ex-ongelma

[Marissa]

Mitä teen kun ex kummittelee mielessä koko ajan. Ollaan tunnettu kymmenen vuotta (oltiin samalla yläasteella) ja 18-vuotiaina seurusteltiin hetken aikaa. Tosin ollaan koko ajan oltu hyvissä väleissä ja ymmärretään toisiamme. Kaveruutemme loppui hetkeksi kun tämä ex alkoi seurustella ihmisen kanssa, joka ei pidä minusta. Nyt he ovat eronneet ja juttelin eilen exäni kanssa baarissa ja sovimme olevamme kavereita. Hän pyysi lähettämään joskus viestiä. Nyt mietin pitäisikö? Haluaisin pitää hänen kanssaan yhteyttä kaveripohjalta, mutta en tiedä onnistuuko se. Koska hän on nykyisen mieheni lisäksi ainoa, jota olen koskaan rakastanut. Ja tiedän, että hänelläkin on vielä jotain tunteita, vaikka emme sellaisesta puhuneetkaan eilen.

Kihlattuni kanssa olemme olleet yhdessä 6 vuotta, tosin alkuaikoina suhteemme oli myrskyisä enkä osannut päättää kumman kanssa haluaisin seurustella. Vaikka eipä nykyinen miehenikään silloin mikään enkeli ollut. Meillä on yksivuotias lapsi, joka oli toivottu. Rakastan kyllä nykyistä miestäni, vaikka suhteemme polkee mielestäni paikoillaan. Lapsi on suurin syy siihen, miksi epäröin lähettää exälle viestiä. Tuntuu, että pettäisin hänet. Mitään en tosin pystyisi tekemään exäni kanssa, olisi vain mukava "jutella" joskus. Olo vain on syyllinen, koska tiedän etten koskaan voi ajatella exääni pelkkänä kaverina. Onko kohtalontovereita?

En todellakaan halua erota nykyisestä miehestäni, koska olemme kuitenkin hyvä pari. Enkä aio pettää häntä, kynnys siihen on liian korkea. Pieni pala sydämestäni kuitenkin kuuluu exälle vieläkin...

 

[näin on]

\

Mitä teen kun ex kummittelee mielessä koko ajan. Ollaan tunnettu kymmenen vuotta (oltiin samalla yläasteella) ja 18-vuotiaina seurusteltiin hetken aikaa. Tosin ollaan koko ajan oltu hyvissä väleissä ja ymmärretään toisiamme. Kaveruutemme loppui hetkeksi kun tämä ex alkoi seurustella ihmisen kanssa, joka ei pidä minusta. Nyt he ovat eronneet ja juttelin eilen exäni kanssa baarissa ja sovimme olevamme kavereita. Hän pyysi lähettämään joskus viestiä. Nyt mietin pitäisikö? Haluaisin pitää hänen kanssaan yhteyttä kaveripohjalta, mutta en tiedä onnistuuko se. Koska hän on nykyisen mieheni lisäksi ainoa, jota olen koskaan rakastanut. Ja tiedän, että hänelläkin on vielä jotain tunteita, vaikka emme sellaisesta puhuneetkaan eilen.

Kihlattuni kanssa olemme olleet yhdessä 6 vuotta, tosin alkuaikoina suhteemme oli myrskyisä enkä osannut päättää kumman kanssa haluaisin seurustella. Vaikka eipä nykyinen miehenikään silloin mikään enkeli ollut. Meillä on yksivuotias lapsi, joka oli toivottu. Rakastan kyllä nykyistä miestäni, vaikka suhteemme polkee mielestäni paikoillaan. Lapsi on suurin syy siihen, miksi epäröin lähettää exälle viestiä. Tuntuu, että pettäisin hänet. Mitään en tosin pystyisi tekemään exäni kanssa, olisi vain mukava "jutella" joskus. Olo vain on syyllinen, koska tiedän etten koskaan voi ajatella exääni pelkkänä kaverina. Onko kohtalontovereita?

En todellakaan halua erota nykyisestä miehestäni, koska olemme kuitenkin hyvä pari. Enkä aio pettää häntä, kynnys siihen on liian korkea. Pieni pala sydämestäni kuitenkin kuuluu exälle vieläkin...

Heippa!

Minun tarinani on vähän samanlainen...
Myös minä tunsin tämän pojan jo yläasteelta saakka. Oikeasti hän "jahtasi" minua, mutta minä inhosin silloin häntä... Lukion jälkeen lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Olin siellä 3vuotta ja palasin kotipaikkakunnalle. Tämä "poika" tai jo nyt voi kai kutsua mieheksi oli ollut kaikki nämä vuodet mielessäni. Päätin sitten etsiä hänet käsiini. No hän oli vielä kiinnostunut ja seurustelimme hetken aikaa. Hän ei kuitenkaan halunnut jatkaa seurustelua vaan päätimme olla vain kavereita. Se sopi minulle koska olimme kuitenkin aika erilaisia. Sitten aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa (hänkin tuttu jo monen vuoden takaa). Välillä viestittelimme tuon exän kanssa ja näimmekin pari kertaa.

