Ex-vaimon kanssa yhteiset työt

Moi

Mietityttää vaimon kolmen viikon takainen eropäätös. Takana on yli 10 yhteistä vuotta, tuloksena iso uusperhe josta nyt sitten jo puolet lapsista maailmalla. Vuosikausia oli pelkkää kaaosta, joka on nyt toki helpottanut. Noh, eropäätöksessä ei sinänsä ole mitään miettimistä - tässä on tapeltu 5 vuotta ja ja vaimo on kertomansa mukaan tunteensa kadottanut aikaa sitten, nyt on vain sinnitellyt ja se on aiheuttanut enemmän riitoja, vihaiseltakin on usein näyttänyt. Nyt kun päätös on tehty, naama ei kuulemma enää ärsytä yhtään kun paineet ja odotukset puolisona on loppuneet. Puhuttu on paljon, ja kuunneltukin. Paluuta ei kuitenkaan hänen mielestään ole tiedossa, koska päätös on tehty ja sinänsä mikään ei ole niinkään muuttunut vaikka ymmärrys on kasvanut huomattavasti. Oma vuokra-asunto on hakusessa jonne lastensa kanssa muuttaa sitten joskus kun riittävän iso kämppä löytyy. Kolmansia osapuolia ei ole tässä mukana, se on selvä juttu se.

Vaimo haluaa jatkaa yhteistä työuraa rakennusalalla, mikä tarkoittaa päivittäistä, välillä tiivistäkin yhteydenpitoa. Vaimolla on suunnitteluyritys, minulla oma rakennusalan yritys, ja työkohteet on yhteisiä. Toimiston hän haluaa pitää minun omistamissa tiloissa kuten 7 vuotta tähänkin asti. Myös yksityispuolella tavoitteena laaja tiivis yhteistyö lasten osalta (vain 1 yhteinen tosin), etteivät ainakaan vieraannu toisistaan.

No se suuri kysymys: Onko joku, jolla ero tullut, ja itsellä tunteita hirveästi jäljellä (romahduksen partaalla), pystynyt jatkamaan yhteisissä työkuvioissa eron jälkeen? Tuleeko se kiukku ennen pitkää joka lopettaa kaiken? Sen tiedän että mahdolliset uudet puolisot ei tällaista kauaa katsele, mutta vaimon mielestä ei tällaista tilannetta ole näkyvissä koska hän haluaa jatkossa olla vallan yksin (luulee alkuun niin, sanoin minä). Nimenomaan tämä tunnepuoli tässä arveluttaa, kun tuntuu että jään nyt roikkumaan ja odottamaan toisen paluuta josta nyt ei tietenkään kannata paljoa haaveilla.

Jokainen tarina on omansa, mutta jos jollain on kokemuksia (varmasti monellakin on) ja haluat jakaa niin olisin kiitollinen. Lähinnä prosessoin tätä tuoretta asiaa tällaisilla mietinnöillä

 

Kuulostaa enemmänkin siltä, että exäsi hyväksi käyttää sinua jatkossa. Haluaisi ne rusinat siitä pullasta. Mikä on todennäköistä, on se, että puolisosi ennemmin tai myöhemmin löytää uuden. Oletko silloin itse valmis katsomaan sivusta sitä onnea. Saatko omat tunteesi käsiteltyä ja pettymyksen, surun ja ketutuksen nielaistua ilman että se jää korpeamaan.. Todennäköisesti et siinä tapauksessa että exää näät päivittäin ja mahdollista uutta kumppaniakin. (Toki tähän vaikuttaa myös se, oletko itse löytänyt uuden siihen mennessä.) Monesti se vain pitkittää ja paisuttaa omia ikäviä tuntemuksia. Exäsi on paljon helpompi olla, sillä hän on ilmeisesti ollut se ns.jättävä osapuoli.
Voithan testata asiaa myös sen kautta, että lasket toimitiloille jonkin vuokrasumman ja katsot onko exäsi valmis maksamaaan sen. Jos ei ole, noh, melko selvää että siinä vaiheessa vain yritys hyötyä...

 

Eron jälkeen varmasti on paljonkin erilaisia tunteita. Oli se ero sitten millainen tahansa. Siinä vaiheessa kun ei tunne enää "mitään" toista kohtaan, niitä negatiivisiakaan tunteita, on viimein päässyt "yli" erosta. Tosin pitkistä parisuhteista en usko pääsevän täysin kokonaan irti ja eroon koskaan, varsinkin jos kuvioissa on myös lapsia.

Teidän tilanne kuulostaa varsin erikoiselta, vaikka kaikki suhteet ja erot erilaisia onkin. En ehkä ihan saa kiinni puolisostasi, ja jotenkin sellainen fiilis välittyy kertomastasi, ettei hän ole ehkä ihan rehellinen sinulle. Voiko olla, että hänellä olisi kuitenkin jossain vaiheessa suhdettanne ollut jotain ulkopuolista säätöä jonkun toisen kanssa? Ei välttämättä enää, tai tällä hetkellä, mutta ollut ja tämä toinen ihminen saanut hänet vieraantumaan sinusta, tai se syyllisyys tapahtuneesta?

Oma pitkä parisuhde päättyi lopulta, kun toinen jäi kiinni pettämisestä. Olin epäillyt jo kauan asiaa ja hän kielsi asian aina. Kun kiinni jääminen tapahtui, puoliso oli silmin nähden helpottunut ja sai sanottua heti, että haluaa erota, ja tietysti oli myös hyvin pahoillaan ja syyllisenoloinen. Nyt vuosia myöhemmin olen ajatellut, että kaikista "merkeistä" joita en täysin osannut silloin lukea, puoliso oli kuolettanut kaikki tunteensa minuun jo aikaa sitten ja oli kanssasi lähinnä velvollisuudesta (yhteiset lapset ja talousasiat jne). Ei vain osannut kertoa, että haluaa erota. Kiinni jääminen uskottomuudesta oli ainut keino päästä "vapaaksi". Hän ei enää ole saman ihmisen kanssa yhdessä, mutta on jatkanut elämäänsä eteenpäin ja on uusi kumppani avopuolisona. Itsellä ollut vaikeampaa kaikin puolin, mutta se on jo toinen tarina.

Kaikkea hyvää sinulle!