Jaahas, myöhäisillan syviä aatoksia...
Ihana tuo Jazzin välihuomautus
Ja lopulta sitten poitsukin häiritsi äipän palstailua. Sitä tämä on, äitylin elämä. Ilmeisesti tauti alkaa olla jo selätetty vähitellen.
Ompulle unohdin tuohin vellittelyyn vastailla, hyvä kun Jazz muistutti taas. Niin, eikös tuo 4kk se suositus ole. Ennen se oli se 3kk ja taitaa nykyisinkin jotkut jo antaa sen ikäisenä? Meillä ei vellejä ole saanut kukaan lapsista. Mä vältän sitä lehmänmaitoa viimeiseen asti, joten viljatuotteet tulee puurona sitten 5kk iästä alkaen. Tai no tästä nuorimmasta ei vielä tietoa...
On kyllä aika rankan kuulosta nuo öiset tissiroikkujat ;-) Kyllä se sen merkki taitaa vähän olla, että tukevampaa tarvittais. Näin meilläkin noiden poitsujen kanssa on ollut.
Tällä hetkellä meillä elellään ylituotantovaihetta. Välillä mulla on tissit pullollaan maitoa ja neiti herää muutaman tunnin unilta ottamaan sellaset hörpsyt. Imasee muutaman kerran ja jättää tissin suihkuamaan. Nauraa vaan leveätä hymyään :-D Muutenkin syö korkeintaan 5min kerrallaan. Ois tässä maitoa jakaa vaikka muillekin
Pitäsköhän munkin laittaa tonne suljetun myyntipalstalle...
Mutta tsemppiä tosiaan kovasti yökukkujien kanssa!
Meillä kun tätä äksöniä riittää, niin täytyypä välillä antaa näyte vähän toisentyyppisestä meiningistä mitä meiltä löytyy... On tätä ovista ja tissittelyä tässä taas tahkottukin
Sattumalta tiedän, että noilla esikoisen ikäisillä alkaa olla jo vähän tsäpinää vastakkaisen sukupuolen kanssa. Usein näistä jutuista keskustellaankin. Tähän asti kyselyihin on vastattu vähän tyyliin: no ei todellakaan oo mitään! Nyt taas pitkästä aikaa yksi päivä kyselin, että onkos poitsulla "tyttöystävää". Vastaus olikin yllättäen tällä kertaa: "Ei oo, mutta pitäis kyllä olla." Jotenkin niin lutusta
Sitten kertoi, että yhdellä luokkakaverilla on tyttöystävä, joka on eri koulustakin. Muut ihmetelleet, että mistä moisen bongannut. Ihana kyllä, että kertoilee... Jotenkin kyllä tuosta pojasta nyt havaitsee, että vähän alkaa hormonit hyrrätä. Huoh, mitähän tämä kevät teettää.
Toinen ote elävästä elämästä... Piti tässä vähän analysoida omaa puhetta, kun H huuteli takapenkiltä tuossa harrastuskuskauksilla: "Äiti, mennääks me nyt siis IHAN OIKEESTI kotiin?" Jep jep, sieltähän se löytyi IHAN OIKEESTI ja useamman kerran illan aikana eri tilanteissa, ups.
Nuo närästykset ja suonenvedot on kyllä ikäviä vaivoja. Niitä on itsekin joutunut kokemaan. Peräpukamat vielä samaan listaan..
ÄssÄkin siellä taloutta mietiskelee... Ei huono vaihtoehto tuo hoitolapsi. Nimim. Kokemusta on. Mulla tuli ystävän lapsi hoitoon, kun esikoinen oli reilu vuoden. Olivat samanikäisiä. Sitten lisäännyttiin molemmat ja hän meni taas heti töihin&minä en. Molemmat tuli mulle hoitoon. Hoitelin siis sillon kahta 3-vuotiasta ja kahta 1-vuotiasta. Vuoden olivat meillä. Sittenhän me lisäännyttiin taas molemmat pitkän tauon jälkeen ja hän otti meidän H:n vähäksi aikaa hoitoon
Sitten lisäännyttiin taas, mutta heille koiravauva. Jatkoa ei luvassa hoitojutuille, ei ainakaan sovittua
Ups, karkas taas...
Tosiaan ihan kiva lisätienesti, jos kotona haluaa olla. Meillä isäntä ehdotti myös tätä kuviota, mutta kieltäydyin tällä kertaa ;-) Käytetään vähän niitä lyhennysvapaita, niin ei tarvitse kituuttaa... Autolainan maksua taasen vähän tiivistettiin, että päästäs siitä nopsasti eroon. Tavotteena on, ettei tarttis turhaan autoja vaihdella. Meillä kun ei olla niiden suhteen niin kauheen tarkkoja. Tuohon ykköseen mahtuu vielä yksi lapsi lisää, kakkosauton kanssa joutuu kyllä säätämään... Pikkuautona on siis iso farkku, mutta siihen en viiden lapsen kanssa mahtuis. No, sen ajan murhe sitten ;-)
Eiköhän sitä pitäis lähteä koisimaan, kun alkaa tuo ajatus ja tekstikin vähän karkailla. Öitä siis!
