Että mulla on niin kurja olo :( (Vähän tälläinen turha valitus kylläkin)

[Aurinkokunta]

Mie olin laittanut mun sormukset sellaiseen pieneen lääkemittaan keittiön yläkaappiin maanantaina.
No, sit mie käväisin tiistaina kaupassa ja kun mie tulin sieltä, niin yks niistä sormuksista oli siinä keittiön lattialla. Mie nostin sen takas sinne kuppiin ja jotenkin muka katsoin, että ne kaikki oli siinä tallessa... kunnes sit eilen huomasin, että mun vihkisormus ei ollutkaan tallessa.

No nyt mie oon etsinyt, etsinyt ja etsinyt sitä tuloksetta. Oon jopa tyhjentänyt imurin pussin, että josko se ois mennyt imuriin... mutta ei sitä vaan löydy.

Kauheen kurja olo, kun mie tuolleen oon sen hukannut... vaikka se ihan varsinainen hukkaaja en minä edes ollut siinä mielessä, että se kuppi oli tippunut miehen etsiessä sieltä kaapista jotain silloin kun mie olin siellä kaupassa.
Eikä mies sit ollut osannut edes ajatella, että mitä sieltä ois voinut tippua ja kadota... joten ei sit edes tullut sanoneeksi että sieltä tippui jotain ennenkun sit kun mie itkien ja parkuen sitä sormusta eilen etsin.

Mies sit tänään jo totes, että en kai mie sentään sen sormuksen kanssa ole naimisissa... että eihän se ollut kun yks koru, ei sen takia kuulemma kannata päiväkausia tihrustaa itkua... mutta kun se itku vaan tulee pelkästä harmistuksesta.
Miten ihmeessä mie voin olla niin hölmö - miks mie ylipäätään oon säilönyt ne noin, että ne pääsee helposti katoamaan?

Voi kun nyt ois kartta kadonneiden tavaroiden maailmaan... tai joku lampun henki tai hyvä haltijatar, joka antais edes yhden toiveen, joka sit toteutuis.

 

["awa"]

Luulen, että se sormus löytyy jostain ihan yllättävästä paikasta pienen ajan päästä.
Sormukset joutuu helposti hukkaan, tärkeintä parikunnalle kuitenkin on, ettei toisiltaan sinne hukkaan joudu.

 

[masta]

Mie olin laittanut mun sormukset sellaiseen pieneen lääkemittaan keittiön yläkaappiin maanantaina.
No, sit mie käväisin tiistaina kaupassa ja kun mie tulin sieltä, niin yks niistä sormuksista oli siinä keittiön lattialla. Mie nostin sen takas sinne kuppiin ja jotenkin muka katsoin, että ne kaikki oli siinä tallessa... kunnes sit eilen huomasin, että mun vihkisormus ei ollutkaan tallessa.

No nyt mie oon etsinyt, etsinyt ja etsinyt sitä tuloksetta. Oon jopa tyhjentänyt imurin pussin, että josko se ois mennyt imuriin... mutta ei sitä vaan löydy.

Kauheen kurja olo, kun mie tuolleen oon sen hukannut... vaikka se ihan varsinainen hukkaaja en minä edes ollut siinä mielessä, että se kuppi oli tippunut miehen etsiessä sieltä kaapista jotain silloin kun mie olin siellä kaupassa.
Eikä mies sit ollut osannut edes ajatella, että mitä sieltä ois voinut tippua ja kadota... joten ei sit edes tullut sanoneeksi että sieltä tippui jotain ennenkun sit kun mie itkien ja parkuen sitä sormusta eilen etsin.

Mies sit tänään jo totes, että en kai mie sentään sen sormuksen kanssa ole naimisissa... että eihän se ollut kun yks koru, ei sen takia kuulemma kannata päiväkausia tihrustaa itkua... mutta kun se itku vaan tulee pelkästä harmistuksesta.
Miten ihmeessä mie voin olla niin hölmö - miks mie ylipäätään oon säilönyt ne noin, että ne pääsee helposti katoamaan?

Voi kun nyt ois kartta kadonneiden tavaroiden maailmaan... tai joku lampun henki tai hyvä haltijatar, joka antais edes yhden toiveen, joka sit toteutuis.

Kyllä se löytyy jostain.

 

["vieras"]

Voi voi, harmillinen juttu Onneksi kuitenkin miehesi ymmärtää tilanteen, kyllä säkin siitä yli pääset. Odotelkaa vaan, kyllä se jossain joulusiivouksessa löytyy =) tai jonkun leivästä tms vaan eihän roskiksen ovi ollut ollut auki...?

