Exä kihloihin

[evvk]

Ihmettelin kun eräs tuttavani oli vaivautunut seurassani. Kysyin sitten jo lopulta että mikä sua risoo ja sitt hän vaikeana kertoi että ex-mieheni on mennyt naisystävänsä kanssa kihloihin (on myös eksäni tuttu).
Minä totesin vain että hyvä homma ja että mikä tuossa niin vaikeaa oli.
Tuttavani kertoi kuvitelleensa että minä loukkaannun tuosta tiedosta että ainahan se sattuu kun entinen on menossa naimisiin.
Minä nyt ainakin olen ihan onnellinen hänen puolestaan eikä minua loukkaa, mehän ollaan erottu sentään.

Mitens te, satuttaisiko teitä tuollainen tieto jotenkin, miksikä?

 

[Meikämaija]

Ei totisesti loukkaisi. Mitä se mulle enää kuuluu? Perkule, olisihan siinä lasten perintöosuus vaarassa!

 

[Inhorealisti]

Sehan riippuu ihmisista, siita, miten on erottu ja kauanko siita on aikaa. Mina olisin ainakin iloinen kaikkien ex:ni puolesta, jos loytavat onnensa. Niinhan minakin olen loytanyt.

Ymmarrran tosin hyvin ihmista, joka on tullut petetyksi, jatetyksi, joutunut myymaan kotinsa ja sitten viela kuulee, etta petturi-ex:a on mennyt kihloihin heti kohta kotoa pois muutettuaan.

Taytyy olla tosi kovahermoinen, etta osaisi vain olla vahingoniloinen uuden kumppanin sinisilmaisyydelle. Luulen, etta keskiverto pulliainen tuntee siina tilanteessa itsensa melko surkeaksi. Ei pitaisi, mutta sellainen se ihmismieli vain on.

 

[No höpsistä]

Kun mun eksäni meni naimisiin, olin vain tyytyväinen. Olin tavannut hänen tulevan vaimonsa ja tiesin, että he sopivat paljon paremmin yhteen kuin me aikanaan.

Ulkopuoliset luulee meitä paljon särkyvämmiksi kuin oikeasti ollaan. Ihmisiä me vaan ollaan ja kukapa ei haluaisi vain hyvää sellaiselle ihmiselle jota itse on joskus rakastanut.

 

[xyz]

Minuun kyllä kieltämättä sattui, kun exä meni kihloihin ja naimisiin; sai lapsia uuden kanssa. Jokainen tapahtuma sattui kuin ero ikään ja sai yhteenpaluun salaiset haaveet romuttumaan kerta toisensa jälkeen yhä pahemmin. Mutta exä jättikin minut, joten kai se siitäkin johtuu nämä ikävät tuntemukset.

 

[Ei pelkoa...!]

.. että exän naimiset tai naimattajättämiset tuntusivat missään. ENÄÄ! Mulle on oikeesti ihan sama, onko kyseistä rassukkaa enää edes olemassa. Ne tuskat, mitä hänen mulkkumaisesta käytöksestään jouduin kokemaan, on jo unohtuneet siinä määrin että mulle on aivan sama, saako hän ikinä yhtäkään jälkeläistä tai onko onnellinen vai ei. Ja tästä on siis muutama vuosi aikaa, asuimme yhdessä mutta pettämisen lisäksi hänen rakastajattarensa myös majaili yhteisessä kodissamme työmatkani aikana jne.. Käytti mm. mun vaatteita, tuoksuja, ym. hygieniatarvikkeitani.. Nooh, sairaita on ihmiset, niin varmaan elleissäkin löytyy näitä (totaalisen itsesuojeluvaiston puuttessa eläviä) onnenonkijoita, mutta sanonpa vaan Sulle että unohda exä nyt viimein. Kunnon miehiäkin on! =) Ja mikä uskomattominta, se paras heistä voi tulla vastaan ihan missä ja koska tahansa, vaikka kuinka kliseeltä kuulostaakin tuo!

