaat?


Mun exä käy toisinaan (2-3 kertaa nyt tämän 10 v aikana) kahvilla paikassa missä siskoni on töissä. Tänä kesänä lähetti minulle ""jonkimmoisia terveesiä"" ;-)

Hyvin sillä menee. On saanut perheenkin. Nyt jo jaksaisin varmaan jutellakin asiallisesti. En kadu eroa.
 
Tietysti tapaan lapsiani, koska heidän koti on luonani. Mutta silloin kun he ovat äidillään toivon , että se on tasapainoinen ja hyvä paikka.
Mutta ex:n kuulumiset eivät kiinnosta. Vaikka kyllä minä niitä pakosta lasten suusta kuulen.
 
-En tiedä, mitä exälleni kuuluu, enkä välitäkkään.

-Olen päässyt yli ihan loistavasti. Naimisissa tällä hetkellä upeimman miehen kanssa. Mutta exääni voisin vedellä lättyyn joskus jos vastaan kävelisi..

-Tuskin ajattelee. Toivottavasti ei.
 
Exä on rakentanut uuden onnellisen elämänsä tuohon ihan lähituntumaan. Olen päättänyt tulla toimeen ja nykyään jopa pidän hänestä, kun osaan varoa liiallista veljeilyä. Lasten kannalta hyvä juttu.

Onnellista huomata miten raastava rakkaus on muuttunut ihan muutamassa vuodessa hyväntahtoiseksi tuttavuudeksi.

Mutta töitä piti itsensä kanssa tehdä pari vuotta.
 
Exälle kuuluu oikein hyvää, ja hyvin olen suhteesta yli päässyt, ja yli 4 vuotta on aikaa kulunut.

Exä varmasti usein ajattelee minua, niinkuin minäkin häntä, ja juu, kyllä on kohtalaisen sitoutunut uuteen naiseen (oli jo aikakin!), ja se vasta onkin mukavaa!
 
Lähes 12 vuotta sitten, kun minä omasta halustani lopetin suhteen avomieheni kanssa, syynä viina, on ollut ratkaisu, jotan en päivääkään ole katunut. Silloin jo sanoin, että haluan, että ollaan sitten niin vähän tekemissä, kun mahdollista. Eroon pääseminen oli paljon helpompaa, kun ei koko ajan törmätty toisiimme, eikä koko ajan tiennyt toisen elämänkäänteitä. Eroon pääsin paremmin kuin luulinkaan, mutta olinhan hautonut eroa omassa päässäni jo parisen vuotta.

Tottahan toki tässä vuosien varrella muutaman kerran ollaan törmätty ja joku aina kertoo, että oli nähnyt exääni, mutta emme ole toistemme kanssa missään tekemissä. Eron jälkeen ainakin alkuvuosina tiedän, että exäni kaipasi minua, mutta sitten hänellä oli suhde, joka on kai nyt lopahtanut.

Itse olen ollut saman miehen kanssa onnellinen 11 vuotta ja puoli vuotta naimissa ja tiedän, että exäni tietää sen kyllä.
 
Exäni voi hyvin ja on onnellinen. Hän on menossa uusiin naimisiin tänä kesänä mukavan naisen kanssa, jonka kanssa on on asunutkin muutamia vuosia. Itse astuin uuteen avioon vuosi sitten. Meillä on exän kanssa ystävälliset ja asialliset välit, silloin tällöin tavataan ja vaihdetaan kuulumisia yhteisistä tutuista ja kummankin perheenjäsenistä.

Olimme molemmat mahdollisimman reiluja toisillemme eron aikana, eikä kuvioissa ollut kummallakaan uutta kumppania, joten mikään katkeruus ei jäänyt hiertämään välejä. Olen hänen puolestaan vilpittömän iloinen ja hän puolestaan minun. Emme kumpikaan ajattele toisiamme romanttisessa mielessä, mutta vanhoina ystävinä kyllä. Minusta on aina ollut kauhean painostavaa jos joku exä on jäänyt haikailemaan perääni. Onneksi meille ei käynyt näin.
 
