Että voikin tulla pienestä paha mieli itselle... Tuli itku kun näin tuon otsikon

missä joku pohtii, mitä karkkia kouluun syntymäpäivänä.

Muistan yläkouluajoilta, kun yksi luokkani poika, johon olin kaiken lisäksi toivottoman ihastunut, toi karkkia tunnille mukaan.
Tämä tarjosi kaikille muille paitsi minulle. Vaikka tulin siihen muiden mukana käsi ojossa, niin tämä tempaisi pussin nenän edestä pois ja katsoi vielä tosi halveksien minua, näin selvästi miten viha leimusi sen silmissä. :'(

Olin koko peruskouluajan koulukiusattu. Näköjään hyvin pieni asia tuo inhottavia muistoja vieläkin mieleeni, vaikka näistä ajoista on yli 15 vuotta aikaa. :snotty:

 

Voi ei..halaus sulle <3
Tiedän mitä on olla koulukiusattu.nimim.8v kiusattu

 

Et ole ainut
Se poika oli varmaan saanut mallinsa huonoilta vanhemmilta. Jotkut haluavat tuottaa toisille tuskaa jo lapsina. Ehkä se poika saa kuulla joskus kunniansa.

 

Mulle sanottiin et sä et saa kun olet jo muutenkin noin läskiporsas ;( ;(

mutta arvatkaa, mun mies kutsuu mua kinkuksi ja pekoniksi, heheheh, ei siis viittaa painooni, vaan juttu lähti siitä kun se lämäs pepulle ja sano *kunnon kinkku* olen ihan norm. painoinen nykyään. ja tämä poika joka mua haukku niin sanoi facebookissa mulle että olen paikkakuntani kunigatar, varmaan muisti itsekin haukkuneeni minua.

 

Juu, yllättävissä tilanteissa huonot muistot tulvivat mieleen. Mä olin myös koulukiusattu eikä mua kotonakaan kovin paljoa arvostettu. Eilen katsoin ohjelmaa jossa mies nukkui makuupussissa, muistin kuinka lapsena mulle annettiin joka vuosi leirille mukaan ohut makuupussi vaikka sanoin että se on liian ohut ja mä palelen (nukuttiin teltoissa). Ja kaverilla oli aina se ihana ja paksu makuupussi jossa nukkui hyvin kun mä heräilin yöllä palelemaan. Taisi olla niin että kun "vaadin" uutta makuupussia seuraavalla kerralla niin oli kaksi vaihtoehtoa, joko menen entisen makuupussin kanssa tai sitten en mene ollenkaan.

 

Minä en vielä tänäkään päivänä tiedä, miksi olin/olen niin vihattu ihminen.
Kukaan ei ole koskaan edes tullut pyytämään minulta anteeksi, vaikka tilaisuuksia on siihen tullut.

 

:hug: onneksi koulu ja kiusaaminen loppuu kuitenkin joskus ja aikuisena voi tehdä valintoja siitä, millaisessa seurassa viettää elämäänsä. jopa työpaikankin voi valita tai vaihtaa.

tsemppiä kaikille kiusatuille!!!

 

Sussa ei ap varmastikaan ole yhtään mitään vikaa. Noi koulukiusaamisjutut on semmoisia että ne vaan jostain lähtee ja yhtäkkiä siinä on kaikki mukana. Ja siinä kiusatussa ei todellakaan ole mitään vikaa.

 

Minä en vielä tänäkään päivänä tiedä, miksi olin/olen niin vihattu ihminen.
Kukaan ei ole koskaan edes tullut pyytämään minulta anteeksi, vaikka tilaisuuksia on siihen tullut.

Mä luulen tietäväni miksi mä olin. Olin varmasti tosi ällö kakara. En pysty katsomaan lapsuuskuvia ilman että ajattelen että "hyi v... mikä vajakki".

 

Sussa ei ap varmastikaan ole yhtään mitään vikaa. Noi koulukiusaamisjutut on semmoisia että ne vaan jostain lähtee ja yhtäkkiä siinä on kaikki mukana. Ja siinä kiusatussa ei todellakaan ole mitään vikaa.

näin juuri.

 

Mä muistan kun joku opettaja-opiskelija keräsi jotain tehtävää varten meidän luokalta ihmisten lempinimiä, ja kai sitten haukkumanimiäkin. Ne kerättiin siis salassa, nimi ja sitten lempinimi, ja kuulema mullakin oli "lempinimi", vaikka en sellaisesta ollut tietoinen. Olen vuosikaudet miettinyt, että mikä haukkumanimi se sitten oli. Ja ah ihana tuo opiskelijan tekemä "galluppi". Varmaan oli Tosi tarpeellinen...