Ei jumankekkuli kun ei sille mene mikään jakeluun, vaikka vääntäisin ratakiskoista.
Pistin sille viestiä tänään, että mua vähän surettaa poikien puolesta, koska eivät nää enää iskää kuin ehkä paristi viikossa, ja joka toinen viikko eivät lainkaan. Ovat selkeästi vieraantuneet, eivätkä juttele isästä enää juuri lainkaan kotona, tai mitään. (erosta vajaa 3kk, lapset 2 & 3v) Ja kaikki tapaamiset ovat mun järjestämiäni, eli minä kysyn exältä että voisko hän tavata lapsiaan jne, sitä itseään ei kiinnosta niin paljoa että pyytäisi poikia luokseen, sanoin sille tämänkin.
Se vastasi "No morjes! Ajattelin että voisin ottaa pojat huomenna päiväksi, jos käy?"
Sanoin että kaipa toi sopii, mutta tarkoitin tota pidemmällä tähtäimellä... Että ois kiva kun pojilla ois se isäkin vielä.
Eikä se käsittänyt tätä asiaa vieläkään. Ehkä mä olen sitten se hankala eukko tässä, mutta ihmetyttää, kun tuntuu ettei sitä oikeasti kiinnosta pyytää poikia mihinkään... tai sitten se on vaan sitä sen perus-saamattomuutta, että kun muiden pitäisi aina hoitaa kaikki hänen puolestaan.
Lapset ovat oikeasti jo vieraantuneet, tai jotain. En tiedä. Kai se käy noin pienillä niin nopeasti...? Eivät puhu isästä mitään, eivätkä ole enää edes pyytäneet että jos voisivat mennä sinne :/
Pistin sille viestiä tänään, että mua vähän surettaa poikien puolesta, koska eivät nää enää iskää kuin ehkä paristi viikossa, ja joka toinen viikko eivät lainkaan. Ovat selkeästi vieraantuneet, eivätkä juttele isästä enää juuri lainkaan kotona, tai mitään. (erosta vajaa 3kk, lapset 2 & 3v) Ja kaikki tapaamiset ovat mun järjestämiäni, eli minä kysyn exältä että voisko hän tavata lapsiaan jne, sitä itseään ei kiinnosta niin paljoa että pyytäisi poikia luokseen, sanoin sille tämänkin.
Se vastasi "No morjes! Ajattelin että voisin ottaa pojat huomenna päiväksi, jos käy?"
Sanoin että kaipa toi sopii, mutta tarkoitin tota pidemmällä tähtäimellä... Että ois kiva kun pojilla ois se isäkin vielä.
Eikä se käsittänyt tätä asiaa vieläkään. Ehkä mä olen sitten se hankala eukko tässä, mutta ihmetyttää, kun tuntuu ettei sitä oikeasti kiinnosta pyytää poikia mihinkään... tai sitten se on vaan sitä sen perus-saamattomuutta, että kun muiden pitäisi aina hoitaa kaikki hänen puolestaan.
Lapset ovat oikeasti jo vieraantuneet, tai jotain. En tiedä. Kai se käy noin pienillä niin nopeasti...? Eivät puhu isästä mitään, eivätkä ole enää edes pyytäneet että jos voisivat mennä sinne :/