Tänään piti olla vapaapäivä, vein lapset puoleksi päiväksi hoitoon ehtiäkseni hoitaa asioita aamun aikana. Heräsin juhlalliseen päänsärkyyn aamulla ja kun olin lähdössä viemään lapsia, töistä kaipailtiin mua. Käväisin sitten nopeasti (kolme varttia kolmen tunnin ajastani) ja läksin asioille. Kaupassa käydessäni unohdin päänsärkyni keskellä sitten puolet hoidettavista asioista.
Lapset olivat tyytyväisiä kun saivat olla puolipäiväläisinä päiväkodissa. Tyytyväisyys asiasta kesti noin kotiovelle saakka. Sen jälkeen ovat tapelleet keskenään ja mun kanssa mistä milloinkin. Huipennus tuli kun kuopus heitti isompaa lelulla päähän ja loukkaantui suuresti sekä kirkuen toruessani ja anteeksipyynnön vaatimuksesta. Yritin samalla siivoilla ja kirkumista jatkui puolisen tuntia. Tuntui jo pää räjähtävän. Pyysin lapsia keräämään lelunsa kun leikki ei kertakaikkiaan suju, keksitään jotain muuta. Kuopus kieltäytyy lisäten vähän volyymia kirkumiseen. Mulla paloi pinna täysin :ashamed: . Kiljuin itsekin kuin uhmaikäinen kuopukseni ja yritin painella ulos jäähylle mutta kun kirkuminen kaikuu pitkin pihaa itkun säestyksellä, oli pakko tulla sisälle katsomaan tilannetta. Kuopus edelleen kieltäytyy keräämästä lelujaan, jolloin keräsin ne tyhjään pahvilaatikkoon ja ilmoitin, että siinä sitten pysyvät. Ei se nyt juuri kenenkään oloa helpottanut eikä huutokaan lakannut. Lopulta kuopus tuli syliin nyyhkyttämään ja sovittiin, että lelut tulevat takaisin silloin kun lelujen keräys onnistuu ilman kiukuttelua. Nyyhkyttävää ja nikottelevaa lasta pidellessäni tunsin itseni taas vallan loistavaksi ihmiseksi, oikein empaattiseksi ja oikein oikein mainioksi äidiksi :'( . Nyt se päänsärkykin on sitten tiessään ja jäljellä on vain paha mieli.
Varmaan kiva olla meidän naapuri :/ . Nyt iltapalalle, -pesuille ja unille, lapset ainakin. Ehkä mieskin ehtii joskus kotiutua...
Lapset olivat tyytyväisiä kun saivat olla puolipäiväläisinä päiväkodissa. Tyytyväisyys asiasta kesti noin kotiovelle saakka. Sen jälkeen ovat tapelleet keskenään ja mun kanssa mistä milloinkin. Huipennus tuli kun kuopus heitti isompaa lelulla päähän ja loukkaantui suuresti sekä kirkuen toruessani ja anteeksipyynnön vaatimuksesta. Yritin samalla siivoilla ja kirkumista jatkui puolisen tuntia. Tuntui jo pää räjähtävän. Pyysin lapsia keräämään lelunsa kun leikki ei kertakaikkiaan suju, keksitään jotain muuta. Kuopus kieltäytyy lisäten vähän volyymia kirkumiseen. Mulla paloi pinna täysin :ashamed: . Kiljuin itsekin kuin uhmaikäinen kuopukseni ja yritin painella ulos jäähylle mutta kun kirkuminen kaikuu pitkin pihaa itkun säestyksellä, oli pakko tulla sisälle katsomaan tilannetta. Kuopus edelleen kieltäytyy keräämästä lelujaan, jolloin keräsin ne tyhjään pahvilaatikkoon ja ilmoitin, että siinä sitten pysyvät. Ei se nyt juuri kenenkään oloa helpottanut eikä huutokaan lakannut. Lopulta kuopus tuli syliin nyyhkyttämään ja sovittiin, että lelut tulevat takaisin silloin kun lelujen keräys onnistuu ilman kiukuttelua. Nyyhkyttävää ja nikottelevaa lasta pidellessäni tunsin itseni taas vallan loistavaksi ihmiseksi, oikein empaattiseksi ja oikein oikein mainioksi äidiksi :'( . Nyt se päänsärkykin on sitten tiessään ja jäljellä on vain paha mieli.
Varmaan kiva olla meidän naapuri :/ . Nyt iltapalalle, -pesuille ja unille, lapset ainakin. Ehkä mieskin ehtii joskus kotiutua...