Nyt minulla ja miehelläni on 1,5v. lapsi ja olemme onnellsia. :heart:

Aivan kuten sinullakin, myös minulla pieni pala sydämestäni kuuluu tälle exälle. Viime vuosina yhteydenpitomme oli todella harvassa. Kun aina silloin tällöin hänestä kuulin , meni hänellä silloin ihan hyvin.

Tässä kohtaa tarinani sitten eroaakin sinun tarinastasi. Pari viikkoa sitten kuulin taas uutisia exästäni, surullisia sellaisia. Hän oli itse päättänyt päivänsä :'(

Nyt kaduttaa niin paljon kun en pitänyt yhteyttä häneen vähään aikaan. Olisin voinut kertoa hänelle välittäväni hänestä ystävänä... Mutta nyt on myöhäistä.

Taitaa se olla niin että pienen pieni pala sydämestäni meni hänen mukanaan...

 

[surullinen]

Alkuperäinen kirjoitus kuin suoraan omani, tai lähes... Eli yläasteella seurusteltiin mutta tiemme erosivat mutta itse olen kyseistä miestä rakastanut jollain lailla aina, olemme tunteneet pienestä asti. Asumme samalla paikkakunnalla, molemmat tahoillamme naimisissa ja molemmilla kaksi lasta. Sattumalta tapasin hänet kesäjuhlissa joissa olimme ilman puolisoita. Sama ihana tunne kuin nuorempana on vallannut minut aina kun kyseisen miehen olen nähnyt. Olimme illan yhdessä, juttelimme ja tanssimme. Huomasimme että molemmat olemme tahoillamme vain lasten takia ja hänelläkin edelleen minua kohtaan tunteita. Juttelimme ulkona koko yön ja lähes petimme. Sen jälkeen vain tekstiviesteillä kiitimme seurasta puolin ja toisin mutta en voi unohtaa! Nyt en tiedä uskallanko ottaa yhteyttä. Oma parisuhteeni onneton. Pidän miehestäni, mutta esim. seksielämä täysin kuollutta. Minulla vaan ei ole enää rakkautta miestäni kohtaan vaan ajattelen koko ajan tätä toista. Olen tosissani yrittänyt koko kesän löytää kadonneet tunteet omaa miestäni kohtaan mutta ei taida onnistua. Nyt vaan mietin uskallanko jättää tutun ja turvallisen ja rikkoa lasten ehjän perheen.

 

[Marissa]

huh.. meitä on siis muitakin! =) Olen tässä miettinyt edelleen, että pitäisikö ottaa tähän exään yhteyttä.En ole siis vielä uskaltanut. Toisaalta, en viitsisi olla liian "innokas" ja lähettää heti viestiä kun hän pyysi. Katsotaan nyt. Luulin jo jossain välissä päässeeni hänestä yli, kun ei oltu nähty ja juteltu pitkään aikaan, mutta nyt kun taas tapasimme en saa häntä pois ajatuksistani..

 

[näin on]

Kun "menetin" tuon exäni hänen itsemurhan seurauksena, opin siitä ainakin sen, että kannattaa kertoa itselleen tärkeille ihmisille mitä heistä ajattelee. Koskaan kun ei tiedä milloin voi olla myöhäistä...
Itsekin olisin halunnut pitää tuon exäni edes jollain lailla elämässäni, vaikka sitten vain tekstiviestein... Ja kun hän päätti tehdä tuon itsemurhan (johon en syytä käsitä) olisin halunnut että hän olisi tiennyt tunteeni. Ehkä se ei olisi auttanut, mutta itselläni olisi nyt parempi mieli.

Mutta onneksi jäi edes kauniit muistot :heart:

 

[taustalla]

Ei se ruoho ole aina aidan toisella puolella vihreämpää...

 

[näin on]

\

Ei se ruoho ole aina aidan toisella puolella vihreämpää...

Kyllä se tiedetään! Itse ainakin tiedän sen tosi hyvin että se ruoho EI OLISI OLLUT vihreämpää aidan toisella puolen.
Nykyinen mieheni on paras mitä minulla ikinä voisi olla, enkä koskaan olisi pettänyt häntä.

Tätä tunnetta ei kai sitten vaan pysty selittämään sellaisille, jotka sitä eivät itse ole kokeneet :/

On vain sellaisia ihmisiä, jotka jäävät sydämeen ja mieleen :heart:

 

[kaipaaja]

Sama tilanne täällä... Olen naimisissa ja meillä on maailman ihanín lapsi.
Mutta mutta minun mieleni juoksee ex-miehessäni. Olimme yhdessä viisi vuotta ja nyt vasta olen tajunnut kuinka helposti annoimme periksi. Ex kanssa näemme toisiamme parikertaa kuussa, yhteisten ystäviemme takia ja aina puhe kääntyy menneisiin. Mietimme sitä mitä teimme väärin ja kuinka ikävä on. APUA!!!