itse en ole ottanut ikinä yhteyttä exääni vaan hän minuun, viimeksi kuulin hänestä kun soitti ja pyysi häihinsä...kertoi jopa vauvan olevan tuloillaan.....meinasin kuolla nauruun. kysyi jopa että olenko YH =)))

kaipa se reppana luulee tekevänsä minut kateelliseksi....
4v seurustelimme ja loppuajoista hän oli täysi PSYKO!!!

eli kaipa he naimisissa on ja lapsikin =) toivottavasti onnellisesti ainakin.....eniten toivon että mies on muuttunut omista ajoistamme
 
olen päässyt hyvin yli edellisestä suhteestani. olin muutaman kuukauden ennen eroa miettinyt asiaa jo niin paljon, että varsinainen ero ei tuntunut miltään. Aikaa on kulunut semmoinen 1,5 vuotta... Toisiamme ei olla nähty eron jälkeen. Mitä nyt netissä joskus juteltu tai tekstiviestejä vaihdettu...

Exän fiiliksistä en tiedä. Enkä haluakaan. Toivottavasti päässyt irti, mutta tietääkseni ei ainakaan uutta naista ole vielä löytänyt.
 
Mulla yleensä on kestänyt hirveän kauan päästä eroon. Miltei 5 vuotta aina. En ole osannut muiden kanssa oikein aloittaa mitään erojen jälkeen. :-( (Olisi väärin sitä uuttakin kohtaan, ja jotenkin ei vain ole ollut itse kiinnostunut suhteesta.)
 
Hääh. Hyvin kai sillä menee. Monesti kännissä soittelee että ""nyt oon sellasen ja sellasen naisen kans ja blaa blaa"" sitte välillä ""mää rakastan sua, haluan sua ja blaa blaa"".
Että ei voi vähempää kiinnostaa. Ite oon seurustellu kohta kolme vuotta ihanan miehen kans. Erosta exään on yli kolme vuotta. Vieläkin se joskus jättää vastaajaan viestejä että haluaa takas. Ei seitti mikä idiootti. No muuten ihan mukava ihminen ja hauska, mutta seurustelukumppanina psyko ja hullu juoppo. Yök! :P
Eroa en oo minuuttiakaan katunut. Olin sitä kyllä harkinnut muutaman vuoden. Eli puoli vuotta kun oltiin oltu halusin jo jätkästä eroon. Kauhee takertuja niin oltiin yhdessä 2½v. Onneksi en ikinä tullut vahingossa raskaaksi sille. YöK2!
 
- en tiedä, mutta luulisin, että ihan hyvää kuuluu. Eipä juuri kiinnosta.

- olen päässyt yli... onhan tuosta aikaakin jo kohta 10 vuotta :)

- Eipä varmaan paljoa ajattele. Elää onnellisessa parisuhteessa kuten minäkin.
 
En tiedä mitä exälleni kuuluu, emme pidä yhteyttä. Häneltä varastettiin kännykkä pian eromme jälkeen, eikä hän ole ilmoittanut uutta numeroaan.

En ole päässyt suhteesta yli, vaikka erosta on pian puoli vuotta. Hän oli elämäni rakkaus ja ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän oli eroa miettinyt noin kuukauden päivät ennenkuin kertoi minulle, että hänestä meitä ei oltu luotu toisillemme. Minä luulin että olimme suhteessamme onnellisia molemmat. En tiedä pääsenkö hänestä koskaan yli, vaikka olenkin varma ettemme enää palaa koskaan yhteen. Toivon että pääsen tunteineni jaloilleni. Olen tehnyt paljon töitä tämän surun kanssa.

Olen tässä välillä tapaillut toista miestä, mutta hän lopetti suhteemme toissapäivänä. Tajuan nyt etten ollut vielä valmis uuteen suhteeseen, niin paljon kuin halusinkin olla. Olin valmis tekemään kaikkeni että tämä suhde onnistuisi.. Uusi mies ei kestänyt sitä.

En tiedä ajatteleeko exäni minua. Todennäköisesti ei, miksi ajattelisi? Vaikak onhan meillä hyviä muistoja, mutta hän on myös jo rakastunut toiseen. Tämä uusi on hyvin erilainen ihminen kuin minä, sellainen hiljainen ja ujo. Toivon että exäni on nyt onnellinen, rakastan häntä edelleen ja toivon hänelle kaikkea hyvää.
 
