Eutanasia oikein tai väärin?

[Lispetti]

oikein. jos ihmisellä on kovat kivut ja kyseinen vaiva ei parane, pitäs olla oikeus päästä pois. tai, jos makaa sängyssä, eikä enää tajua tästä maailmasta mitään, eikä tuu ikinä enää tajuamaan, niin myös silloin. pitäs olla asiasta testamentti, jonka on tehnyt täysissä järjissä ollessaan

Täysin samaa mieltä!

 

[kylläjees!]

Oikein. Eläinkin lopetetaan kun sille ei ole mitään tehtävissä, jotta se ei joutuisi kitumaan ja kärsimään. Ristiriitaista, että ihmisarvo ei ole lain mukaan yhtä korkea.

 

[Sirionful]

Peesaan edellistä! Jos lemmikkiään ei lopeta ajoissa, niin olet eläinrääkkääjä, mutta sama ei koske ihmistä, miksi? Todellakin kannatan eutanasiaa, enkä koe sen kauhuskenaaroista leviteltäviä juttuja realistisina. Toivon hartaasti, että se on hyväksyttyä, siinä vaiheessa, jos joskus sitä itse kaipaan. Passiivinen eutanasiakin kuulostaa hirveältä kohtalolta.

 

["allihuuppa"]

oikein. jos ihmisellä on kovat kivut ja kyseinen vaiva ei parane, pitäs olla oikeus päästä pois. tai, jos makaa sängyssä, eikä enää tajua tästä maailmasta mitään, eikä tuu ikinä enää tajuamaan, niin myös silloin. pitäs olla asiasta testamentti, jonka on tehnyt täysissä järjissä ollessaan

Tämähän on jo Suomessa mahdollista hoitotestamentin avulla. Siinä voit ilmaista mitä haluat itsellesi tehtävän, jos kohtaat vaikean onnettomuuden, sairauden tai vanhuudenheikkouden ja et niiden vuoksi enää kykene tahtoasi ilmaisemaan. Jokainen voi testamentilla kieltäytyä esim. elvytyksestä, hengityskoneesta ja muista hoidoista.
Mun kokemuksen mukaan harva jo valmiiksi sairaskaan ihminen on hoitotestamenttia tehnyt, mikä on outoa. Sen vuoksi päätös hoidoista jää lääkäreille ja omaisille. Silloin kun hoitotahtoa ei ole ilmaistu, lääkärin täytyy päätökset tehdä sen perusteella, miten uskoisi ihmisen haluavan itselleen tapahtuvan ja lähtökohtaisesti jokainen haluaa parantua, ei kuolla. Tämän vuoksi yritetään parantaa, helpottaa ja lääkitä.

Ongelma tulee vaan siinä, että tappaa ei kukaan saa eli jos onnettomuudesta/sairaudesta huolimatta jatkat sinnikkäästi eloasi vaikka sinua ei hoideta enää kuin korkeintaan kipulääkityksellä, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin kitua. Toisilla tuo kituminen kestää kauankin. Lääkärit tekee tässä vaiheessa monesti DNR-päätöksen eli elvytyskiellon ja sitten odotellaan, että sydän pysähtyy. Siihen voi mennä tunneista jopa kymmeniin vuosiin, riippuen ihmisestä ja tilanteesta.

Tähän tilanteeseen pidän eutanasiaa oikeana ja hyvänä ratkaisuna. Mutta toisaalta eutanasia pitäisi olla ihmisen itsensä etukäteen päättämä ratkaisu, hoitotestamentin tavoin.
Omaiset on usein ihan vääriä ihmisiä sanomaan potilaan puolesta mitään, jotkut omaiset pääsee mielellään eroon siitä vaikeasta, taakaksi muodostuneesta vanhuksesta ja perintökin odottaa joten he toivoisivat eutanasiaa, vaikka vanhus voisi vielä hyvin elääkin tuskatta ja kivutta. Toisaalta esimerkiksi pienen lapsen vanhempien voi olla liian vaikea suostua eutanasiaan, vaikka se olisi kärsivän ja tuskaisen lapsen kannalta ehdottomasti paras ratkaisu.

 

["pera"]

Mutta kun missään maassa ei ole mahdollista saada eutanasiaa ilman riittävän hyviä syitä, hammassärky tai masennus ei ole tälläinen.. Myöskään halvaantuminen yksin ei riitä vaan AINA vaaditaan kivut joita ei pystytä positamaan ja se että parantumisen mahdollisuudet ovat olemattomat.