Rakastan nykyistä miestäni (ainakin luulen niin, vaikea ajatella koko asiaa.) ja toivon että järki kulta tulisi takaisin ja unohtaisin tämän tyhmän haihattelun......

 

[Äityli-85]

\

Mitä teen kun ex kummittelee mielessä koko ajan. Ollaan tunnettu kymmenen vuotta (oltiin samalla yläasteella) ja 18-vuotiaina seurusteltiin hetken aikaa. Tosin ollaan koko ajan oltu hyvissä väleissä ja ymmärretään toisiamme. Kaveruutemme loppui hetkeksi kun tämä ex alkoi seurustella ihmisen kanssa, joka ei pidä minusta. Nyt he ovat eronneet ja juttelin eilen exäni kanssa baarissa ja sovimme olevamme kavereita. Hän pyysi lähettämään joskus viestiä. Nyt mietin pitäisikö? Haluaisin pitää hänen kanssaan yhteyttä kaveripohjalta, mutta en tiedä onnistuuko se. Koska hän on nykyisen mieheni lisäksi ainoa, jota olen koskaan rakastanut. Ja tiedän, että hänelläkin on vielä jotain tunteita, vaikka emme sellaisesta puhuneetkaan eilen.

Kihlattuni kanssa olemme olleet yhdessä 6 vuotta, tosin alkuaikoina suhteemme oli myrskyisä enkä osannut päättää kumman kanssa haluaisin seurustella. Vaikka eipä nykyinen miehenikään silloin mikään enkeli ollut. Meillä on yksivuotias lapsi, joka oli toivottu. Rakastan kyllä nykyistä miestäni, vaikka suhteemme polkee mielestäni paikoillaan. Lapsi on suurin syy siihen, miksi epäröin lähettää exälle viestiä. Tuntuu, että pettäisin hänet. Mitään en tosin pystyisi tekemään exäni kanssa, olisi vain mukava "jutella" joskus. Olo vain on syyllinen, koska tiedän etten koskaan voi ajatella exääni pelkkänä kaverina. Onko kohtalontovereita?

En todellakaan halua erota nykyisestä miehestäni, koska olemme kuitenkin hyvä pari. Enkä aio pettää häntä, kynnys siihen on liian korkea. Pieni pala sydämestäni kuitenkin kuuluu exälle vieläkin...
[/quote :wave: Heips! minä ja mieheni oltiin ylä-aste aikoina kimpassa 8kk, hän oli minun ensi rakkauteni ja ero oli tosi vaikea ja kipee. Vähitellen pääsin yli ja löysin uuden poikaystävän. Mutta koko ajan exä pyöri mielessäni. Meni 4vuotta, kunnes rohkaisin mieleni ja soitin exälle. Sain kuulla että hänkin oli ajatellut minua vuosien varrella ja oli myös ikävöinyt. Meidän välit lämpeni pikku hiljaa ja erosin silloisesta miehestäni jonka kanssa parisuhde oli muutenkin täyttä kaaosta :kieh:. Sen jälkeen rupesimme tapailemaan ja seurustelemaan . Nyt ollaan oltu 3vuotta yhdessä ja vuosi sitten meille syntyi kaksos pojat. :heart: Meille on sanottu että "teillä on yhenlainen vuosisadan rakkaustarina" =) <br><br>

 

[Kaipaava2]

Mulla on sama juttu, ex-miehen kanssa ollaan kirjoiteltu s-postia nyt parin viikon ajan ja kieltämättä tämä ihminen on kummitellut mielessäni siitä lähtien :ashamed:

Itselläni on aviomies ja 2 lasta, molemmat alle 3 vuotiaita.
Mies on ihana, kiltti ja rakastava isä, mutta itsestäni tuntuu, että olemme ennemmin ystäviä, kuin rakastavaisia.

Erottii ex:än kanssa 7v sitten, hölmö menin jättämään hänet yhden K.pään takia, josta erosin ja löysin tämän nykyisen mieheni.

Katunut olen monet kerrat, kun hänet jätin, mutta itseäni siitä saan vaan syyttää ja mennyttä kun takaisin ei vain saa :headwall:

Ehdotin hänelle, että josko joskus nähtäisiin kupposen ääressä, vaikka kaupungilla, vahdettaisiin vaik kuulumisia, pettää en voisi koskaan omaa miestäni, kynnys liian korkea.
Hänellä ei ole ollut minun jälkeen,kuin mttama kokeilu, muuten on elänyt sinkkuelämää.

Ennen nykyistä miestä ja lapsia olin exän kanssa muutaman kerran yhdessä, mutta sitä voisi sanoa panosuhteeksi, nyt en älyä, miksi me ei vielä kokeiltu yhteiselämää uudestaan, vaan ihme sekoilua piti vain olla

Noo, kaippa minäkin joskus lopetan tämän haihattelun exän perään ja rupean todella arvostamaan, mitä minulla tässä nokan edessä on

:/