 

[törrönen]

joo mun exa harppas kihloihin nähtyään ja kuultuaan että minäkin olin ollut jo jonkin aikaa kihloissa... menetti toivonsa minuun ja pani toivonsa uuteen.. hyvä mutta tunnen tyypin niin hyvin että tiedän olevan eritt hätäinen ratkaisu. oinen osapuoli
on kuulemma erittäin tyytyväinen remonttireiskaansa... voi rassu jos tietäis minkä sittenkin sai..

 

[jätetty]

Mä voisin kuvitella olevani just tuollainen yhdessä viestissä kuvattu jätetty, kotinsa myymään joutunut jne. katkeroitunut mies, paitsi että en ole katkera. Kun aikanaan huomasin lasteni äidin menneen kihloihin, oikein hämmästyin, miten vähän exän sormus mua kiinnosti. Nimittäin vaikka yleensä parin viikon välein lapsia vaihdettaessa nähdäänkin, huomasin sormuksen vasta noin puoli vuotta kihlautumisen jälkeen, jolloin tietysti vasta onnittelinkin.

Olen itsekin nykyisin kihloissa uuden kumppanini kanssa. Pyysin lasteni äitiä selittämään hänen kanssa asuville lapsillemme, mitä kihlautuminen tarkoittaa.

Itse olen onnellinen exäni uudesta suhteesta, vaikka sen alku aikanaan avioliittomme aikana ei niin kovin mukavaa ollutkaan. Tuntuvat sopivan hyvin yhteen ja lapsiakin heillä jo on.

 

[buu]

Ei vois vähempää kiinnostaa. Tosin mä olin se, joka lähti suhteesta kävelemään. Lähinnä ihmetyttää, että miten ihmessä joku retkahtaa siihen mieheen, kun itse muistaa niin hyvin ne huonot puolet hänessä.

 

[()]

Minä jätin miehen, kun olimme olleet yli 5 vuotta yhdessä eikä hän tiennyt mitä haluaa. Minä tiesin, etten esim. voi odottaa lasten tekemistä kovin pitkään, lääkärin määräys. Hän ei osannut päättää mitään, joten lähdin suhteesta kävelemään. Sen jälkeen hän sitten meni yhteen jonkun naisen kanssa, joka tuli lähes heti raskaaksi. He menivät naimisiin ja nyt tämä mies on onnellinen rivitaloasuja Vantaalla. Hän ei missään nimessä koskaan halunnut rivitaloa eikä ainakaan Vantaalta, joten aika moni asia olikin yhtäkkiä ihan toisin kuin hänen puheissaan meidän yhdessäollessamme. Toisaalta naurattaa ja toisaalta vähän ketuttaa, että tuli sitten heitettyä monta vuotta hukkaan päättämättömän kanssa. En tiedä, päättikö hän nuo asiat vai onko nainen päättänyt.

 

[():lle]

No se mies ei ollut sulle Se Oikea, etkä sä sille. Siksi hän ei tiennyt, mitä haluaa, kunnes löysi uuden naisen, jonka kanssa ilmeisesti kaikki asiat loksahtivat paikoilleen. Parempi sinullekin tuo ratkaisu, koska nythän sullakin on mahdollisuus löytää Se Oikea tai ehkä olet hänet jo löytänytkin...

 

[Nami]

Evvk tosiaan. Joitakin vuosia sitten minulla ja exällä meni poikki hänen alettuaan suhteeseen toisen naisen kanssa. Muuttivat sitten yksiin (minä muutin pois), ja tämä uusi nainen otti asiakseen soitella minulle ""nimettömiä"" puheluita yksin tai ystäviensä kanssa. Tai lähetellä netin kautta ""nimettömiä"" tekstiviestejä joissa kertoi mitä tekevät, milloin ja että ovat menneet kihloihin. Ensin ärsytti, sitten huvitti ja lopulta kyllästytti jatkuva häiriköinti. Molemmat harrastivat myös yhdessä noita ""kepposiaan"" joten kaikki tunteet kuolivat muutamassa päivässä exään. Ei siis todellakaan tuntuisi miltään vaikka saisin nyt kuulla että ovat naimisissa ja lapsia tehneitä. Niin kuin varmaan ovatkin .

