Ex-anoppi, joka soittelee koko ajan...

MILLÄ saa fiksusti ex-anopit tajuamaan että ei kiinnosta olla tekemisissä koko ajan enää.???

Sanomalla asia kauniisti mutta suoraan?

Kuinka usein on sopivaa antaa lasta sinne? Minusta ei tarvi aina nähdä. Kerran kuukaudessa kahdessakin riittäisi.

Mun lapseni ainoa oikea mummola, sellainen oikein lapsuusmummola, löytyy ex anopin ja appiukon luota. Joten musta on ihanaa antaa tyttö sinne: välillä viikottainkin, toisinaan taas sitt pari kolmekin viikkoa väliä. Joka tapauksessa usein, mahdollisimman usein. =)

Niin, olisihan se ihanaa, jos olisi näin hyvät välit.

Minä olen nähnyt painajaisia tästä anopistani 8 vuotta. Oikeasti sydän hakkaa aina kun soittaa, inhoan häntä niin paljon, koska on ollut aikanaan minulle niin ilkeä.

Kun kuuli, että hänestä tulee mummo, oli se silloin sellainen järkytys hänelle, että suurinpiirtein haukkui minua koko raskaus- ja vauva-ajan. Enkä osaa hoitaa lasta, edelleenkään.

Ymmärrätte varmaan, etten halua lasta sinne, koska ovat halunneet päättää lapseni kasvatuksesta, koulusta, asuinpaikasta, kaikesta.

Ja nyt pitäisi keksiä kaunis tapa sanoa, etten jaksa seurustella heidän kanssaan mitenkään enää kovin usein. Olkaa onnellisia, jos teidät anopit antavat teidän kasvattaa itse omat lapsenne ja elää elämäänne oman tahtonne mukaan.

Toivottavasti minäkin löydän sellaisen anopin joskus :saint:

Sama tilanne: mä olin 17 vuotias alkaessani odottaa tuota neitiä, ja tuntenut kyseisen ihmisen (anopin ) ehkä viikon verran... Ei varsinaisesti ilahtunut. Tietysti tein kaiken väärin: olin liian nuori päättämään edes sohvan ja tapettien väriä, joten hän päätti, mun lapseni isän kanssa. Mutta mä päätin vaikka hammasta purren olla saamatta kohtausta: hymyilin, ja tein asiat omalla tavallani. Sen jälkeen kun me erottiin ja mä löysin uuden suhteen, on mun elämääni sekaantuminen pikkuhiljaa alkanut loppua: kaipa se tietää jo, ettei kannata kuitenkaan.

 

Eihän tuo ikä tietysti saisi vaikuttaa, vaikka olitkin toki nuori silloin. Minäkin luulin, että sekaantuminen loppuisi eron jälkeen, mutta se paheni.

Minä ja lapseni isä oltiin jo oltu kauemmin ja asuttiin yhdessä ja lapsi oli todella harkittu.
Minä lähentelen jo 40-kymmentä, joten en aio sietää sitä, että minua puhutellaan kuin lasta ja neuvotaan niin kuin ihmistä, joka ei olisi koskaan omista asioistaan huolehtinut. Se on niiiin alentavaa.

Kohdelkoot omia lapsiaan niin, ja niin tekeekin. Ja siitä ovatkin kärsineet. Ei oma poikansakaan halua olla enää tekemisissä. Ehkä tämä johtuu siitä, kun menetti oman poikansa, pitää takertua meihin

 

Jos sanoisit ihan suoraan anopille että sinusta on outo tuo tilanne?Kun ei sillä kiertelyllä ja puhelimeen vastaamatta jättämisellä hoida ongelmaa,ainoastaan vähän siirtää sitä.Ikävä tilanne kyllä... :/

 

Eihän tuo ikä tietysti saisi vaikuttaa, vaikka olitkin toki nuori silloin. Minäkin luulin, että sekaantuminen loppuisi eron jälkeen, mutta se paheni.