Nyt on mennyt pian vuosi, 5 kk olen seurustellut uuden kanssa. Aluksi mietin, että uusi tuli liian pian kuvioon ja ahdisti, koska tuntui etten voi päästä exästä yli enkä halunnut uutta vain laastarisuhteekis.. mutta sitten aika kului ja nyt olen onnellinen ja rakastunut uuden kanssa. Exän kanssa vaihdamme vielä meileillä kuulumisia, harvakseltaan kylläkin.
Kauan meni, ennenkuin pystyin lakata kaipaamasta häntä.
Kerroin, että tapailen uutta, hänkin kertoi pian sen jälkeen että päätti suostua treffipyyntöön... Ei tosin enää tapaile samaa tyttöä. Tiedän että oli hyvä, suhde oli liian raastava hänen kanssaan, silti kaipasin kauan ja olisin varmaan pysynyt hänelle uskollisena /sinkkuna kauan ellen olisi suostunut treffeille tämän ihanan rakkaan miehen kanssa.
 
Mun exä jätti mut 4 kertaa, kunnes löysin uuden miehen. Alkoi vinkua takasin, ja sitä jatkui pari vuotta. Erosta on nyt 8vuotta. Vinkui aina, ja jos palasin, jätti taas.

Nyt olen naimisissa, on lapsia ja koti, mut aina jos törmätään yöelämässä, nii kyllä sieltä tulee kaipaavia katseita ja hieman piikitteleviä kommentteja. Ei seurustele tietääkseeni kenenkään kanssa vakituisesti. On sanonut kavereilleen, että olen hänen elämänsä ainoa rakkaus.

Ajattelee varmasti. Niin paljon jäi selvittämättömiä asioita, olimme IHAN rakastuneita. Näen vieläkin paljon unia vanhoista ""hyvistä"" ajoista, mutta uniksi ovat jääneet. Aamulla tosin voi olla tosi sekava olo, kun menee muistot ja todellisuus sekaisin. Toisaalta ne kaikki jättämiset kolauttivat itsetuntoani. Haluaisin tietää niiden todellisen syyn, pelkkä sitoutumiskammo ei koskaan kelvannut mulle selitykseksi. Olen aina ollut miesten suosioissa, ja etenkin nyt aviomieheni. Ja edelleen mallin mitoissa. Mutta niin se elämä menee...
 
Yksi juttu on jäänyt kaivelemaan. Olin 16-vuotias kun vuoden pituinen suhde päättyi ilman selittelyjä... edellisiltana poikaystävä vielä rakasti ja sitten jätti. Pakko myöntää, mutta se jätti minuun traumat. Sen jälkeen aloin seurustelemaan, mutta minulla kesti viisi vuotta päästä tuosta nuoruuden jutusta yli. Erosin uudesta suhteesta vuosien jälkeen sillä itse asiassa en koskaan rakastunut tuohon mieheen....
 
Miksi kumppani jättää ja silti tahtoo takaisin?
Olen itse tehnyt samaa ja se johtui varmaan siitä, että on ihana saada huomiota, kun toinen anelee jatkamista, olisiko huonolla itsetunnolla myös syytä asiaan? Toisaalta myös sitoutumiskammo voi ajaa tuohon.
Varmasti mies on sinusta oikeasti tykännyt...
 
sanotaan niin että mieheni ex ei ole päässy miehestäni yli vaikka ollaan oltu jo 3 vuotta yhdessä kuulema katkera vaikka oman virheensä takia heillä meni poikki ja minä vauhditin heidän eroa mua hän vihaa ei voi sietää että olemme onnellisia ja kuulema minä olen kaunis jne että vielä enemmän häntä ottaa päähän,,,kaikella tavalla yrittää olla meihin yhteydessä työntyy meidän kodin lähelle koiransa kanssa joka päivä lenkille...minä on päässyt entisistä suhteista hyvin yli kai siksi kun minua ei ole jätetty enkä laske koskaan elämääni toisen ihmisen varaan ja säilytän itsenäisyyteni ,,,,
 

Yhteistyössä