Joillekkin sitä pitää rautalangasta vääntää alushousutkin. Kukaan ei ole väittänyt että masennus tai hammassärky olisi riittävä syy eutanasiaan. Kyse oli siitä että kuka asiasta lopulta päättäisi. Masentuneet ovat tunnetusti itsetuhoisia ja ehdottomasti vääriä arvioimaan tilaansa. Hommahan voi kääntyä niinkin päin että diagnosoitu masennus estää henkilöä saamasta eutanasiaa tilanteessa, jossa kirkasmielinen sen saisi.

Kuka päättää että pitää aina olla kivut? Kuka mittaa että kivut ovat tarpeeksi kovat? Kuka arvioi että kipuja ei voida poistaa? Kuka arvioi että parantumisen mahdollisuudet ovat olemattomat? Entä jos kipuja ei ole, mutta olet kuurosokea ja halvaantunut. Onko omaisten ja viranomaisten mieliksi pakko maata lakanoihin paskoen esimerkiksi 40 vuotta?

Joku yleinen käytäntö ja kriteerit pitäisi varmasti olla. Kuka nämä kriteerit tekee? Kuka niitä valvoo? Ketä uskotaan? Hyks? EU? Päivi Räsänen? Eutanasiassa liikutaan paljon harmaalla alueella. Missä vaiheessa potilaan toivetta kuolla pitää uskoa? Onko parempi aktiivisesti avustaa hellään kuolemaan kuin passiivisesti jättää hoitamatta?

Aivokuolleita irrotetaan letkuista jo nyt. Armokuolema se on sekin. Elämä ja tietoisuus ovat määrittelykysymyksiä.

 

[jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj]

[QUOTE="pera";30407083]Joillekkin sitä pitää rautalangasta vääntää alushousutkin. Kukaan ei ole väittänyt että masennus tai hammassärky olisi riittävä syy eutanasiaan. Kyse oli siitä että kuka asiasta lopulta päättäisi. Masentuneet ovat tunnetusti itsetuhoisia ja ehdottomasti vääriä arvioimaan tilaansa. Hommahan voi kääntyä niinkin päin että diagnosoitu masennus estää henkilöä saamasta eutanasiaa tilanteessa, jossa kirkasmielinen sen saisi.

Kuka päättää että pitää aina olla kivut? Kuka mittaa että kivut ovat tarpeeksi kovat? Kuka arvioi että kipuja ei voida poistaa? Kuka arvioi että parantumisen mahdollisuudet ovat olemattomat? Entä jos kipuja ei ole, mutta olet kuurosokea ja halvaantunut. Onko omaisten ja viranomaisten mieliksi pakko maata lakanoihin paskoen esimerkiksi 40 vuotta?

J.[/QUOTE]

Niin nythän tilanne on se että maataan siellä lakanoissa housuun paskoen 40vuotta.
Ja yleisesti eri sairauksien kivuitsa tiedetään paljon.. Nyt sä mun mielestä yleistät ja näet asiat liian vaikeina..
Joku lihasrappeuma tai parantumattomnan syövän kanssa voi olla ihan vitun varma että kivut ovat hirveät, siinä ei paljon väliä ole miten masentunut / ns terve ihminen tuon kokee.,

 

["näin on"]

[QUOTE="pera";30407083]Joillekkin sitä pitää rautalangasta vääntää alushousutkin. Kukaan ei ole väittänyt että masennus tai hammassärky olisi riittävä syy eutanasiaan. Kyse oli siitä että kuka asiasta lopulta päättäisi. Masentuneet ovat tunnetusti itsetuhoisia ja ehdottomasti vääriä arvioimaan tilaansa. Hommahan voi kääntyä niinkin päin että diagnosoitu masennus estää henkilöä saamasta eutanasiaa tilanteessa, jossa kirkasmielinen sen saisi.

Kuka päättää että pitää aina olla kivut? Kuka mittaa että kivut ovat tarpeeksi kovat? Kuka arvioi että kipuja ei voida poistaa? Kuka arvioi että parantumisen mahdollisuudet ovat olemattomat? Entä jos kipuja ei ole, mutta olet kuurosokea ja halvaantunut. Onko omaisten ja viranomaisten mieliksi pakko maata lakanoihin paskoen esimerkiksi 40 vuotta?

Joku yleinen käytäntö ja kriteerit pitäisi varmasti olla. Kuka nämä kriteerit tekee? Kuka niitä valvoo? Ketä uskotaan? Hyks? EU? Päivi Räsänen? Eutanasiassa liikutaan paljon harmaalla alueella. Missä vaiheessa potilaan toivetta kuolla pitää uskoa? Onko parempi aktiivisesti avustaa hellään kuolemaan kuin passiivisesti jättää hoitamatta?

Aivokuolleita irrotetaan letkuista jo nyt. Armokuolema se on sekin. Elämä ja tietoisuus ovat määrittelykysymyksiä.[/QUOTE]

Peesaan tätä. Täyttä asiaa.