V
valokuvat
Vieras
Poikakaverillani on valokuvia joistakin entisistä tyttöystävistään. Yhdestä tyttöystävästä (joka ei ole mua ennen ollut, vaan 1-3 vuoden takaa) on muutama kuva, jossa tämä tyttö on yksin kuvassa ja hymyilee iloisena (,onnellisena) eli kuvat ovat melkein niin, että tyttö eestä, tyttö takaa eli vähän joka kantilta ja aina tyttö nauraa iloisena. Sitten on kuva, jossa poikakaverini istuu sohvalla tämän tytön kanssa, käsi tytön olkapäillä ja tyttö nauraa onnellisena.
Nämä kuvat ovat muiden kuvien ja valokuvakansioiden kanssa kirjahyllyssä. Kerran ollessani poikakaverini luona, pyysin, että voinko katsoa kuvia. Sain luvan.
Siitä lähtien ollessani kiukkuisella päällä (taas E-pilleireistä johtuen) tämän tytön iloinen kuva tulee kummittelemaan mieleeni ja tekee mut niin mustasukkaiseksi. Kunpa en olisi katsonut kuvia.
Poikakaveri oli kuin viilipytty, kun tämän tytön kuvia katselin eli ei ilmeisesti kaivannut enää, mutta ei auttanut mun olotilaani. Varsinkin se sohvakuva, missä poikakaverini on niin tyytyväinen ilme kasvoillaan , käsi tytön harteilla.
Olemme olleet muutaman viikon yhdessä. Joskus aivan alussa jo katsoin näitä kuvia ja tulin tietysti silloin heti mustasukkaiseksi. Sanoin, että mun kuviani, ei heti ripustellakaan tuonne tyttöystävien keräilykansioon.
Se valokuvaaminen on jäänyt siihen. Nyt haluaisin kumminkin sinne joukkoon.
Mutta miten voi tulla niin mustasukkaiseksi kuvista, jotka ovat vanhoja. Onko jollain muullakin samanlaista? Ja kun se pitää niitä valokuvia (siis kaikkia valokuvia, lapsuuskuvia, ym kansioita) siinä näkyvillä, television vieressä (siis kuoressa ovat tai kansioissa), ettei kaapeissa, jonne ne eivät kylläkään mahdu. Niin aina välillä katseeni menee sivuun televisiosta, että siellä se tytön kuva on.
Ääh, tällaisesta nyt ottaakin niin pahan mielen.
Nämä kuvat ovat muiden kuvien ja valokuvakansioiden kanssa kirjahyllyssä. Kerran ollessani poikakaverini luona, pyysin, että voinko katsoa kuvia. Sain luvan.
Siitä lähtien ollessani kiukkuisella päällä (taas E-pilleireistä johtuen) tämän tytön iloinen kuva tulee kummittelemaan mieleeni ja tekee mut niin mustasukkaiseksi. Kunpa en olisi katsonut kuvia.
Poikakaveri oli kuin viilipytty, kun tämän tytön kuvia katselin eli ei ilmeisesti kaivannut enää, mutta ei auttanut mun olotilaani. Varsinkin se sohvakuva, missä poikakaverini on niin tyytyväinen ilme kasvoillaan , käsi tytön harteilla.
Olemme olleet muutaman viikon yhdessä. Joskus aivan alussa jo katsoin näitä kuvia ja tulin tietysti silloin heti mustasukkaiseksi. Sanoin, että mun kuviani, ei heti ripustellakaan tuonne tyttöystävien keräilykansioon.
Se valokuvaaminen on jäänyt siihen. Nyt haluaisin kumminkin sinne joukkoon.
Mutta miten voi tulla niin mustasukkaiseksi kuvista, jotka ovat vanhoja. Onko jollain muullakin samanlaista? Ja kun se pitää niitä valokuvia (siis kaikkia valokuvia, lapsuuskuvia, ym kansioita) siinä näkyvillä, television vieressä (siis kuoressa ovat tai kansioissa), ettei kaapeissa, jonne ne eivät kylläkään mahdu. Niin aina välillä katseeni menee sivuun televisiosta, että siellä se tytön kuva on.
Ääh, tällaisesta nyt ottaakin niin pahan mielen.