Jos ei löydy, käykää ostamassa yhdessä uusi! Mun miehellä on uusi sormus kun hukkasi alkuperäisen, eikä tuo yhtään sen huonompi ole =)

 

[vieras anoppi]

Mie olin laittanut mun sormukset sellaiseen pieneen lääkemittaan keittiön yläkaappiin maanantaina.
No, sit mie käväisin tiistaina kaupassa ja kun mie tulin sieltä, niin yks niistä sormuksista oli siinä keittiön lattialla. Mie nostin sen takas sinne kuppiin ja jotenkin muka katsoin, että ne kaikki oli siinä tallessa... kunnes sit eilen huomasin, että mun vihkisormus ei ollutkaan tallessa.

No nyt mie oon etsinyt, etsinyt ja etsinyt sitä tuloksetta. Oon jopa tyhjentänyt imurin pussin, että josko se ois mennyt imuriin... mutta ei sitä vaan löydy.

Kauheen kurja olo, kun mie tuolleen oon sen hukannut... vaikka se ihan varsinainen hukkaaja en minä edes ollut siinä mielessä, että se kuppi oli tippunut miehen etsiessä sieltä kaapista jotain silloin kun mie olin siellä kaupassa.
Eikä mies sit ollut osannut edes ajatella, että mitä sieltä ois voinut tippua ja kadota... joten ei sit edes tullut sanoneeksi että sieltä tippui jotain ennenkun sit kun mie itkien ja parkuen sitä sormusta eilen etsin.

Mies sit tänään jo totes, että en kai mie sentään sen sormuksen kanssa ole naimisissa... että eihän se ollut kun yks koru, ei sen takia kuulemma kannata päiväkausia tihrustaa itkua... mutta kun se itku vaan tulee pelkästä harmistuksesta.
Miten ihmeessä mie voin olla niin hölmö - miks mie ylipäätään oon säilönyt ne noin, että ne pääsee helposti katoamaan?

Voi kun nyt ois kartta kadonneiden tavaroiden maailmaan... tai joku lampun henki tai hyvä haltijatar, joka antais edes yhden toiveen, joka sit toteutuis.

anteeks mut teil on liikaa lapsia Kokemuksena sanon et ku tarvii tehdä lapsia ja sit ei kuitenkaan aika ja kiinnostus enään riitä näille teineille jos ongelmia syntyy teini iässä. Tietty tapauskohtasta tämäkin.,

 

["vieras"]

Voih! Ymmärrän harmistuksesi, mutta älä vielä luovuta. Oletko tsekannut maton alta?Lieden alta? Onko keittiössä muita koloja lattian rajassa minne on voinut pudota?
Taikka jos se on jäänyt jo matkalle? Eli pudonnut työtasolle ja kierinyt siitä jonnekin kaapin väliin tmv.

Etsi joka soppi, minä löysin jopa lävistyskorun pikkuruisen pallon hyvän etsinnän tuloksena ja se on monen mnituista kertaa pienempi kuin sormus.

Onnea etsintään!

 

[vieras anoppi]

oisko joku teineistä ottanut ja myynyt ei se muuten tolleen yks kaks vaan katoa.

 

["Lissu"]

Jos ei imurinpussissa ole, niin täytyy sen jossain olla... olisko sen voinut joku lapsista löytää, oletko kysynyt? Mä etsin kerran kuumeisesti kelakorttiani, löytyi kuukausien päästä takkapuulaatikosta oli taapero saanut sen käsiinsä. Ja moni tärkeä tavara on löytynyt lelulaatikosta.

 

["Lissu"]

anteeks mut teil on liikaa lapsia Kokemuksena sanon et ku tarvii tehdä lapsia ja sit ei kuitenkaan aika ja kiinnostus enään riitä näille teineille jos ongelmia syntyy teini iässä. Tietty tapauskohtasta tämäkin.,

Niin juu, siksi se sormuskin katosi. Häh?

 

["vieras"]

anteeks mut teil on liikaa lapsia Kokemuksena sanon et ku tarvii tehdä lapsia ja sit ei kuitenkaan aika ja kiinnostus enään riitä näille teineille jos ongelmia syntyy teini iässä. Tietty tapauskohtasta tämäkin.,

Anteeksi, mutta miten tämä liittyy yhtään mihinkään??? kurkkaas ap, oiko se voinut pyöriä hellan tai jääkaapin alle..

 

["jojo"]

Voi olla, että nuorimmaisten leikeistä löytyy. Tai vaikka pöydänjalan vierestä, mikron alta, jos sellainen oli siinä tasolla?

Mä olen muuten joutunut joskus pudottamaan tahallani toisen korviksen pudotettuani ensin yhden, tottakai oikein kirjavalle, imuroimattomalle matolle. Mun on paljon helpompi hahmottaa, minkänäköistä kappaletta olen etsimässä, kun näen vähän mallia siitä toisesta korviksesta.

