Alku on surullinen, mutta toisaalta vanhempien ja pikkusisaren kuolemalla ei mässäillä eli se jää sen "kehityskuvauksen" varjoon.Ajattelin katsoa sen tänään lasten kanssa. Poika etenkin on innoissaan, kun elokuvassa on hänen kaimansa
En usko, että meidän 7 v ja melkein 5 v sitä kovin surullisena osaa pitää.
Ja kehitys on upeaa; vaikeuksista anteliaaseen rakkaudellisuuteen ilman katkeruuden häivääkään.
"mie"
Katoin leffan 4 -vuotiaan tyttäreni kanssa. Ajattelin, että jos hän katsoo disneyn elokuvia (mitkä ovat surullisia ja raakojakin), niin kyllä tämänkin voi. Lapsi menetti rakkaan mumminsa alle kuukausi sitten (ja papankin poismeno on tuoreessa muistissa), ja kuolemasta ollaan puhuttu perheessämme viime aikoina todella paljon. Elokuvan loppuessa lapsi totesi, että ei kai mummista tullut joulupukki? Sitten hän vannotti minua, etten saa kuolla ikinä ja ollenkaan. Tai ainakaan niin kauan, ennen kuin hänellä on omia lapsia. 
Mutta mitenkään ei elokuva järkyttänyt hänen maailmaansa, eikä tuon ikäinen nyt ihan kaikkea ymmärräkään. Kaunis ja lämmin joulutarina kaiken amerikkalaisen rihama- ja krääsäjoululeffojen keskellä.
Mutta mitenkään ei elokuva järkyttänyt hänen maailmaansa, eikä tuon ikäinen nyt ihan kaikkea ymmärräkään. Kaunis ja lämmin joulutarina kaiken amerikkalaisen rihama- ja krääsäjoululeffojen keskellä.