Minä ja lapseni isä oltiin jo oltu kauemmin ja asuttiin yhdessä ja lapsi oli todella harkittu.
Minä lähentelen jo 40-kymmentä, joten en aio sietää sitä, että minua puhutellaan kuin lasta ja neuvotaan niin kuin ihmistä, joka ei olisi koskaan omista asioistaan huolehtinut. Se on niiiin alentavaa.

Kohdelkoot omia lapsiaan niin, ja niin tekeekin. Ja siitä ovatkin kärsineet. Ei oma poikansakaan halua olla enää tekemisissä. Ehkä tämä johtuu siitä, kun menetti oman poikansa, pitää takertua meihin

No pystyisitkö sä hoitamaan sitä jotenkin niin, että sun lapses sais pitää isovanhemmat ja tapaamiset, mutta sun ei tarvis olla silleen enää tekemisissä? Sanot, että saatte tavata lasta enemmän kuin mielellään, mutta turhanpäiväinen soittelu jne sinun puhelimeesi on häiritsevää ja toivot sen loppuvan? Ihan kylmän viileä linja, sellainen asiallinen. Ja että toivoisit vaikka että tapaamisista sovitaan viikkoa etukäteen, jolloin tiedät valmistautua töiden/harrastusten/päivähoidon/vapaiden suunnitteluun ajoissa.

 

Fakta kuitenkin on, että vaikka kuinka hän on sinulle EX-anoppi, hän on kuitenkin lapselle AINA MUMMI. Ja mummit eivät ole ikuisia. Joten lapsesi takia teidän pitäisi koettaa löytää diplomaattinen ratkaisu ja kohtuullinen vierailujärjestely, sillä lapsellesi hän tosiaan kuitenkin on mummi, vaikka sinä et haluaisi olla ex-anoppisi kanssa missään tekemisissä.

 

Fakta kuitenkin on, että vaikka kuinka hän on sinulle EX-anoppi, hän on kuitenkin lapselle AINA MUMMI. Ja mummit eivät ole ikuisia. Joten lapsesi takia teidän pitäisi koettaa löytää diplomaattinen ratkaisu ja kohtuullinen vierailujärjestely, sillä lapsellesi hän tosiaan kuitenkin on mummi, vaikka sinä et haluaisi olla ex-anoppisi kanssa missään tekemisissä.

Onhan hän mummi, 1 kahdesta muusta.
Mutta en ole milloinkaan pitänyt mummeja niin tärkeinä itsellenikään, että monta kertaa viikossa pitää käydä ja soittaa, puoliväkisin tai muutenkaan.

Ja tämän mummin kasvatusmalleja en halua ikipäivänä lapseni oppivan. Olkoot vain mummi.

Ei minullakaan ole ollut läheisiä isovanhempia koskaan, mutta en ole heitä myöskään kaivannut. Oikeasti jos on hyvät välit, on se ihanaa.

Mutta pakkosukulaisuutta en voi sietää.

 

Mitä jos ilmoitat että on kiva että pitää yhteyttä mutta sinulla on rajattu määrä vapaa-aikaa, joten lapsi voi tulla vaikka joka kk toinen viikonloppu käymään, jos muutoksia tulee niin SITTEN soitellaan, muuten joku vakiojärjestely ( jos siis haluat itsekin olla lapsen kanssa enemmän vielä kun on pieni ) . Voi olla että joudut sanomaan hyvinkin suoraan ja mökötystä voi kestää hetken, mutta _mun_ mielestä oma elämä ja suht onnellisena oleminen on tärkeämpää kuin olla ex-anopille / lapsen mummille mieliksi taustannekin huomioon ottaen. Jos tenttaa että miksi rajoitat, voit perustella mun mielestä sanomalla yksinkertaisesti että siksi kun olen xxx:n äiti. Sen enempää ei tarvitse selitellä. Mun motto muutenkin on ollut, että kieltäytymistä ei kannata perustella; ystävät ei tarvi perusteluja ja vihamiehet ei usko kuitenkaan. Tsemppiä!