 

[Aurinkokunta]

anteeks mut teil on liikaa lapsia Kokemuksena sanon et ku tarvii tehdä lapsia ja sit ei kuitenkaan aika ja kiinnostus enään riitä näille teineille jos ongelmia syntyy teini iässä. Tietty tapauskohtasta tämäkin.,

Miten ne teinit tähän nyt liittyy? Ei heillä minun tietääkseni ole mitään isompia ongelmia... mitä nyt normaaleja ”finnikriisejä” aina välillä ja sit muutenkin normaalit ”ovenpaukutus-rituaalit” aina välillä, ettei elämä ois ihan liian tasaisen tappavaa.

 

[vieras anopille]

oisko joku teineistä ottanut ja myynyt ei se muuten tolleen yks kaks vaan katoa.

Hei, sä olet se tyyppi, josta kaikki anoppi vitsit on saaneet alkunsa =)

 

[Aurinkokunta]

Hellan alunen on oikeastaan ainoa paikka, josta en oo vielä perinpohjin etsinyt - pitää etsiä vielä sieltä.
Jääkaapinalunen, tasot ja kaikki muut on moneen kertaan etsitty. On kysytty lapsilta ja käyty läpi lelulaatikot.
Mie vaan pelkään, että se on vierinyt sinne ainoaan aukkoon keittiön tiskipöydän alla, josta tulee se vesiputki. Siinä ympärillä on sen verran rakoa, että sormus sopii sinne tuosta noin vaan

 

["pypylleröinen"]

Kulta ei katoa koskaan

Kyllä se jostain eteen tulee, ennemmin tai myöhemmin!

Mulla kävi mukulana vähän paska kämmi, sain rippilahjaksi sormuksen, jonka sain ite suunnitella. Se teetettiin mun isän mummun vanhasta vihkisormuksesta, ja meidän sukulaiskultaseppä teki siitä mulle sormuksen.
Tietysti sitten lähdettiin kavereiden kanssa illalla pussikaljalle, ja sormus katos. Sanoin äidille varmaan vuosi sen jälkeen, että sitä sormusta ei oo, isälle ei uskallettu sanoa
7 vuotta sen jälkeen kaivoin aamulla kouluun lähiessä vanhat farkut kaapin pohjalta ja laitoin ne jalkaan. Meillä oli keittiötä koko päivä. Sitten kun päivä oli ohi, vaihdettiin omat vaatteet takas päälle, aloin pukuhuoneella ihmetellä, että mitä hittoa mun housujen taskussa on. Siellä oli ikivanha Mars-patukka puoliks syötynä, pestynä ja hyvin säilöttynä (eikä ollut ees homeessa, yäk!!!) ja se sormus liimaantuneena siihen mössöön.
Illalla sanoin äitille, että sormus löyty, sen jälkeen uskalsin isälleki sanoa koko jutun

 

[vieras anoppi]

Miten ne teinit tähän nyt liittyy? Ei heillä minun tietääkseni ole mitään isompia ongelmia... mitä nyt normaaleja ”finnikriisejä” aina välillä ja sit muutenkin normaalit ”ovenpaukutus-rituaalit” aina välillä, ettei elämä ois ihan liian tasaisen tappavaa.

Miniänä on tapaus jossa on jo moni teini ikään saapunut joutunut nuorisokotiin. Ja nyt on meillekkin tulossa sieltä yökyläilyyn ja tääl on kaikki sujunut toisinkuin kotona tosin äidillä ja lapsella voi olla erilaiset välit.

 

[vieras anoppi]

ja heillä siis on 10-20 lasta

 

[vieras anoppi]

Hei, sä olet se tyyppi, josta kaikki anoppi vitsit on saaneet alkunsa =)

Sovitaan niin jos se suo lohduttaa

 

["jojo"]

Se, että on kotoisin perheestä, jossa on alle 10-20 lasta, ei näemmä ole mikään tae siitä, että käytöstavat olisivat hallussa

 

[Aurinkokunta]

Miniänä on tapaus jossa on jo moni teini ikään saapunut joutunut nuorisokotiin. Ja nyt on meillekkin tulossa sieltä yökyläilyyn ja tääl on kaikki sujunut toisinkuin kotona tosin äidillä ja lapsella voi olla erilaiset välit.

Anteeks, mutta joko mie oon tyhmä tai väsynyt, mutta nyt varsinkaan mie en ymmärrä enää mitään
Ainakaan siis meidän teinit eivät ole olleet missään nuorisokodissa... eikä he ole minneen yökyläänkään lähdössä.

Onhan se kyllä ihan totta, että teini-iässä joku toinen aikuinen varmasti voi teinistä tuntua ”paremmalle” ailuiselle kun oma vanhempi ja sellaiselle vieraammalle voi olla helpompi puhua ja kertoa asioita, joita ei ehkä kotona omille vanhemmille halua / kehtaa kertoa, ja silloin on tietty ihana asia, että niille teineille riittää niitä kuuntelevia korvia.