 

[Olisin]

Olisin tosi loukkaantunut tuon tuttavan käytöksestä! Minusta se on äärimmäisen aliarvioivaa.

Exän kihlautuminen sen sijaan ei hetkauttaisi. Mikäs sen kauniimpaa, jos ihminen on löytänyt onnen.

 

[:-))]

No mun ed. erosta on vasta 4 kk, ja tunteita on vielä herraa kohtaan joten todellakin haittaisi jos kuulisin, että se olis kihloihin mennyt. Mutta pakkohan sen asian kanssa olis vaan elää vaikka haittaiskin.
Mutta sitä edellisestä exästä ei kyllä haittais kuulla, vaikka olis mennyt naimisiinkin asti ja vaikka lapsiakin olis tehnyt. Koko ihminen on mulle niin yhdentekevä kuin vain olla voi.

 

[Näin täällä taas]

Joo kyllä on aina täälläkin paremmin hurraata huudettu ja peukkua pidetty, tosin aina se peukkuni voima ei ole kuitenkaan näyttänyt olevan ihan valtaisa, kun on joskus myöhemmin sitten kuulunut muitakin uutisia. Mutta totisesti soisin, että heillä kullakin menisi hyvin!

 

[kierrän koruliikkeet]

mä en loukkaantunut, mutta sattuihan ja sattuu vieläkin se, kun itse olin se, joka jäi haaveidensa kanssa yksin. Sattuu vieläkin ja varmasti pitkään, mutta se ei ole eksän pahantahtoisuutta. Löysi jonkun jota rakasti niin täydellisesti, että meni samantien kihloihin. Ja jos ei kerran mun kanssa olis ollut onnellinen ja toisen kanssa on, olkoon niin ja onnea heille. Ei tärpännyt, muttei voi mitään. Kivat sille, ja ei se mitään. Omat tunteet tässä vaikeita on, ei toisen tekemiset tai tekemättä jättämiset.

Lähinnä siinä ne omat haaveiden romuttumiset ja omat tunteet satuttaa, ei nimenomaan se toisen teko, vaan se, että itse tajuaa, että musta ei ollut tohon, eikä toiselle tärkeäksi. Ja että mä en merkinnyt, vaikka toinen olis ollut itselle tärkeä.
Ja vaikka menee varmaan aikaa, että lopulta pystyy tyynesti toteamaan, että toivoin mut ei onnistunut ja että ei se mitään, elämä jatkuu.
Silti koruliikkeiden kohdalla tulee aina mieleen, että tästäköhän haki sormukset.. Ja aina se kuristaa kurkkua.

Ei se ole loukkautumisen paikka, mutta aika surullinen kuitenkin.

 

[yksin jätetty]

Minuun sattuisi, jos ex-avomieheni menisi kihloihin jonkun kanssa. Ex jätti minut ilman mitään kunnollista selitystä. Olin itse jo haaveillut yhteisestä asunnosta, vauvasta ja häistä. En ole koskaan ollut kihloissa, joten tuntuisi pahalta, että ex toteuttaisi haavettani jonkun toisen kanssa. Pääsen varmasti tästä yli, kun aikaa menee eteenpäin, mutta nyt jos saisin tietää exän kihlauksesta, niin itku pääsisi.

 

[sitä sattuu]

mulla pääsikin.

 

[N34]

Kyllä se pahalta tuntui koska sitä tajuaa niin selvästi ettei toinen oikeasti kärsinyt sitoutumiskammosta tai mistään muustakaan. Minä en vaan ollut hänelle riittävän rakas vaikka itse rakastinkin.