Iltaa ja mukavaa alkanutta viikonloppua. Safiirilla alkoikin ihan ihannemerkeissä! Ja eikös se Ookin jo taas kolkuttele ovenpieliä...
Mulla nousi ihan karvat pystyyn tosta sun unesta Jazz. Vaikka olikin siis lohdullinen ja kantava uni, mutta kuitenkin. Kyllä täälläkin välillä tulee niitä pelkopeikkoja eteen, pelkään toisinaan ihan suunnattomasti lasten puolesta ja muka nään enteitä, että jotain pahaa tapahtuu.. kai ne on ihan normaalia suojeluvaistoa, jotka niitä aikaansaa... Joten Johanna, minäkin ymmärrän täysin sun reaktiot onnenhetkestä epätoivoon. Ei ole kellään mitään valtaa eikä voimaa sanoa, että kaikki tulee menemään loistavasti, mutta siihenhän se on pyrittävä luottamaan. Eiköhän meistä jokainen äidiksi tuleva ja jo äidiksi tullut ole jollain tasolla tekemisissä niiden pelkotunteiden kanssa. Voimia sulle loppuodotukseen ja hyvä tosiaan, jos sait jo ajatukset käännettyä sen ikkunan pesun kanssa
Ja sitten tämän jälkeen tämä pyytää kaikilta anteeksi, ettei ole piiiitkäään aikaan oikein ehtinyt paneutua teidän juttuihin. Tuuli ainakin voi todistaa, että tällä kokoonpanolla se ei ole kaikista helpoin tehtävä
Sen verran aktiivinen tyyppi on tuo nuorimmainen, että johan tässä vallan farkutkin alkaa pyörimään jalassa, kun ei juuri ehdi laakereillaan lepäämään. Luen kyllä siis kaikki jutut aina, mutta en aina ehdi kommentoimaan niin kuin haluaisin.. :/. Onneksi täällä on niitä ehtiviäkin osapuolia! Mutta ajatuksissa olette kaikki ja jokainen yhtä tärkeä osa tätä juttua.
Mietin silloin sen koulusurmatapauksen aikaan, että miten sitä vois suojella omia lapsiaan kaikelta maailmaan vääryydeltä ja pahuudelta. Tunnen itseni todella pieneksi (pienihän mä kyllä olenkin..), kun ihan oikeesti ei ole juuri muuta keinoa, kuin yrittää kasvattaa lapsensa parhaaksi mahdolliseksi katsomallaan tavalla ja toivoa, ettei mikään mene vikaan. Se on tietty vähän sama kuin liikenteessäkin, että se ei riitä, että itse ajat hyvin ja varovaisesti, kun muidenkin pitäis osata tehdä samoin. Mutta, toivotaan, ettei vastaavia tragedioita tarvitse enää tapahtua.
Syvällistä, mutta jotenkin on nyt sellainen fiilis. Olen teen kanssa kahdestaan viikonlopun kotona. Iskä lähti "työreissulle" Länsirannikolle ja Tee mummon kanssa mökille. Outoa, mutta ihanaa laatuaikaa mulla ja teellä ja aion nauttia täysin siemauksin tuosta pienestä ihmeestämme.
Kuinka Ninni jakselet? Toivoisin niin valoa teidänkin tunnelinne päähän. Mikä sun työtilanne muuten oli? Muistanko oikein, että olet työttömänä? Olisko siellä teillä päin vaikka jotain osa-aikaista työtä tarjolla? Ajan vaan sitä takaa, että saisit vähän muutakin elämää. Siis kaikella kunnioituksella ja YHTÄÄN teidän elämäntilannettanne väheksymättä! Mites siellä kaura-altistukset, onko hyviä tuloksia? Entäs joko kukkakaalisoseet on puputettu?
Onneksi ei Gian A:n pallukat olleet mitään vakavampaa. Täytyy tunnustaa, että en ole kyllä kauheesti teen suuhun edes katellut, mitä nyt niitä ikeniä yritän välillä väkisin kaivella
Mutta joo, jatkan vielä vapaaillasta nautiskelua, tee siis nukahti jo kasilta (mikä tietty tarkoittaa sitä, että viimeistään puoli seiskalta laulaa kukko :/). Ihanaista viikonloppua leidit!
Omppu